Lue keskustelun säännöt.
mulla on välillä kamala ikävä mun vaaria joka kuoli 4kk sitten. olen aikuinen ihminen ja tämä tuntuu typerältä
15.02.2008 |
tietyt asiat ja ihmiset nostavat kauehan ikäväntunteen pintaan.
onko tämä normaalia.
ikävöin sitä kun soitin mummolle ja vaarille ja vaari vastasi aina sillä omalla tyylillään ja väsyneellä siraalla äänelään puhelimeen ja kuulosti aina niin iloiselta.
ikävöin sitä kun emnin käymään heillä ja aari avasi oven aina niin iloisena. vaikka olen aikuinen hän oli aina ostanut pullon jaffaa ja keksejä kun sinne menin kylään. ei ikinä oppinut että juon jo kahvia.
kamala ikävä;(
Kommentit (9)
Mutta onneksi kuitenkin vaaRia, luin vahingossa ensin vaaVia. :(
Vanhojen ihmisten kuuluukin kuolla, se on vain osa elämää. Nuoren kuolema on aina tragedia. Ehkä pystyt lohduttautumaan sillä että vaarisi ei tarvitse ainakaan enää kärsiä, usein vanha ihminen jo itse toivoo poismenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli itsellekin melkein itku, kun luin tekstiäsi.
4, suosittelen hankkimaan jonkinlaisen empatiakyvyn.
otan osaa ap ja sureminen läheisen poismenosta on ihan suotavaa ja normaalia
Mieheni mummo täyttää pian 92 vuotta. Hän on jo useamman vuoden toivonut kuolemaansa ja vitsaileekin joskus, että Jumala on hänet tänne unohtanut, kun ei pois korjaa. Näin nuoresta ihmisestä tuo kuulostaa kummalliselta ja käsittämättömältä ajatusmaailmalta, mutta vanhat ihmiset ovat ehkä jo nähneet mielestään tarpeeksi tätä maailmaa ja haluavat pois.
Vaarisi oli (ja on edelleen) sulle rakas ihminen, mutta ajattele, että nyt oli hänen aikansa lähteä. kaikella kun on aikansa.
Voimia sulle! Kohta tulee kevät ja aurinkokin alkaa paistaa :)
Minulla on mummo joka on jo yli 70 v. mummo on minulle tosi rakas ja tarkeä. Pelkään jo hänen pois menoaan.
Ole iloinen, että sait tuntea niin ihanan ihmisen kuin vaarisi oli. Se että sinulla on ollut joku ketä olet rakastanut noin on kultaakin arvokkaampi aarre. Vaali hyviä muistoja, ja sure surusi rauhassa.
Vaaria saa ja pitääkin surra.
Teille viisastelijoille, kyllä teillekin tulee aika kun joku läheisenne kuolee! Kuka sitten lohduttaa? En minä ainakaan. vai oletteko niin tunne köyhiä ettette osaa surra? Säälin teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelin heti tekstisi luettuani, että onpa ihanaa, että on tuollaiset muistot ihanasta ihmisestä ja ajasta hänen kanssaan!
Olet onnekas, kun olet saanut tuntea vaarisi. Moni ei ehdi tavata omia isovanhempiaan ollenkaan, tai sitten he ovat sellaisia, joita ei halua tavata. Kuten minun tapauksessani.
Tsemppiä.
ikävä on luonnollista. Ei suru ole vain lasten ja keskenkasvuisten tunne.. Varmasti aika laimentaa ikävän, kauniit muistot jäävät. Ihana, että saitte tuntea toisenne. Vaikutat lämpimältä ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä nostaa kyyneleet silmiin kun ajattelen niitä onnellisia lapsuuden kesiä, joita vietin mummolassa ja ihanaa mummoani, jolta opin niin paljon. Ikävä on myös mummolaa ihan paikkana. Ehkäpä sinäkin näet vielä vaaristasi lohtu-unen, kuten minä näin mummostani ja sen jälkeen surukin tuntui helpommalta. Otan osaa.
-ap-