Lue keskustelun säännöt.
Saanko olla pettynyt neljännestä pojasta?
06.02.2008 |
Olimme eilen mieheni kanssa yksityisellä ultrassa ja kävi ilmi, että odottamamme neljäs lapsi on poika, kuten kaikki kolme vanhempaakin lastamme. Oikeastaan koko eilinen ilta meni itkeskellessä, koska tiedän, että tämä on ehdottomasti viimeinen lapsemme ja olin niin haaveillut äidin pikku prinsessasta. Koko ajan kuitenkin varauduin siihen, että poikahan siellä on ja yritin itselleni puhua järkeä kuinka helppoa se sitten on jne.
Nyt kuitenkin tuntuu kuin raskaudestani olisi puoli iloa pois. Tiedän, että minun tulisi olla kiitollinen, että minulla on jo kolme tervettä lasta. Tiedän, että kaikki eivät voi saada lapsia ollenkaan. Tiedän, että saan olla kiitollinen, jos syntyvä lapsi on terve ja kaikki menee kuitenkin hyvin. Onko silti väärin, että koen nyt kuitenkin suurta pettymystä?
Kommentit (51)
Kyllä se pettymys vaihtuu iloksi kun saat sen ihanan pienen pojan syliin!
Onko sulla muuten kummityttöä, tai muuta läheistä tyttölasta? Jos kaipaat " tyttötekemistä" ja vaatteita, niin keskity välillä häneen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tämä on nyt sitten tässä. Aina aiemmin olen miettinyt, että sitten seuraavalla kerralla jne. Mutta nyt ei seuraavaa kertaa enää tulee.
Ap
Yritä todellakin etsiä kummityttö jostakin, jonka kanssa voisitte viettää joskus ' prinsessa aikaa' .
Ymmärrän kyllä sinua, mutta ei se pettymys varmastikkaan kauaa vaivaa. Onhan vauva kuitenkin yksilö, erilainen kuin veljensä! Ajattelet kuinka ihana pieni vauva on ja kaikella on tarkoitus.. Aika ylpeä olisin neljästä pojasta, harvalle sellaista onnea annetaan!!
Nyt lopetat harmituksen ja iloitset lapsesta jota odotat.
Terv. kätilö
ei se tukahduttaminen mitään auta.
Mutta itse en purkaisi asiaa lähipiirissä, vaan jonkun luotettavan ulkopuolisen kanssa, ettei vahingossa jonkun vähä-älyisen kautta asia joskus tulisi lapsen korviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuota. Olen itse leikkinyt pienenä ihan riittävästi prinsessaa joten ei mun tartte saada " omaa prinsessaa" . Ja tota vaatetouhua en ymmärrä yhtään. Kaverillani oli tyttö ja poika jakolmas lapsi oli poika niin oli pettynyt kun " ei nyt saa ostaa tytön vaatteita" ? Ihan oikeesti?
Tiesin, että saan vastauksia myös lapsettomilta. Yritin selittääkin, että kyse ei ole siitä, etten olisi kiitollinen lapsestani. Minun on vain samalla vaikea haudata haaveeni omasta tyttärestä. Onhan tyttöjä lähipiirissä, mutta ei se tietenkään ole sama asia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen, ihan viime aikoihin asti olen ollut tavallaan tyttöä vailla, ei sillä ettenkö olisi onnellinen pojastani, vaan olen toivonut " sitten joskus" saavani myös tyttären. Nyt enää sillä ei ole väliä. Miten osaisinkaan olla tytön äiti? En osaa leikkiä kuin autoilla ja palikoilla;-)
Vaan jos se tytär siunaantuu niin olen toki ihan über-onnellinen, mutta poika ei ole missään nimessä pettymys!
Odotamme kolmatta lastamme ja tiedämme että meille ei enempää lapsia tule. 2 poikaa ennestään ja tyttö toivoisin nyt.
Tietenkään loppupelissä sillä ei ole väliä mutta olen varma että se alkuun kirpaisee ajatus ettei meille koskaan sitten tule tyttöä.
Vielä vahvemmaksi meillä tyttöhaaveen tekee se että meidän 2 lastamme ovat syntyneet samassa kuussa ja nyt kolmannen laskettu aika taas samassa kuussa! Olisipa vaihelua edes tyttö.
Mutta jos tyttöä ei tule, meillä on onneksi 2 ihanaa kummityttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmänkin kaipaisin sitä, että voisi puuhailla välillä niitä tyttöjen juttujakin. Olen kuitenkin itse nainen ja asun jo nyt neljän miespuolisen kanssa samassa kodissa eli pärinää ja poikajuttuja riittää. Ajattelen myös asioita tulevaisuuteen. Tyttären kanssa olisi varmasti ollut kiva esim. järjestellä juhlia, käydä ostoksilla, olla aikanaan mukana hänen raskaudessaan jne. Toki näitä asioita voi tehdä jollakin toisella tasolla myös poikien kanssa (tai heidän puolisoidensa, mutta heille tulen olemaan vain anoppi, en oma äiti).
Ap
Ajattelen tismalleen samoin!!
Minulla on myös sama fiilinki kun ollaan isolla miesporukalla aina. Olisi kivaa olla joskus siinä asemassa että tietää tyttärelleen kertoa naisten asioista koska ne ovat naisille tuttuja. Kivaa saada teini-ikäisestä tytöstä saunaan seuraa kun miehet menevät sitten kuitenkin aina keskenään jne...
Vaikea selittää mutta ei minua niinkään vaatteet ja tukkapimpulat mietitytä vaan ap:n kuvaamat tilanteet...
t.12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää nämä viestit! Vähän väliä täällä joku itkee samasta asiasta! Olisitte kiitollisia terveistä lapsista! Mitenkäs se suu sitten pannaan, kun/jos sieltä syntyykin vammainen lapsi!!?? Kysynpä vaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut saa vammaisen, useitakin ja jotkut ei saa yhtään. On pakko ajatella, ettei ap ole kohdannut elämässään oikeita vastoinkäymisiä. Pahinta on ehkä ollut kun teininä on menkat vuotanut vähän ohi ja joku siitä ivaillut.
Todennäköisesti, haluaisin kyllä. Kivempi olisi käsitellä hetkellinen harmitus etukäteen ja nauttia sitten täysillä syntyvästä pikku pojusta.
t.12
Itse olin lähinnä sammakkoprinsessa pienenä...ja inhosin useimpia " tyttöjen juttuja" . Vaikkei ole veljiä, joita matkia.
Mutta en todellisuudessa edes tiedä minkä takia, koska en ikinä ole edes halunnut oikeasti tyttölasta.
Itsekin olin pienenä ns. poikatyttö, joten minulla ei ihmeemmin mitään prinsessapakkomiellettä olekaan, en pidä vaaleanpunaisista pitsihörhelöistä yhtään ja eipä minusta varmaan nukkeleikkeihinkään olisi, ei vaan tule luonnostaan.
Luulen että minun " pettymykseni" johtui ainoastaan ulkopuolisten kommenteista, ikäänkuin olin pettänyt heidät kun me ei ollakaan standardiperhe, tyttö ja poika, vaan kolme poikaa. Ja kaikki surkuttelevat sitä meille ihan avoimesti. Sen jälkeen itselle on tullut jotenkin epäonnistunut olo.
Nyt olen jo ihan loppumetreillä raskaudessa ja voin sanoa, olen ihan uskomattoman ylpeä jo nyt aikaansaannoksistani, kolme poikaa, sehän on hieno juttu!
Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa etteikö lapsi olisi rakas ja kaivattu perheeseen. Meillä ainakin halutaan 3 lapsi.
Ja sieltä sitten tulee tarve, sairas, tyttö tai poika... sellainen minkä luoja luo... mutta kun se ajatus varmistuu että en koskaan saa tyttöä tulee, minulla on oikeus olla siitä hetken surullinen. En ole surullinen tulevasta pojasta vaan siitä etten kokenut äiti/tytär suhdetta.
t.12
ihan siksi, että jos se on poika, ehtii surra mahdollisen pettymyksen pois. Että synnytys on vain onnellinen tapahtuma, ilman ikävää maustetta.
Tiedän, että sopeudun ajatukseen kolmannesta pojasta, jos se on tulossa, ja ajattelen että niin on tarkoitettu. Enkä vaihtaisi näitä poikia mihinkään tyttöön, he ovat parhaita!!!
Mutta se vaatii sen suremisen, en halua tehdä sitä vauva sylisssä. kurjempi homma oli, kun tulokas oli ultrassa jalat ristissä.. No, vielä on aikaa selvittää, nyt rv 24
Tunteet eivät ole kiellettyjä, ja oikeastaanhan on kyse siitä, että sun täytyy tehdä surutyö siitä, ettet koskaan saa tytärtä. Sure surusi, niin osaat sitten myöhemmin olla onnellinen komeasta katraastasi.