Ahdistaako teitä raskaudenjälkeiset muutokset kropassa?

Olen ihan sinut niiden muutosten kanssa. Läskit ahdistaa.

Raskausmuutoksia ei paria himmeää raskausarpiviirua enempää kroppaani tullut, olen hoikka ja tyttömäinen edelleen, vaikka ikää onkin " jo" 30 v. Eipä siis ahdista.



Se, mikä ahdistaa, on 11-kuisen ipanan yöriekkumisista tulleet unenpuutosmuutokset naamassa! Silmäpussit ja kaikki muukin tässä naamassa tuntuu roikkuvalta. Mutta ehkä vielä joskus virkeys ja raikkaus palaa tähänkin päähän... ;)

vaikeampi päästä eroon, mutta nehän ovat äitiyden merkki enkä minä niitä ainakaan sure. Sitten kun olet lapsen saanut et ehkä ole enää niin tarkka.

Tosin synnytyksen myötä olin ensimmäisen lapsen ollessa 1v n. 5kg hoikempi kuin ennen lasta. Ainoa hieman ärsyttävä asia on rinnoissa olevat raskausarvet. Kahden lapsen myötä (nuorin nyt 2v) rinnat suht ok (paitsi ne arvet), tosin yhtä kuppikokoa pienemmät. Onneksi niitä rintoja ei tarvi muulloin juuri miettiä kuin kesällä rannalla=)

Ekan lapsen jälkeen koin olevani elämäni kunnossa fyysisesti. Harrastin paljon liikuntaa, jo kuukauden kuluttua synnytyksestä palasin jumppasaliin. Toisen lapsen syntymän jälkeen aikaa liikkumiseen vaikeampi löytää eikä paino enää laske liian alhaiseksi. Toisen lapsen jälkeen myös kropan kiinteytyminen ei enää ole niin helppoa. Peppu tuntuu roikkuvan ym. Mutta olen suht tyytyväinen itseeni näin, asiat voisivat olla huonomminkin. Ja kyllä baarissa miehet ovat sanoneet, että vaikea uskoa, että minulla on kaksi lasta (tämä ei kyllä vaikuta siihen millään tavalla kuinka näen itseni). Ihan pikku sivupointtina vaan=)

Arvet kannan ylpeänä (tosin niitä vain siis rinnoissa) ja jos maha ei enää niin kiinteä (etenkin alavatsa) kuin ekan synnytyksen jälkeen, niin ei se ole niin vakavaa. Se miten kannat itsesi (ryhti ym) on paljon tärkeämpää ja kun itse hyväksyy pikku virheensä, niin elämä fyysisen sinusi kanssa on paljon helpompaa!

Tykkään niistä. Ne jopa saavat minut tuntemaan itseni jotenkin paremmaksi ihmiseksi. :)

Esikoisen aikaan pääsin vähällä. Tuli vain ihan muutama raskausarpi aivan karvoituksen rajaan, joten ne ei edes näy. Lisäks kun ne on jo haalistuneet, niin ei ne haittaa.



Rinnat mulla meni jo " pilalle" teini-ikäisenä. Kun aloitin pillerit, niin rinnat pamahtivat b-kupista d-kuppiin. Silloin ne rupes jo roikkumaan (en varmaan käyttänyt silloin tarpeeksi tukevia liivejä) + tulivat täyteen raskausarpia (nyt ne on jo haalistuneet).



Nyt odotan toista ja sain ensimmäisen suonikohjun, joka ahdistaa kyllä tosi paljon. Kyllähän niihin muutoksiin sopeutuu ajan myötä. Pian ei edes muista omaa kroppaa ajalta ennen lapsia.



Runsaat raskausarvet mahassa olisi kieltämättä minulle se pahin. Jos tulisi erittäin pahat suonikohjut, niin ne voi leikata. Kyllähän ne arvet vaalenee, mutta maha jää kyllä roikkuvaksi jos on kovin arpinen.



Mutta kyllä minä uskon, että pystyt sopeutumaan muutoksiin ajan kanssa kunhan lapsi on syntynyt. Tekee niille asioille jotain, mille pystyy. Muutenhan ne täytyy vain hyväksyä. Ei sitä voi olla teinivartaloinen monen lapsen jälkeen ja aikuisiällä.

Heti synnytettyäni kyllä säikähdin sitä entisen vatsani tilalle tullutta pussia. Myös raskausarvet harmittivat hiukan. Vauva vei kuitenkin kaiken huomioni (ja aikani ;), joten en takertunut aiheeseen.



Vauvan ollessa 6kk fiksasin itseni kuntoon tehokkaalla treenillä ja super terveellisellä ruokavaliolla. Parin kuukauden kuluttua näytin hyvältä. Toki raskaudet ja vauvat jättävät jälkensä, mutta ihan hyvän näköiseksi saat itsesi kyllä vielä treenattua, ainakin vaatteet päällä ;) NÄihin juttuihin osaa suhtautua sitten vauvan synnyttyä vähän eri tavalla :)



Nyt toinen lapsi 8kk ja sama fiksaus suoritettu :) Voin mennä peilin eteen ja todeta, että näytän kivalta :)



Rinnat toki näyttävät erilaiselta, kuin 16 kesäisenä, mutta eikö se ole tarkoituskin. Niitä on käytetty tärkeään tehtävään

Siitä suivaantuneena aloitin heti kotijumpan kun vauva oli 2kk. Vatsalihaksia ja jotain muuta pientä. Hetken päästä aloitin jumpassa käynnin ja nyt harrastan 3-4 kertaa viikossa liikuntaa, on kannattanut! En haluaisi niitä roikkuvia/pullottavia osia takaisin.

En usko, että koskaan vatsanseutua saan ennalleen. Nuorin jo 2v. Eniten ahdistaa vuosien valvomisesta aiheutunut väsynyt ilme kasvoilla, tuntuu että muutamassa vuodessa naamaan on tullut 10 vuotta lisää. Kropan virheet vielä saa vaatteilla piiloon, mutta tuo naama on hieman vaikeammin peitettävissä. Ei kai siihenkään enää mikään auta, mutta edelleen aina aamuisin ahdistaa oma kuva. Vaikka lapset olisi miten ihania ja mieluisia, niin kyllä minä silti haluaisin näyttää itsekin kivalta...