Nyt mietintäapua kolmen lapsen vanhemmat!

kannattaa vauvan hankkimista odotella sen verran että nuorin on jo mahdollisimman omatoiminen. Ja jos tuntuu että että ei vauvaa halua ei siihen kannata lähteä vain koska mies haluaa ja vauvat on kivoja. Toisaalta jos tuntuu että vauvan haluaa niin kyllä kolmesta ihan hyvin selviää ja iloakin on sitten kolmin verroin (toki myös huolta). Kroppa minulla ei ainakaan kärsinyt kolmannesta sen enempää kuin kahdestakaan ja onhan se oman kropan kunnossa pitäminen paljon itsestäkin kiinni miten jaksaa liikkua ja kiinteyttää kroppaansa ja huolehtia syömisistään. Kannattaa vaikka laittaa itselleen listaa siitä mitä plussaa ja miinusta uudesta perheenjäsenestä olisi jos ei osaa muuten päättää.



Voi kun minunkin mies haluaisi jatkumoa lapsilukuun mutta eipä tuo halua mutta tyytyväinen olen kolmeen lapseeni enkä yhtään olisi jättänyt tekemättä.

maillä on 3 lasta, iät 5v, 2v10kk ja 1v3kk. Olen myös voinut todella pahoin raskausaikana, ensimmäisen kuukaudet sairauslomalla sen takia, lopussa supistelujen takia. Lisäksi kuopus on ns. vaativa vauva. Rankkaa tämä on ja neljättä ei tee mieli, kieltämättä joskus tulee mieleen että miksi menin näin monta tekemään, mutta pääosin kaikki on mennyt hyvin.



Olen nyt hoikempi kuin moneen vuoteen, ei yksinkertaisesti ole aikaa lihota. Syömme terveellisesti ja minulla on ikioma liikuntaharrastus, jolloin saan olla ilman lapsia:)



Onhan tämä rankkaa, mutta loppujen lopuksi pienimmän lähtiessä kävelemään helpottaa ja esikoinen on jo aika omatoiminen.



Ei ollut tarkoitus kirjoittaa negatiivista viestiä, mutta sellainen tästä nyt näytti tulevan. Tietysti paljon on kiinni myös omasta asenteesta, toiset kokee jutut rankempana kuin toiset. Eniten mua stressaa se, etten voi tehdä juuri mitään reippaasti, kun koko ajan pitää toisella kädellä kantaa kymmenkiloista jötikkää. Näinhän se kyllä oli esikoisenkin kanssa, joten eipä sillä lapsiluvulla ole niin suurta merkitystä...

Mutta meillä tää kolmas syntyi jo NIIN valmiiseen perheeseen kuin ikinä vain voi. Vaikka olikin vauvana kaikista vaikein tapaus meidän lapsistamma, niin silti kaikki on mennyt jotenkin niin omalla painollaan ja kivuttomasti.



Meidän vauva on jo topakka kaksi vuotias ja ihanaa kun on kotona elämää :)



Tykätään matkustella ja mökkeilläänkin kesällä paljon, joten enempää lapsia ei meille enää tule. Tulee nytkin jo matkustelu aika tyyriiks.



Mutta hyvä näin.

Vierailija:

Itsekin haluaisin vielä vauvan, mutta raskaudet ovat olleet vaikeita (oksentelen 24/7) ja synnytyksetkään eivät mitään riemua ole. Lisäksi mielialani heittelevät vauva-aikaan aivan laidasta laitaan. Nyt alamme pikkuhiljaa olla kuivilla edellisestä vauvarumbasta, ja silloin tällöin on jopa sitä omaakin aikaa. Kaikki alkaa siis sujua ja mietinkin miksi pitäisi taas aloittaa alusta. Toisaalta vauvat ovat ihania ja olisi mukava olla äitiyslomalla kun esikko menee kouluun. Muuttaako kolmas lapsi dramaattisesti perhekuvioita? Onko kukaan katunut kolmatta? Jaksaako sitä? Niinkin mitätön asia mietityttää, että levähtääkö se kroppa ihan totaalisesti ja lopullisesti kolmannen lapsen jälkeen? Nyt sitä on sentään jonkinlaisessa kuosissa.

Odotus- ja vauva-aika menevät lopulta nopeasti ohi. En tiedä ketään joka olisi lapsia katunut, mutta useamman joka katuu nyt lähes viisikymppisenä, ettei uskaltanut tai viitsinyt lähteä vauvarumbaan " vielä kerran" .

Meillä ei arkipuuhat hirveästi nuuttuneet kolmosen myötä, eikä mun kroppakaan. Suurin muutos oli joka tapauksessa se eka lapsi!

Nyt toivomme nelosta (perheen kuopusta!) ja hänen mukanaan suurin muutos olisi tila-auton tulo farkun tilalle. Siis jos ei lasketa sitä, että vielä saisimme yhden ihanan perheenjäsenen meille lisää. :-)

Sitten parin vuoden päästä en varmaankaan tahdo enää lisää lapsia kun kaikki on niin merkittävästi helpompaa ja vapaus (lue kahdenkeskinen aikuisten aika) on jo aika lähellä. Rakastan tuota ukkokultaa niin paljon, että haluan hänetkin joskus sitten ihan itselleni vain.



Se on siis nyt tai ei koskaan. Rohkeutta tuohon hyppyyn vain pitäisi löytää. Joku automaattikäsi se vain joka ilta nappaa ehkäisypillerin suuhun. Pitäisikö siis uskoa tuota alitajuntaa, joka ei ainakaan toistaiseksi ole suostunut luopumaan ehkäisystä?