Voi luoja, että mä olen täynnä tätä suomalaisten kateutta ja kyräilyä!

Etsinnässä uusi asuinpaikka Euroopassa...

Mutta älkää muuttako minnekään itä-Eurooppaan.

riippuu varmaan aika paljon paikkakunnasta ja sosiaaliluokasta.



Minä taas törmäsin ap: kuvaamaan ilmapiiriin Englannin maaseudulla.

vain ulkosuomalaisten piireissä. Suomessa asuessani en moista kateutta ole havainnut.



Ulkosuomalaisuus on aivan oma Sub-kulttuurinsa.

Ihana koti, perhe ja ura. Olen sen hänelle useasti sanonut. Vouhkaa alituiseen suomalaisten kateudesta. En ymmärrä? Jos kaikki eivät jatkuvasti ole jauhamassa " että kiva kun sulla menee hyvin" niin sekö on sitä kateutta?

Minä ainakin yritän. Huonona päivänä voin tosin vaikuttaa tahtomattani epäkohteliaalta. Hyvänä yritän piristää toistenkin mieltä. :)

Kunhan tekee itsensä naurettavaksi lisätessään jokaisen valituksensa yhteyteen suomi-aspektin. Siis tää suomalaisten tapa istua bussissa / tervehtiä / jonottaa / autoilla / syödä lounasta on NIIIIN perseestä!

jotka kyllä oman kokemukseni mukaan ovat ystävällisiä ja mukavia ihmisiä.



Kyllähän se on monien suomalaisten vaikea kestää toisten parempaa onnea, ja sitä vielä vaikeampi, että toinen on tyytyväinen itseensä.



Ja yksi jännä piirre näissä keskusteluissa on, nimittäin vaatimus täsmälleen samasta elintasosta kuin itsellä on. Jos joku on varakas, ja varaa on laittaa huoletta vaikka luksustavaroihin, ihminen on pinnallinen materialisti, mutta jos köyhempi, jotenkin laiska, tyhmä ja asiansa huonosti hoitava ihminen.

Kaikkialla valitetaan täysin samaa.



Valitan, ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla, ihmisluonto sama niin bantujen kuin jenkkienkin joukossa

Vierailija:

Ja yksi jännä piirre näissä keskusteluissa on, nimittäin vaatimus täsmälleen samasta elintasosta kuin itsellä on. Jos joku on varakas, ja varaa on laittaa huoletta vaikka luksustavaroihin, ihminen on pinnallinen materialisti, mutta jos köyhempi, jotenkin laiska, tyhmä ja asiansa huonosti hoitava ihminen.

Vielä vaikeammaksi koetaan sellaiset kuin minä, joka säästää jossain asioissa ja käyttää sitten rahaa muissa enemmän kuin keskimäärin.

Esim. Italiassa asuessa huomasin, että siellä toisten omaisuus, pukeutuminen ja ulkonäkö syynättiin varmaan vielä tarkemmin kuin Suomessa. Naaman edessä kyllä ihasteltiin ja oltiin mielin kielin mutta selän takana ei sanoja säästelty. Ja ihan sama sielläkin oli, että selän takana sanan säilästä saivat sekä itseä kauniimmat ja rikkaammat, että köyhemmät ja rumemmat.

Itse yritän välttää toisten asioiden jauhamista esim. työpaikalla. Jotenkin ärsyttävää, kun ensin joku kertoo, että on vaikka ostanut asunnon ja sitä työkaverit onnittelee ja ihastelee. Mutta kun tämä asunnonostaja sitten häviää kuulomatkan päähän, niin jo alkaa porukka ihmettelemään, että millähän tuokin meinaa sen asunnon maksaa ja on varmasti tosi tiukkaa taloudellisesti jne. Ja kyllähän sen tietää, että ihan samalla tavalla niitä minun asioitani päivitellään sitten, kun en itse ole kuulemassa. Tosi kaksinaamaista.



Mutta toisaalta tässäkin on kaksi puolta. On se kateellisuus ja sitten kehuskelu. Jotkut (yleensä keskituloiset, ei ne rikkaimmat) ihan oikeasti kehuskelevat milloin milläkin ja oikein yritetään nostattaa sitä kateutta. Meidän työpaikalla eräs kehuu Ruotsin risteilyillä :) Käy noin kerran kuussa ja tästähän tietysti riittää juttua joka viikolle: ensin muistutetaan tästä kaikkia n. kaksi viikkoa ennen risteilyä joka ikinen päivä ja risteilyn jälkeen hehkutetaan sitä vielä toiset kaksi viikkoa kunnes on jo aika alkaa kertomaan tulevasta risteilystä :D