Muita joiden elämänlaatu kohenisi jos anoppi lakkaisi olemasta?

Lastesi mummo.

Täältä löytyy.



On kyllä vähän helpottanut kun muutimme kauemmas. JA lakkasin itse ottamasta mitää yhteyttä. Mies ei jaksa äitiään.:( JA ymmärrän niin hyvin miksei.

ei varmasti ap tuommosta unohda.



Ilmeisesti et ole törmännyt niihin ihmisiin jotka etsimällä etsivät mistä voisi miniälle jostain sanoa. JA oikeen haluavat tehdä toisen elämästä mahdollisimman hankalan.



Että saisi poikansa " takaisin" . Siis on sairaalloisen mustasukkainen pojastaan ja joskus myös hänen lapsistaan miniälle.:(((



t.3

Lasten elämä olisi kurjempaa. Rakastavat kyläilyjä mummoilla ja sitä hoivaamista. Ja anoppi on mulle hyvä ystävä, jonka kanssa näen lähes päivittäin. Joskus tietyt vanhoilliset päähänpinttymät ottaa pattiin, muuten ok anoppi.

tulipas kirjotettua epäselvästi.



Siis anoppi on sairaalloisen mustis pojasta ja lastenlapsista..



Raskasta suorastaan.



t. 3

Anoppi on sotkenut minun ja mieheni välejä ja yrittää sitä samaa nyt minun ja lapseni väleihin. Eihän se onnistuisi mitään häsläämään, ellei mieheni antaisi hänen käyttäytyä kuten käyttäytyy, mutta mieheni on niin riippuvainen äidistään.

Ratkeisi raha-asiatkin samalla! :D

rumaa tietysti, mutta näin on. Elämä ois ihanaa...

on mukava anoppi... ja ex-anopinkin kanssa menee hyvin.

Me kuskataan anoppia kauppaan ja muualle viikottain. Se on rasittavaa. Mutta sitten taas meidän lapset ovat hänellä n. kerran 2vkossa hoidossa muutaman tunnin kerrallaan.

ja toivottavasti ei vielä vuosikausiin tarvitsekaan...



Aivan ihana ihminen, kuin kakkosäiti minulle seurustelumme alkuajoista lähtien.



Arvostan hänen pitkää pinnaa lasten kanssa kun joskus itsellä meinaa mennä vieteri poikki. Ja kun hän vain ilmoittaa että tulee huomenna hakemaan lapset yökylään niin voisin todella sanoa rakasvani häntä ;))



Hän opettaa lapsille kristillisiä arvoja jotka eivät voi olla pahasta tässä maailmassa missä kovia arvoja tuputetaan jo päiväkodin ulkoiluhetkissä

Ettekö jo serusteluvaiheessa tajua miestenne riippuvaisuutta äideistään ja ihmettele mikä näissä hirviöanopeissa on vikana? Ja miten voitte syyttää vain anoppia, eiköhän syytä ole miehessännekin. Ja sen kai olette huomanneet ennen naimisiinmenoa ja lastenhankintaa?



Luulen että useimmilla naisilla jotka ei tule anoppinsa kanssa toimeen on joku narsistinen mielenterveysongelma oman itsensä kanssa. ja ehkä nämä naiset ei suvaitse erilaisuutta (vrt. sukupolvien kuilu ja erilaiset tavat ja ajatusmaailma)

Mutta sitten, kun ne syntyvät, alkaa kummallinen lastenlasten " omiminen" - halutaan olla ikään kuin uudestaan äitinä ja pyritään äidin ja lasten väliin, neuvotaan miniää ja sanotaan herkemmin kaikesta lapsiin liittyvästä. Musta ainakin tuntuu, että anoppi haluaa kilpailla kanssani ja olla " vielä parempi äiti" kuin minä, vaikka olen kunnollinen mamma ja lapset tykkää molemmista.



Vähän mustasukkaistutti jo vauva-aikana, kun anoppi painosti lopettamaan imetystä, että saisi vauvan hoitoon (!) ja vähätteli koko imetyshommaa. Nyt taas on ihan hyvä vaan, että vie lasta silmät kiiluen kerhoon ja ottaa hoitoonsa, saanpahan roikkua täällä palstalla ;)

Ja hyvä niin. Ainoa fiksu asia minkä elämässään teki.

Voiko kukaan olla NIIN kamala, että hänen kuolemaansa toivoo? Itsellä on ollut omat ongelmat anopin kanssa, mutta kyllä tosi pitkälle on kyse omastakin asenteesta. Olen sitä mieltä että kaikkien kanssa tulee toimeen jos HALUAA! JA oma anoppini on nykyään ystäväni,.

Tilanne on se, että anoppini sairastaa vakavassa vaiheessa olevaa alzheimerin tautia ja on kotihoidossa, appi omaishoitajana. Tämä sairaus vaikuttaa meidän kaikkien läheisten elämään todella paljon - asumme samalla paikkakunnalla, olemme paljon tekemisissä, jaamme yhteisen kesäpaikan ja paljon yhteisiä asioita ja rutiineja. Itsekästä kyllä, meidän kaikkien elämänlaatu kohenee humauksessa siinä vaiheessa kun anoppi laitetaan laitoshoitoon. Ihan vielä ei ole sen aika. Tämä on ollut aika rankkaa kaikille.