Ollaan oltu miesystäväni kanssa kuukausia yhdessä ja " ohimennen" puhuttiin lapsista.

Jos mies haluaa lapsia ja sinä et niin turha jatkaa yhdessä.

Vaikka mies pitäisikin sinun lapsestasi, niin omaa lasta se ei korvaa.

aikana tapaan oikeasti hyvän miehen ja olen jo ajatellut luopuvani ei koskaan naimisiin-periaatteestani.. :(

yksi joka ei halua lapsia ollenkaan, mulla ei vielä miestä ole mutta jos löydän ihanan miehen jonka kanssa haluan viettää koko loppuikäni, ja tämä kyseinen mies ehdottomasti haluaa lapsen olen valmis kompromissiin. Mutta mikäli mieskään ei erityisemmin lapsia halua en aio niitä " hankkia" .

Ja viiden vuoden kuluttua minä olen jo..hmm..paljon :)



Se yksi lapsi olis kyllä maksimi mutta parempi ettei lisää tulisi..

Minä en ainakaan voinut kieltää rakastamaltani mieheltä mahdollisuutta tulla biologiseksi isäksi, vaikka itse olin jo joskus miettinyt että mun lapset on tässä (yksi). Nyt olen kiitollinen että mieheni rohkaisi minut tälle tielle. Sylissä istuu ihana puolivuotias. Mutta jos asia on sinulle ehdoton ei, niin kerro se miehelle!

ja minä muuttaisinkin mieleni myöhemmin ja sanoisin etten halua sitä yhtäkään.. Romuttaisin miehen haaveet ja monta vuotta menisi hukkaan. Täytyy varmaan puhua viikonloppuna.. :(

Just juteltiin miehen kanssa ja hän sanoo ymmärtävänsä mun epäröinnin oikein mainiosti (epäröinnit liittyi mm. vauvan rasittavuuteen parisuhteessa yleensäkin, uusperheessä ehkä rasittavaa voi olla muutenkin, terveyteen jne). Mut tiedän kyllä, että jos se mun jossittelu olisi joskus johtanut pysyvään ei-versioon, niin sekin olisi kyllä meidän parisuhdetta haitannut, varmaan jopa enemmän kuin tää vauva ;-)

eli olen valmis hankkimaan vielä yhden lapsen. Kuten Melba sanoi, en halua kieltää mieheltäni mahdollisuutta tulla isäksi. Suurperhettä en halua enkä enää ehdi saadakaan. Uskon, että oma kokemukseni äitiydestä auttaa selviämään mahdollisesti rankasta vauvavuodesta, ja että lapsi tuo kuitenkin niin paljon iloa, että ihmettelen miksen olisi halunnut häntä :)

Anteeksi, mutta kuulostat aika itsekkäältä tapaukselta.

Vierailija:

ja minä muuttaisinkin mieleni myöhemmin ja sanoisin etten halua sitä yhtäkään.. Romuttaisin miehen haaveet ja monta vuotta menisi hukkaan. Täytyy varmaan puhua viikonloppuna.. :(

Ja siksi toisekseen,ajattelen mielestäni EPÄITSEKKÄÄSTI kun juurihan sanoin että en halua romuttaa miehen unelmia perheestä. Ja kerroinhan että aion jutella miehen kanssa..saa nähdä kuinka käy. Ei tällaiset asiat ole helppoja,eikä kompromisseja tehdä niin helposti kuin esim. vaateostoksilla..



Mutta mistä kukaan tietää mitä kukin ajattelee eri asioista 5v kuluttua?

naisia kyllä löytyy.

Ei siinä minusta nmitään erityisen ihmeellistä ole, siis jos ajatus uudesta lapsesta ole kertakaikkiaan aivan mahdoton.

Vapauta hänet itsestäsi kiitos.

Rakastan lastani ja yleensäkin lapsia mutta mulla oli niin hemmetin rankka odotusaika ja vauvaaika oli koliikkia ja sit vielä siihen parisuhteen ongelmat päälle niin mä napsahdin ihan täysin..



Syön edelleen lääkkeitä masennukseen ja pelkään että en jaksais toista lasta enää. Ne valvomiset ym..

Vaikka ekan kanssa kävi noin, toisen kanssa kaikki voi olla toisin.



nimim " kokemuksesta"

toteutumaan niin se joko ajaa eroon tai katkeroittaa loppuiäksi.

n olemassa sellaisia idiootteja kuin exäni.. Sellaiset asiat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Mies haluaisi nyt lapsen mutta hirvittää ja pelottaa että jos jään taas yksin. Kai se on jokin asennevika yleensäkin kaikkia miehiä kohtaan,mutta kaikki miehet eivät ole samanlaisia..

juuri niin, eli " ET VOI PAKOTTAA MIESTÄ HANKKIMAAN LASTA! JOS MIES EI HALUA LASTA SUN PITÄÄ TYYTYÄ SIIHEN KOSKA SEN EHDOILLA ELETÄÄN JOKA KIELTÄYTYY!" ja nyt kun asia on toisnpäin haukutaan ap itsekkääksi ja ihmetellään, että miten sä et nyt yhtä lisämuksu tostaa vaan pyörittäisi.