Lue keskustelun säännöt.
olenkohan huono äiti??
22.11.2007 |
siis kun minusta aina tuntuu että niin monet äidit menevät todella pitkälle siinä, että lapset pysyvät tyytyväisinä ja onnellisina..
Siis kyse on esim. nukuttamisrutiineista.
Miten kukaan jaksaa valvoa 2 tuntia lapsen vuoteen vierellä ja silittää tätä kädestä/jalasta/päästä..?
Miksi vanhemmat edes keskustelevat asiasta että " pitäisikö meidän lähteä pois puistosta vai ei.. vai jäädäänkö vielä leikkimään?"
Ja sitten kun minä en tuollaista jaksa ollenkaan. Meillä vaan sanotaan että näin tehdään. piste. Lapsi huutaa hetken jos huutaa ja sitten pian on asia unohdettu.. Ei siinä sen kummempaa. Mietin vain että miten kukaan jaksaa sellaista " nuorallatanssia" että lapsi hyppyyttää vanhempia mielensä mukaan? Miten teillä?
Kommentit (6)
Se tuntui rasittavalta, mutta en pystynyt huudattamaan vauvaa. Kun tuli sopivasti ikää, niin vieroitettiin lempeästi noista ylimääräisistä palveluksista nukahtamisvaiheessa. Vanhemmille ehkä rasittavaa, mutta lapsi varmaan koki turvaa ja sai läheisyyttä. Sitten meille syntyi kaksoset ja kaikki vanhat toimintatavat piti heittää romukoppaan - muuten oltaisiin varmaan jo mullan alla. Siltikään emme huudattaneet vauvoja, saivat nukahtaa rinnalle jne, mutta jo alusta pitäen varoimme totuttamasta hirmuiseen hytkyttelyyn. Eipä siihen olisi ollut kahden kanssa niin mahdollisuuksiakaan. Aika näyttää, millaisia aikuisia näistä lapsista kasvaa: viimeiseen asti kanniskeltu ja hyssytelty esikoinen vs. mahdollisimman pienillä palveluksilla " kasvatetut" tuplat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen lukenut muutaman opuksen. Se jotenkin avasi silmäni..
ap
ts. mikä on curling vanhempi? (kohta mua haukutaan kun oon tietämätön)
- yrittävät olla täydellisiä äitejä.
- lapsi " määrää" kotona mitä, milloin jne tehdään
- lainaa vaikka kirjastosta " curling-vanhemmuus" (on aika mielenkiintoista!!)
Ja täydellisiä äitejähän ei ole.
ap
olen aina ollut sitä mieltä etten anna lapsen " pompottaa" !
Asiat tehdään niinkuin vanhempi parhaaksi näkee ja piste. Ei neuvotteluja. Ja varsin helppoa on (ainakin tähän asti) ollut lapsen kanssa, harvoin joutuu mistään kinaamaan.
Tiedät itsekin vastauksen kysymykseesi. Haluatko täältä siis jotain kunniaa ja kehuja, kuinka teillä tehdään oikein ja nämä gurling-vanhemmat väärin?