Me olemme täysin vailla tukiverkkoa, onko muita?

Meillä ei myöskään tukiverkkoa.

Jotenkin vaan vuodet meni ja jaksettiin. Nyt lapset ovat jo koululaisia, joista ei ole enää huolta, voi jättää keskenäänkin, jos tarvitsee.

Tsemppiä sulle, tiedän että tilanne joskus turhauttaa ja suututtaa ja väsyttää, mutta joskus sekin on ohi ja lapset isoja, koeta vaan jaksaa!

olen ollut 20v. kotona ja emme kehdestaan kertaakaan missään.

ainoa tukiverkkomme on ystävät, jotka voivat auttaa jossain hätätapauksessa, jos sattuvat olemaan silloin tavoitettavissa. Lastenvahti apua ei ole, eikä sitä ole löytynyt rahallakaan.

Neljä lasta, ei kukaan koskaan auta =(. 10 vuotta naimisissa on oltu...

mutta kyllä sitä näinkin porskutetaan :)

En varmaan edes osaisi lähteä minnekään kahdestaan miehen kanssa, kun olen niin tottunut, että liikutaan aina koko perheellä!

eiköhän se jokapäiväinen arki ratkaise. Omassa ystäväpiirissäni kaikki ovat olleet kohta naimisissa jo 20 vuotta, ja vasta nyt on useimmilla alkanut olla kahdenkeskistä aikaa 10-15 vuoden tauon jälkeen, kun lapset ovat useimmilla isoja.

On kyllä harkittu MLL hoitajaa joskus.

Miksette hanki tukiverkkoa? Niin minäkin tein.

kyllä se keltaisen pörssin ilmon hakkaa mennentullen.

Nimim. lähes tyhjästä me muutkin ollaan lähdetty

Tarhasta ja harrastuksista omani ainakin hankin.

olen yksin lasteni kanssa, eli ei ole edes sitä toista vanhempaa.

esikoisen olen yksin kasvattanut, täytti 16v, ja nyt kuopus täyttää 2v.



omia isovanhempia tavataan ehkä kerran kahteen vuoteen, ei muita ole.



yksi ystävä. eli pienet on piirit:))

Asumme ulkomailla, emmekä osaa maan kieltä, joten lastenhoitoapu hyvin tiukalla. En " uskaltaisikaan" vielä ottaa ketään vierasta lastenhoitajaa.



Olemme mieheni kanssa oppineet vuosien varrella nauttimaan pienistäkin yhteisistä hetkistä. Heräämme esim. ennen lapsia ja syömme yhdessä aamiaisen (tai käymme yhdessä suihkussa), viikonloppuisin laitamme lapset päiväunille ja vietämme yhteistä aikaa ja arkena iltaisin meille jää noin 1-3 tuntia iltaisin toisillemme.



Nautimme ihan vain yhdessäolosta ja juttelusta, takan äärellä loikoilusta, lukemisesta tai TV:n katsomisesta.



Taloudellisesti meillä olisi kyllä varaa myös suomalaiseen Au-pairiin, mutta silti emme vielä kertaakaan ole kokeneet, että tarvitsisimme jonkun " vieraan" ihmisen 24 h/ vrk ympärillemme.



Ehkä juuri sen vuoksi olemme myös avioparina kasvaneet näin hyvin yhteen, koska kummankin on aina pakko kantaa yhtä paljon vastuuta ja yhteinen aika on aina ollut kortilla.

Emme ole kokeneet, että olisimme sellaista vielä tarvinneetkaan. Lapset menevät joka ilta ajoissa nukkumaan, meillähän on siinä vaikka kuinka monta tuntia olla yhdessä.

sellaisia turhina?



Kaverille 4 lasta ja vähän neuroottinen kotiäiti oli saanut kuulla tarhastakin, että menkää nyt hyvät ihmiset joskus jonnekin missä on muitakin.

meillä on ystäviä paljon, mutta tukiverkostona heitä en pidä. Minusta tukiverkosto on sellainen, jolla on aikaa ja mahdollisuuksia auttaa jos apua tarvitsen.