2v lapsen uhmakohtaus keskellä kaupunkia. Mitä tehdä? ov

ja sivummalle rauhoittumaan, tai kotiin.



usein olen vienyt kaupasta pois huutavan ja potkivan taaperon...

Ohi menee nuokin raivokohtaukset ajallaan.

Toiseksi miettisin että mikä aiheuttaa nämä uhmakohtaukset ja voiko niitä jotenkin välttää. Onko väsyneen lapsen kanssa pakko lähteä kaupungille soppaamaan?

olla rauhallinen ja läsnä, jos lapsi ei pysty ottamaan rauhoittelua vastaan. Yrittää välttää sitä että lapsi on nälkäinen ja väsynyt, sillä se varmaan edesauttaa kohtausten esiintymistä. Pikku hiljaa lapsi oppii sitten avustuksellasi käsittelemään tunteitaan, en usko, että tuohon on mitään patenttiratkaisua, joka tehoaisi kuin napin painalluksesta.



Vaikka tuo onkin rankkaa, tilanne kuitenkin tulee helpottumaan vähän kerrallaan. Jos jaksat ja pystyt itse kestämään kohtauksia, lapsikin huomaa, etteivät ne ole pelottavia ja niistä pääsee yli. Vanhemman kiihtyminen tai se, että lapselta kokonaan kielletään tunteiden osoittaminen (sitähän tuo uhma on- toisaalta en tiedä miten tunteiden osoittamisen kielto tapahtuu: ehkä siten, että lapselta ei hyväksytä muuta kuin kilttiä käytöstä ja muuten hänet torjutaan), vain pahentaa tilannetta eikä edistä lapsen tunteiden hallinta taitoja. Empaattisen ja lämpimän äidin, on todettu edesauttavan lapsen tunteiden hallinta taitojen kehittymistä.



Ainakaan muiden ihmisten reaktioita ei kannata pelätä ja siksi vältellä ihmisten ilmoilla kulkemista, jos vain itse jaksaa nämä ylimäääriset ohjelmanumerot.

toimit niinkuin toimit nyttenkin. Minä kanssa, sivullisista huolimatta, otan lapsen syliin ja odotan että rauhottuu. Juttelen hiljaa korvaan, tyttö raivoaa aikansa. Jos uudelleen rattaissa alkaa raivoamaan, monesti lähden takaisin kotiin. Lähikaupasta ollaan monen monet kerrat lähdetty ilman ostoksia kotiin.



Mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka tulevat siihen lässyttämään neuvojaan ja arvostelemaan. Kerran yks nainen tuli ulos saakka mua ojentamaan, en kuulemma saa lastani hiljaiseksi muuta kuin huutamalla. Kyse oli siis siitä kun 10 v lapseni oli ottanut jäätelön altaasta, avasi sitä kaupan puolella tyytväisenä. Sanoin ettei sitä avata vaan maksetaan ensin jos se ostetaan, ei sitä voinut takaisin altaaseenkaan laittaa kun paperit oli ihan revityt. Voi olla että sanoin kovemmin kuin oli tarkoitus, mutta joku nainen otti asiakseen läksyttää minua. Kun pyysin maksamisen jälkeen lastani laittamaan paperit läheiseen roskikseen alkoi lapsi raivota mulle. Minä kylmän rauhallisesti otin kassit ja lasta kädestä ja lähdettiin ulos.



Mulla nousi jo savu päästä, ni eikö tämä naikkonen ryntää kaupasta mua läksyttämään. Sit mulla erittäin asiallisesti paloi pinna: mä räjähdin ja sätin sen naisen siihen, tuli muutama kirosana ja teki mieli vetää kuonoon sitä naista. Hänen mielestään kaupassa olisin voinut antaa lapsen syödä jäätelön... just joo, jos ei jaksa odottaa maksamista ni ei kyllä kaupassa syödäkkään.



Siihen tuli sitten yksi sivullinen sanomaan että äiti kyllä toimi oikein kun maksoi tuotteen ja antoi luvan syödä vasta sitten...

sitten vasta älys se naikkonen pitää suunsa kiinni.

Mua nolotti kympillä oma raivoominen....

eihän niinkään voi tehdä ettei ikinä enää mene minnekään?!



Minä yritän saada laspen paikkaan jossa ei ole autojen vaaraa eikä ihmistungos pahimmillaan (vm. voi Helsingin keskustassa olla kyllä vaikeaa). Ja sitten odotellaan. Yritän hitaasti ja rauhallisesti selittää miksei hänen sen hetkistä päähän pinttymäänsä voi toteuttaa (esimerkiksi ajotiellä juokseminen tai muuta fiksua)



Ja joo, toki minäkin nostaisin lapsen rattaisiin ja laittaisin valjaat kiinni, jos pystyisin saamaan 15-kiloisen, selkä kaarella kirkuvan ja käsillä ja jaloilla kuin helikopterin propellilla huitovan lapsen rattaisiin. Se ei kesken pahimman uhmakohtauksen vaan onnistu.

lähdet pois. Ja kun kiellät, tarkotat mitä sanot. Kyllä se perässä tulee



Turha " pelätä" raivareita. Lapsi vaistoo sen.



Periksi ei saa antaa vaan sen takia kun " kaikki katsoo"

Lasta ärsytti kun piti istua rattaissa ja hoitaa äidin kanssa asioita, mutta minkäs teet, asiat on hoidettava ja siksi raivottiin. Rauhoittui aina kun päästiin ulos, ja bussimatka oli kanssa melko mielenkiintoinen.. kaikkeni sain tehdä, nälkä ja väsymyskin silloin jo painoivat, elämä on, raivoavat aikansa ja pian taas ovat isoja. Kurjaa tietysti silloin kun tilanne päällä, tsemppiä muillekin!