Rakastan miestäni, mutta en vain saa sanotuksi sitä koskaan hänelle.

olin kiintynyt ensimmäiseen mieheeni, mutta en osannut sanoa rakastavani häntä ja lopulta tajusin, etten oikeasti rakastanutkaan vaan pidin hänestä ystävänä.



Toisen mieheni kanssa tilanne ihan eri ja TIEDÄN rakastavani häntä ja sanon sen joka päivä. Itse asiassa meillä toitotetaan kaikille niin lapsille kuin meille vanhemmille (toinen toisllemme) " oma rakas" " rakastan sinua" " olet rakas" " rakkaani mun" monta kertaa päivässä, ettei vaan kellekään jää epäselväksi etteikö rakastettaisi. Ja tietysti sitten miehen kanssa vielä kahden kesken kun ollaan niin halaillaan ja sanotaan rakastavamme. Miten sen toinen muuten voisi tietää?

Ja nyt tunne onkin se että olemme vain äiti ja isä, ei edes kavereita... kämppikset ja riitapukarit.

En rakasta häntä siten kuten nainen miestä voi rakastaa. Itkettää ja ahdistaa, loukussa ollaan. Tähän tämä elämä menee...