Onko täällä muita, jotka kammoavat oksentamista?

Ikinä en voisi työntää sormia kurkkuun. Vuosia sitten minulla oli aivokalvontulehdus ja oksentelin kamalasti. Silloin siihen tavallaan turtui ja ei enää tuntunut missään. Mutta sitten kun oli taas kolmisen vuotta seur. kertaan niin oksentaminen oli taas yhtä kamalaa.

En oksenna juuri koskaan, raskaana ollessakin minua vain kuvottaa, eikä vatsatautikaan saa oksentamaan - luulen, että tämä johtuu psyykkisistä syistä, oksentaminen on vastenmielisintä mitä tiedän.



Viime keväänä sairastuin raskaana ollessani norovirukseen, ja huhhhuijaa, oksensinpa vuosien tarpeeksi.



Onneksi lapsenikaan eivät oksentele sairastaessaan, sillä en pystyisi jälkiä siivoamaan.

Nyt se on vaan erittäin epämiellyttävää.

Kumma kyllä siitä ei juuri puhuta.

Yritän välttää sitä viimeiseen saakka ja estää oksennuksen ylös tulemisen. Se on niin kuvottavaa =/

En pystyisi oksentamaan työntämällä sormet kurkkuun, sillä kammoan oksentamista niin tajuttoman paljon. Kun oksennustauti jyllää, syön valkopippuria ja teen kaikki mahdolliset poppakonstit käsidesiä myöten, etten itse sairastuisi. Mua ällöttää myös omien lasten oksentamiset ihan mielettömän paljon, mutta pakkohan niitä on siivota miehen kans yhdessä. Silloin jos mulla on mahatauti, en pysty pidättelemään oksennusta ja se tulee ihan hirveällä paineella, niin että on silmät ja nenät täynnä. Sitten menee puoli tuntia veskissä, että saan nenän tyhjäksi ja yökkien tietysti samalla pelkästä hajusta ja mausta. On kaikkein kamalin tauti ikinä!



Pelkään ihan älyttömästi tartuntoja ja olenpa jäänyt joskus kaveriporukan tapaamisestakin pois, kun yhdellä kaverilla oli ripuli ja hänen lapsensa oli oksentanut.



Kolme kertaa olen ollut raskaana ja oksennellut. En sitä silloinkaan pystynyt pidättelemään.