Lue keskustelun säännöt.
Ystävän ruma vauva..
25.10.2006 |
En tiennyt että rumiakin vauvoja on olemassa.
Yleensä kun onnitellaan ja sanotaan vauvasta kuinka on niin söpö ja pieni.
Minä ihan järkytyin kuin näin. En kertakaikkiaan voinut valehdella " että onpas söpö vauva" .
Ensinnäkin vauva oli järkyn iso viisikiloinen. Naama oli iso ja leveä ja nenä ylisuuri. Ja kyseessä vielä tyttövauva.
Onnittelin vaan ja kysyin sitten vauvan nimeä. Ja kehuin sitten miten kaunis nimi, niinkuin olikin.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, eikö se ole yhtä pinnallista sanoa, että vauva on suloinen? Ulkonäköähän molemmissa arvostellaan pinnallisesti.
Ei se minusta ole sen ihmeellisempää. Oma tyttö tuntui alkuun tosi oudolta, kun silmät olivat turpeessa ja nenä vaikutti tosi isolta. Nyt kaksivuotiaana on kuitenkin ihan oikeasti muidenkin kuin minun mielestä varsin kaunis pikkutyttö. Ei se sitä tarkoita, että ruma vauva on ruma aikuinen tai että kaunis vauva välttämättä olisi kaunis aikuinen.
Jos pitäs valkkaa etninen ryhmä, keillä kauneimmat vauvat, niin kallistuisin arabeihin. Tummat kutrit ja teevadin kokoiset silmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt jo reilu puolivuotias, mutta kun on niin mahdottoman lihava. Ei mitään sellaista tavallista vauvanpyöreyttä, vaan tosiaan kunnon makkarat. Mun mielestä on kaikkea muuta kun söpö. Ja raukkaparka on vielä tyttö!
Painaa varmaan muistaakseni melkein 12 kiloa!
vastasyntyneenäkin. Minun mielestäni.
Tietysti jokaisen äidin mielestä se oma vauva on se maailman kaunein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se tarkoita että olis pinnallinen, se on vaan fakta. Jokaiselle vanhemmalle varmasti se oma lapsi on tärkein ja ehkä kauneinkin, eikä rumuus välttämättä tarkoita ettei vois olla hauskan tai veikeän tai persoonallisen näköinen...
Mutta mutta
Kyllä minäkin olen rumia lapsia nähnyt, kavereillakin. Eikä omatkaan aina niin ihquja ole :) Kyllä ulkopuolisella on oikeus ajatella, että onpas ruma lapsi. Usein se vauvan rumuus " helpottaa" kun lapsi kasvaa isommaksi ja kasvot/vartalo saa eri mittasuhteet.
Esikoinen oli sellanen peikkotyttö, karvaa korvissa, selässä ja joka paikassa, sitten iskivät hormoninäpyt jne. Kuopus oli täysin karvaton, todella pinkki pitkään ja muutenkin pojan oloinen, vaikka tyttö.
Onneksi, nyt liki kouluikäisinä, ovat kaunistuneet.
Vauva oli ollut syntyessään tosi iso eikä tosiaankaan ollut sellaisen vauvamaisen suloinen. Näytti lähinnä liikuntakyvyttömältä taaperolta, huh...