Mitä pitäisi tehdä kun avioliitto on ihan kuollut.

Meilläkin on ollut jo muutaman vuoden aika kuollutta meininkiä. Ei mekään riidellä, ollaan joko perheenä yhdessä tai sitten omissa harrastuksissa tai oman tv-ohjelman parissa. Seksiä harvoin.



Erota en aio. Pitää kyllä katsoa peiliin, jos haluaa parantaa parisuhdetta. Ensin pitää olla tahtoa ja sitten toimintaa. Jos tahdot teidän parisuhteen kuntoon, aloita huomioimalla toista. Kerro välillä, kuinka ylpeä olet hänestä, kuinka komea jne. Miehet tarvitsevat ihan älyttömästi egonsa pönkittämistä. Kun olet aikasi tätä hokenut, saat varmasti itsekin huomiota. Näin ainakin Dr. Phil neuvoo :)



Tsemppiä!

Se on sitä TAHTOMISTA se rakastaminen ja avioliitossa oleminen. Ei vain pelkkää " aaaah niiiin ihanaa rakastumisen tunnetta ja perhosia mahassa" .



Ostakaa joku seksipeli jouluksi tai vaikka jo aikasemminkin.. Alkakaa tehdä asioita yhdessä. Muistelkaa miksi rakastuitte toisiinne ja minkälaista oli alkuaikoina.



Pitäkää huoli toisitanne ja itsestänne. Paijailkaa toisianne, aloita jo tänää, menet ukkos luo ja annat kunnon halit ja pusut.



Rakkaus vain lisääntyyy kun alat antamaan sitä.



JA muista tahtoa. Alttarilla et vastannut kysymykseen " rakastatko" vaan tahodotko rakastaa!!!

Vinkkejä " kuolleen" parisuhteen elvyttämiseen...



Pitäkää kiinni perheen yhteisistä ruoka- ja kahvihetkistä. Kokoontukaa pöydän ääreen. Keskustelkaa päivän kuulumisista esim. miten koulussa/hoidossa/töissä meni tänään. Ottakaa vaikka yhteiseksi " harrastukseksi" tuoda pöytään joku päivän aikana sattunut merkittävä tai huvittava tai jännittävä asia. Olkoonkin se miten pieni vain, niin siinä on keskustelun alku.'



Miestä ei kannattane patistella keskustelemaan tyyliin: " Miksei me koskaan puhuta?" Kannattaa ennemmin aloittaa ns. vähäpätöisemmillä puheenaiheilla ja jos esittämääsi kysymykseen tulee epäilevä tai torjuva vastaus kerro, että toivoisit teidän voivan enemmän jutella. Jutella on keskustelemista parempi sana.



Keitä kahvit tai tee ja käperry miehen kainaloon vaikka kahdeksikymmeneksi minuutiksi katsomaan miehen mieleistä ohjelmaa tai mene tietokoneen ääreen ja kysy mieheltä oisiko siellä jotain peliä, jota voisitte yhdessä pelata,



Lähetä miehelle sähköpostia silloin tällöin (vaikka kerran viikossa, ettei tule kerrasta liikaa). Kerro sähköpostissa hänen olevan tärkeä ja muutaman kerran jälkeen ehdota " treffejä" kodin ulkopuolella sellaisen yhteisen tekemisen parissa, joka teitä alussa yhdisti.



Käykää yhdessä perheenä kerran viikossa jossakin muualla, kuin kauppakeskusessa esim. uimahallissa, metsäretkellä, lastentaidenäyttelyssä, pulkkamäessä, puistossa.



Pyydä miestä auttamaan lakanoiden viikkaamisessa, tiskien kuivaamisessa tms.



Kosketa miestä ohimennessäsi esim niskasta tai kädestä tai olkapäästä.



Mieti mitä toivot parisuhteelta ja kerro se myös hänelle. Älä käytä syyllistävää sävyä: " Me ei koskaan, Sinä et huomioi" tms. Kannusta esittämällä parisuhteenne hyvät puolet tai ne asiat joissa mieheesi rakastuit ja kerro että kaipaat niitä. Tuskin ne ovat mihinkään kadonneet, katsot niitä vain nykyään liian läheltä.



ole oma itsesi, älä yritä liikaa!

Kyllä minä tiedän, että kyse on nimenomaan TAHTOMISESTA. Ja kyllä minä tahdon tämän liiton kestävän ja olen yrittänytkin tehdä jotain sen varmistamiseksi. Olen esim viimeisen parin kuukauden aikana tehnyt kolmesti miehelleni oikein gurmet-tason illallisen jota olemme nauttineet kahdestaan kynttilän valossa lasten mentyä nukkumaan. Viime perjantaille olin taas suunnitellut tällaista iltaa, mutta mieheni totesi olevansa niin nälkäinen, että lämmittää itselleen mielummin pitsan. Kyllä se vähän loukkasi.



Olemme myös yrittäneet silloin tällöin ottaa kahdenkeskistä aikaa ja nauttia yhdessäolosta. Olen tarjonnut miehelleni hierontaa jne. Monesti juuri sen hetken ajan kaikki onkin paremmin, mutta jotenkin ne ovat jääneet yksittäisiksi tapahtumiksi eivätkä ole vaikuttaneet kokonaistilanteeseen.

lit sun muut enää auta. Samoin ei ihminen tuosta vaan pysty rupeamaan halimaan ja pusimaan ihmistä, jota kohtaan ei enää ole romanttisia tunteita. Silloinhan sellainen lähinnä tuntuu vastenmieliseltä. Vaihtoehtoja on mielestäni kaksi: erota tai päättää pysyä lasten vuoksi yhdessä ainakin niin kauan, että he ovat isompia. Nuo jotka tuputtavat noita iänikuisia kulahtaneita kliseitään tyyliin " tahdosta se vaan on kiinni, kun on luvannut tahtoa" ja " kyllä se siitä, kun rupeatte taas halimaan" , eivät ole kokeneet tilannetta, jossa tunteet ovat hiipuneet. Jos toinen ei ole enää muuta kuin lasten isä ja asuintoveri, jonka kanssa arki jaetaan, niin ei suhdetta enää elvytetä.