Näinkö se lapsen syrjiminen alkaa?

Ap tässä. Olen keskustellut pojan kanssa uudelleen asiasta, ja edelleen vakuuttelee, että kaikki muut kutsuttiin. Että kaikille muille lapsille kutsuja antoi nimelliset kirjekuoret, muttei pojalleni. Ja että kutsuja oli laittanut yhden kirjekuoren takaisin laukkuunsa. Eli olisiko se ollut pojalleni tarkoitettu kuori, mutta kutsuja päättikin olla antamatta sitä? On ehkä niin, että vanhemmat ovat tarkoittaneet, että kaikki kutsutaan, mutta tämä tuleva synttärisankari otti ohjat omiin käsiinsä ja jätti poikani porukan ulkopuolelle.



En minä tässä nyt yksien synttäreiden perään ole, mutta syrjimistä en voi sietää. Jos tämä lapsijoukko menisi ensi syksynä samaan esikouluun ja jatkossa samaan kouluun, niin johan tässä on " hyvät" pohjat kiusaamiselle ja syrjimiselle. Poikani kertoi, että tämä synttärisankari on kerhossa yhdessä toisen pojan kanssa ilkeä toisille lapsille, kiusaavat, eivätkä ota muita mukaan leikkeihin. Tästä asiasta huolestuin ja taidanpa pyytää pientä juttutuokiota kerho-ohjaajien kanssa.



Tässä edellä joku kirjoitti surullisen kokemuksen kerhosta, miten lapsi ei päässyt toisten leikkeihin mukaan ja ohjaajat eivät osanneet asiassa oikein toimia. Tuli surullinen mieli oman poikani puolesta, kun hänkin kertoi, ettei hänellä ole kerhossa omaa kaveria ja että muut kaverusparit eivät ota häntä leikkeihin mukaan. Eikö osaavien ohjaajien pitäisi pitää huolta siitä, että lapset eivät leiki vain pareina vaan että kaikki pääsevät leikkeihin mukaan? Äh, tuli ihan sellaiset fiilikset, että taidan ottaa pojan pois kerhosta ... mutta toisaalta, hän tykkää siellä käydä. Mutta en toivoisi sitä, että hän pienestä pitäen kasvaa kerhossa siihen, että hän on se ujo ja hiljainen joka jää yksin!

Meillä esikoinen ollut aina hiukan ujompi ja mielestäni hänellä on ollut vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita. Tarhassa alkoi jo tuo et häntä ei kutsuttu synttäreille. Ja nyt tokaluokkalaisena hän on hyvin yksinäinen vailla kavereita. Minä olen monesti miettinyt et miten pystyisin auttamaan häntä. Mut en kyllä keksi. Enhän mä voi niitä kavereita hänelle hankkia.

Toivottavasti teillä parempi tilanne koulussa kuin meillä..

joskus ekaluokkalaisena koska olin äitinsä mielestä liian villi. Höh. Mutta olimme silti kavereita eikä minua syrjitty.



Syrjintään pitäisi kyllä puuttua.

Kaverijuhlia ovat pitäneet eskarista asti. Meillä on aina kutsuttu koko luokan pojat synttäreille. Heitä on ollut noin 8 luokkakaveria joka vuosi. Yleensä muutkin luokan pojat ovat kutsuneet kaikki. Kerran poikani sanoi olleensa ainut, joka ei saanut kutsua, ja toisen kerran " jäi rannalle" parin muun kanssa. Näiden molempien poikien synttäreille on tullut kutsu seuraavana vuonna.



Pojallani ei näytä olevan luokassa mitään bestistä, mutta tulee opettajankin mielestä hyvin toimeen kaikkien kanssa, myös tyttöjen. Kuulemma leikkivät välitunnilla aika paljon isoissa porukoissa muidenkin luokkalaisten kanssa. Ja mielellään käy koulua, joten asiat ovat ok.



Nämä syrjimis- ja kaveriasiat ovat vaikeita, ja olen itsekin jännännyt, miten lapseni, tämä poika ja nuorempi tyttö, pärjäävät joukossa. Omalta osaltani olen ollut tiukka siitä, että esimerkiksi synttäreille kutsutaan tietystä ryhmästä kaikki. Tämä on ollut lapsistanikin reilu meininki.

kuitenkaan ? kuitenkin tuo oli poikasi kertomaa, ehkä hän ei ollut ainoa.

Ei taida olla kovin fiksut vanhemmat kyseisellä lapsella!

Vai pelkät pojat?

Onkohan kaikki pojatkaan varmasti kutsuttu?

Entä jos todellakin on niin ettei poikasi ja tämä toinen poika koskaan leiki keskenään tai ole todellakaan kavereita niin miksi pitäisi vain kohteliaisuuttaan pyytää?

oon raskaana varmaankin siksi. Jäi vaivaamaan, miten pojulle hyvä mieli? Jotenkin ankeeta ku ihan reippaasti sanoo ehkä me ei olla kavereita.

Kyllä asiaa pojalta kysyin, että ihanko varmasti kaikki muut kutsuttiin ja vakuutti, että kyllä. Kyseessä on pieni kerhoryhmä, joten ihan nimeltä poikani osasi kaikki kutsutut luetella.



Tyttö-poikajaosta joku kysyi. Kyllä, tytötkin oli kutsuttu. Kutsuja siis itse on poika.



Itsekin mietin tuota, että jos tuo kutsuja ja oma poikani tosiaan eivät kerhossa leiki yhdessä niin ei ole halunnut siksi kutsua. Mutta epäilenpä, että leikkiikö kutsuja muka kaikkien tyttöjenkään kanssa.



Olen samaa mieltä, pelkästä kohteliaisuudesta ei tarvitse ketään synttäreille kutsua, mutta on silti kyllä aika tökeröä jättää joku ainoana ryhmästä kutsumatta. Vanhempien yhteystietoja ei olla vaihdettu, tiedän että muutamat vanhemmat tuntevat toisensa paremmin, mutta että kaikki muut tietäisivät toistensa yhteystiedot paitsi me, ehei, en usko tähän vaihtoehtoon.

Lapsi saa valita 5 suosikkiaan ja heille sitten juhlat.

Minäkin vannotin pojan (ekal)kutsumaan kaikki luokkansa pojat synttäreille. Yhtä ei olisi halunnut kutsua(on pikkusen reppana tää poika) Sovittiin, että kutsuu ja kutsut tehtiin yhdessä. Synttäreiden jälkeen paljastuikin, ettei ollutkaan kutsunut tätä poikaa. Ei ollut antanut kutsua. Kyllä suututti. Kaikista ei tarvi tykätä eikä kaikkien kanssa tarvi olla hyviä kavereita, mutta ketään ei saa jättää yksin

Ai että antaisit lapsesi kutsua viisi suosikkiaan, vaikka kerhossa olisi kuusi lasta omasi lisäksi. No, näin tässä meidän kohdalla sitten varmaan on käynyt, että meidän lapsi oli se kuudes ja on ok jättää ulkopuolelle kun viisi on päätetty kutsua.



Kyllä, poikani on ujo kerhossa. Ei ole mikään nico-petteri, vaan ison sisarusjoukon toiseksi vanhin lapsi.



-ap

Meillä on kohta pojan 7-v -synttärit, ja vannotin kutsumaan jokaisen eskarin joita on 9. Ja muut päälle jos siltä tuntuu. Ryhmähenki on aika tärkeä homma. Huolehdin itse että kutsut menevät perille.



Aika mänttiä toimintaa, ap... Olen pahoillani. Onneksi voitte vielä luovia tilanteen läpi suht' helpoin eväin... Keksikää jotain mukavaa tekemistä silloin.

Veisin lapseni pyytämään anteeksi asiaa ja sitten keskusteltaisiin niin että varmasti ymmärtää että tollanen syrjiminen on kiusaamista.

asia on kyllä jo selvitetty. Valitettavasti asian takaa paljastui ikäviä asioita joiden perusteella en ihmettele yhtään miksi ei halunnut kutsua.

Koulussa tiesivät kyseiset asiat, mutta eivät olleet vaivautuneet kotiin ilmottamaan. Jos olisin tiennyt niin pojalle oltaisiin pidetty pienemmät synttärit, että kukaan ei olisi yksin jäänyt ilman kutsua. Olinkohan minä 12 tai jotain

Kerhossa ei oikein tutustunut kunnolla keneenkään. Lapsi kuulemma väritti ja piirsi, kun oli vapaata leikkiä. Lisäksi ulkoillessa lapsi toivoi ohjaajan huomiota, kun ei osannut mennä muiden leikkeihin mukaan. Tästä ohjaaja minulle huomauttikin, että " kyllä pojan pitäisi jo mennä muiden kanssa leikkimään eikä vain nyhjätä minun vieressäni" .



Jälkikäteen olen ymmärtänyt miten väärässä paikassa lapseni oli. Hänhän oli kerhossa opettelemassa ryhmäytymistä ja sosiaalisia taitoja. Mutta ohjaaja ei osannut hommaansa ja auttanut lasta mukaan leikkeihin, vaan aina keksi korvaavaa tekemistä kun lapsi ei leikkinyt muiden kanssa.



Nyt kouluikäisen lapsen kanssa ongelma on edelleen ajankohtainen. Lapsi on välitunnit pääasiassa yksin, kun ei osaa ja uskalla mennä leikkeihin mukaan. Katsoo vain sivusta kun muilla on kivat juoksuleikit :-(. Koulussa ei sitten olekaan enää ketään ohjaamassa yksinäisiä lapsia mukaan ryhmään.



Harmittaa niin pirusti, etten ymmärtänyt laittanut lastani päiväkotiin 3 tai 4-vuotiaana. Vaan uskoin, että kerhotoiminta pari kertaa viikossa riittää, kun varsinainen hoito järjestyi muulla tavoin. Mutta ei se kerho riitä hitaasti lämpeneville lapsille. Heillä menee se pari tuntia orientoitumiseen uuteen tilanteeseen, ja sitten kerho onkin jo ohi. Päiväkodissa olisi sentään ehtinyt päästä alkujännityksen yli, ja vielä leikkiäkin sen jälkeen.



No, tämä meni ohi aiheesta, mutta pointtina on kuitenkin se, että syrjäytyminen voi tosiaan alkaa jo kerhossa. Me yritämme taistella sitä vastaan, ja uskon voittavamme tämän taistelun, mutta tie on pitkä ja kivinen ja vaikeutuu koko ajan mitä enemmän lapselle tulee ikää.

Tuli omat ala-aste ajat mieleen. Onkohan mutkin kutsuttu niinä harvoina kertoina vanhempien painostamina...:(

Ryhmä on niin iso, että hitaastilämpiävää ja ujoa saattaa todella pelottaa. Ja yli kolmevuotiaiden ryhmässä on hyvässä lykyssä yksi aikuinen seitsemää lasta kohden, aika usein lapsia on sitäkin enemmän.



Oma hitaastilämpiävä lapseni alkoi puhua kerhossa vasta vuoden jälkeen, mutta siellä on kaksi ihanaa ohjaajaa ja tällä hetkellä yhdeksän lasta. Ohjaajat katsovat että ketään ei syrjitä ja osaavat myös ohjata lapsia sopiviin ryhmiin, niin että ujommatkin saavat sopivaa leikkiseuraa. Nyt on ihanaa kun lapsi innoissaan kertoo kenen kanssa on leikkinyt kerhon aikana, ja hän menee jo ohjaajillekin höpöttelemään omia juttujaan. En usko että päiväkodin vaihtuvan lapsilauman ja henkilökunnan kanssa näin isoa reipastumista olisi tapahtunut 1,5 vuodessa.

Vierailija:

Tuli omat ala-aste ajat mieleen. Onkohan mutkin kutsuttu niinä harvoina kertoina vanhempien painostamina...:(

MUTTA, onko varmasti KAIKKI muut kutsuttu? Vähän ihmetyttää kyllä. Ja minkä ikäinen lapsi on kyseessä. Meidän 4v joskus huutaa mulle, äidilleen joka ne kutsut järjestää, että ei kutsu mua synttäreilleen. Pk:ssa on usein keskusteluja kuka kutsuu kenetkin. " Mä en kutsu sua!" saattaa olla vain heitto mitä lapsikaan ei tarkoita tai välttämättä edes tiedä mitä tarkoittaa...

Meillä poika oli kahdessa eri kerhossa, sillä ensimmäinen ryhmä lakkautettiin vähäisen lapsimäärän vuoksi. Molemmissa kerhoissa oli yhtä surkeat ohjaajat, jotka antoivat lapsen piirrellä kun muut leikkivät yhdessä. Lisäksi ensimmäinen ohjaaja kertoi minulle suoraan, että pitää poikaani rasittavana, kun ei mene muiden mukaan vaan haluaa aikuisen huomiota. Ehkä meille vain sattui huono tuuri, mutta meidän lähipäiväkodista olen kuullut pääasiassa hyvää ja siksi tämä asia on jäänyt harmittamaan.



Olinkohan no 18.