Yh:t! Saatteko tukea omilta vanhemmiltanne? Jos saatte, niin mitä tukea?
Vähän katkerana olen tässä miettinyt 1,5 vuotta kestänyttä yh:n taivaltani ja ymmärsin, että omat vanhempani eivät ole juuri lainkaan olleet tukena. (Eivät olleet kyllä ennen eroakaan, ei silti...)
Rahaa ovat antaneet muutamaan otteeseen, mutta muuten saldo on tässä:
- henkinen tuki: ei yhtään
- lastenhoitoapu: vain jos itse menen heille, silloinkin vähän nihkeästi, he eivät tule minun luokseni
Ja ovat todella hyväkuntoisia vielä, työelämässä mukana. Ja sisarusten vastaavissa tilanteissa tukea on kyllä piisannut....
Ehkä olen antanut liian torjuvan kuvan? Vai näyttääkö ulospäin sille, etten apua kaipaakaan? Luulisi vaan typerämmänkin ymmärtävän, että kahden pienen lapsen kanssa sitä on aika kovilla, vaikka isäkin pitää säännöllisesti lapsia luonaan.
Kommentit (3)
Eivät tykänneet, kun halusin lapsen, mutta en miestä... Luulin, että asenne muuttuisi ja haluaisivat edes nähdä ainoan lastenlapsensa, mutta ei. Saa nähdä, että ovatko innosta soikeana sitten, kun veljeni saa lapsen...
Olen kyllä pärjännyt vauvan kanssa ilman isovanhempien apuakin. Harmittaa vaan lapsen puolesta, jos tilanne jatkuu näin.
Lasten kuljetus-, vahtimis-, ruokkimisapua. Henkistä tukea. Ymmärrystä.
Negatiivisena puolena on, että vihaavat lasten isää ja sanovat sen ääneen lasten aikana, onneksi ei kovin usein.
enkä oikeastaan edes ole tervetullut heille kylään, vaikkei mitään riitoja ole.