Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ei halua elää vanhaksi?
13.02.2008 |
Tänään käytiin yli 85-v naisen luona. Asuu yksin omassa asunnossa. Tuttavia kuolee ympäriltä joka kuukausi ja itsekin jo odottaa, että milloin kuolee.
Oli kuulo jo huonontunut, huutaa melkein piti. Näkö on huono, huimaa, ja vaikka mitä vaivoja. Mutta inhottavin on se, että piereskelee kun ei pysty pidättämään. Varmaan tajuaa sen, että pieru tulee, muttei kuule miten kovaa se pärähtää.
En halua olla vanhana niin avuton ja haiseva. Monella vanhalla on näitä suolisto-ongelmia, ettei tahdo keretä vessaan. Inhottaa ajatus omasta vanhenemisesta.
Kommentit (9)
te ette elä vanhoiksi. Tämä pallo ei enää kauan VOI olla pystyssä tällä menolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
te ette elä vanhoiksi. Tämä pallo ei enää kauan VOI olla pystyssä tällä menolla.
Rooman klubi ennusti pikaista tuhoa jo 1970-luvulla, mutta kummasti ihmiskunta on pakon edessä onnistunut ratkomaan monia ongelmia. Paljon toki on jäljellä ja uusia haasteitakin putkahtelee eteen jatkuvasti - mutta en usko maapallon tuhoon tällä vuosisadalla.
Ilmaston lämpeneminenkin ensin alkuun hyödyttää suomalaisia... vaikka siis onkin vakava kriisi.
Kuten Crohnin tauti tms. Mun isovanhemmat ainakin tuntuivat nauttineensa elämästään täysillä liki loppuun saakka.
eläkeläisten kanssa ja kerran viikossa humpalla. vein heitä joskus kemuihin ja oli ilo seurata kuinka niitä menotti ku neljäkymppisiä...
En tiedä, muuttuuko mieli jossain vaiheessa, mutta minulle riittää settä eläisin niin pitkään, kunnes lapset pärjäisivät omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairasti vain 3-4 kk 90-vuotiaana ennen kuolemaansa. Tai olihan hänellä ollut vuosikymmeniä erilaisia lääkityksiä, mutta elämänlaatu oli silti ollut ihan hyvä. Pärjäsi 90-vuotiaaksi asti kotonaan, seuraakin oli naapureista, lapsista, lastenlapsista ja lastenlastenlapsista.
Seittemän-kahdeksankymppisenä matkusteli maailmalla ilman minkäänlaista kielitaitoa ja nautti hirveästi mm. Floridan auringosta. Kampaaja kävi kotona laittamassa permanenttia. Katsoimme mummon kanssa vanhoja kotimaisia leffoja ja Tyttökultia. Hän leipoi vielä viimeisenä elinvuonnaan kaikki paakkelsit itse, leipuri oli ollut työelämässä.
Ukkini kuoli marraskuussa viime vuonna. Ei hänkään kovin kauaa heikkona ollut. Me olimme hänen luonaan, hän asui suvun kanssa. Kotiruokaa, huolenpitoa, keskustelua.
Aina ei voi olla kaunis, nuori ja menevä. Elämä voi silti olla elämisen arvoista. Meillä on jaksettu ne kuihtuneet mummotkin viedä sinne saunaan lauantaisin, olla lähellä, jutella.
mutta se ei ehkä riitä sun lapsille. He voivat tarvita äitinsä turvaa ja hoivaa myöhemminkin. Minun äitini oli yli 50v isänsä kuollessa, mutta kovasti jäi kaipaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin hänen nivelensä menivät niin huonoon kuntoon, ettei hän voinut enää tehdä käsitöitä tai ristisanoja. Sitten näkö heikkeni niin, ettei tv:n katselu enää onnistunut. Kaihileikkaus ei auttanut ratkaisevasti. Ja sitten meni myös kuulo, joten radion kuuntelu on mahdotonta - mummi kokeilu kuulolaitetta, muttei halunnut käyttää. Hänellä on monenlaisia pieniä vaivoja, kuten ihosyöpää, muttei mitään vakavaa/tappavaa sairautta, ja kestävä sydän. Toivon, että tulen enemmänkin isäni sukuun, jossa on tapana kuolla saappaat jalassa johonkin sisäelinsyöpään.
TOISAALTA: ongelmat ovat subjektiivisia siinä mielessä, että muut eivät välttämättä koe samoja asioita ikäviksi kuin sinä itse. Ja kääntäen: se vanhus ei välttämättä edes tiedosta olevansa jossakin suhteessa inha tai säälittävä.
Ja onneksi ihminen sopeutuu asioihin pikkuhiljaa.
Ikävintä - luullakseni - on tuo yksinäisyys. Toki sairaudet voivat aiheuttaa suoranaista tuskaa, mutta joku piereskely nyt piinaa lähinnä vieraita. Yksinäisyys ja se, etteivät muut enää ymmärrä/ole kiinnostuneita sinusta ovat kuitenkin aika ankeita asioita. Onneksi siihen pystyy pitkälle itsekin vaikuttamaan, jos vain pysyy toimintakuntoisena ja kykenee liikkumaan riennoissa ja ihmisten ilmoilla.
NYT ajattelen aika samalla lailla kuin ap eli en kamalasti haluaisi kokea avutonta ja muiden armoilla olevaa vanhuutta. Se ei kuitenkaan ole IÄSTÄ KIINNI, muiden armoille voi joutua minkä ikäinen ihminen tahansa esim. vammautumalla.