Miten sanoa " ystävälle" , että hän ei soittaisi mulle ihan joka sunnuntai?
Siis kyseessä pitkäaikainen tuttava/kaveri/ystävä. Vaikea määritellä, koska en koe häntä mitenkään ns. parhaimmaksi ystäväkseni, mutta olemme tunteneet vuosikausia. Nyt viimeisen vuoden aikana tämä kaverini soittelee minulle lähes joka sunnuntai, koska hänellä on liittymässään se " euron" sunnuntai. Pahinta tässä on se, ettei hän tajua, jos en voikaan/ehdi puhua hänen kanssaan. Minulla on perhe
(pienet lapset) ja hän sinkku. Toki haluan silloin tällöin jutella hänen kanssaan, mutta en joka sunnuntai!!! En ole edes parhaimpien ystävienikään kanssa niin usein puhelimessa (ehkä n.1-2 krt/kk). Minulle riittäisi siis, jos tämän kaverini kanssa juttelisin muutaman kerran vuodessa...Mutta ei kun ei. Joskus olen oikeasti joutunut olemaan vastaamatta hänen puheiluihinsa, koska hän ei tajua vihjeestä, että en nyt ehtisi puhua...Erityisen kurjaa on se, että hän saattaa soittaa esim. pari tuntia aikaisemmin kysyäkseen, että voiko soittaa esim. klo21. Silloin olemme juuri saaneet miehen kanssa lapset nukkumaan ja olisi kiva viettää ihan rauhallista hetkeä tv:n äärellä tai miehen kanssa. Kaverini puhelut venyvät usein n.45 minuutin pituisiksi, vaikka yrittäisin välillä lopettaa puhelua. Senkin teen jo etikettiä uhmaten, koska eikö sen pitäisi lopettaa joka puhelun soittaa? En haluaisi olla ilkeä, enkä loukata, mutta tämä asia on todella ärsyttävää. Asiallisia kommentteja kiitos! Mitä tekisitte minun sijassani vai teenkö nyt " kärpäsestä härkäsen" ? Toki joskus saan näistä puheluista itsekin, mutta useimmiten puhumme " niitä näitä" ja koen puhelun olevan suoraan sanottuna ajan hukkaa...
Kommentit (8)
Se soittaa sulle just siksi, että sä olet ainoa, joka aina vastaa sen puheluihin. KYllä se pian oppii, että et aina vastaakaan. Ja jos sulle ei käy klo 21 soittaminen, niin sano, että ei käy. Opettele pitämään puolesi. Ei niitä sun puolia kukaan muu sun puolesta pidä.
Mutta jos haluat olla yltiökohtelias aina ja iankaikkisesti, niin sinun on silloin myös kestettävä valintojesi seuraukset. Mistä ihmeestä ystäväsi voi tietää, ettei sinulle sovikaan puhua, jos et mitenkään sitä hänelle osoita. Itse asiassa minua inhottavat tuollaiset ihmiset, jotka esittävät ystävää, mutta selän takana sitten arvostelevat soittotahtia. Se vasta epäkohteliasta onkin, jos mikä. Pitää olla naisella munaa olla vastaamatta, jos niin haluaa, eikä esittää muuta kuin mitä haluaa olla.
Kyllä täytyy myöntää, että mulle on vaikeaa " EI:n" sanominen. Enkä halua muille tästä asiasta " selän" takana puhua, korkeintaan mieheni ja siskoni ja nyt tällä palstalla te tiedätte asiasta. Hankalinta on, että kyllä minä sanonkin omasta mielestäni aika suoraan, että ei käy tänä iltana soitteleminen, niin silti hän " vänkää" vastaan tyyliin " jos soitan sitten puoli tuntia myöhempään.." . Ja se, että sanon, että " nyt en voi puhua" tarkoittaa, että puhelu kestää silti 15min. ellen sitten paina cancelia itse...Sekin aika tökeröä. Ehkä mun pitää vaan kestää ne puhelut ja jätän kyllä vastaamatta, jos sellainen tilanne on. Joskus hän saattaa soittaa vaikka kolmekin kertaa peräkkäin jos mulla ollut äänettömällä puhelin, että varmasti olen huomannut että hän on soittanut. Eli siis olettaa, että soitan hänelle takaisin...Ja oikeasti asia ei ole mitään tärkeää, kunhan haluaa lörpötellä.
Haukut " ystävääsi" takanapäin sukulaisille, muttet voi sanoa hänelle? Moni lapseton ei oikeasti tajua, miten kortilla aika voi olla lapsiperheessä. Jos ei omakohtaista kokemusta ole.
Mullakin on jopa sukulaisia/ystäviä, jotka ajattelevat jotenkin noilla puheluillaan auttavansa/piristävänsä minua, joka olen niin perheessä kiinni jne.
Oikeasti, ei hän voi tajuta tilannetta, jos et sinä sano. Tuollainen mollaaminen on tosi ala-arvoista.
minulla kun tämä " ystävä" tulee ovelle asti jos en vastaa niin hiukan ottaa päähän...
Ei siinä auta muuta kun jättää vastaamatta, jos on sellainen tilanne ettei ehdi puhumaan. Tuolle kaverille kun ei auta sanoa että on nyt vähän kiire, kaveri venyttää puhelun silti vähintään siihen varttiin. Normaalisti puhelut saattavat venyä reilusti yli tunnin, eikä sinä aikana paljoakaan puhuta mitään uusia kuulumisia (toki nekin vaihdetaan), kaveri jauhaa aina samat ikivanhat tapahtumat läpi.... enkä minäkään oikein kehtaa lopettaa puhelua tylysti, yritän vihjailla varovaisemmin.
Muistaaka oma käytöksenne siinä vaiheessa, kun itse kaipaisitte ystävän tukea/ seuraa avioeron tai muun kriisin sattuessa. Turha yrittää ottaa yhteyttä ystäviin, jotka olette itse hylänneet vuosia sitten.
että joku soittaa mulle joka helvetin viikko paasatakseen omista ongelmistaan, eikä yleensä koskaan edes kysy mitä mulle kuuluu.
Ja todellakin niitä ongelmia on aina. Sit jos joskus kuullostaa väsyneeltä, niin " vitsi ku sua ei kiinnosta yhtään" . No ei todellakaan kiinnosta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Totta kai voit sanoa, että et ehdi puhumaan nyt. Miksi sitä pitää arastella tai VIHJAILLA?
Jos kaveri ei usko tai ymmärrä, niin sanot uudelleen, että hei, ihan totta en ehdi nyt jutella, ja loppupäiväkin on kiireinen/en jaksa enää myöhään jutella, palataan asiaan joku toinen päivä.
Mikä olisi kamalinta, mitä voisi sattua? Että hänen yhteydenottonsa loppuvat tai harvenevat? No, se ei liene kirjoituksestasi päätellen mikään maansuru sinulle.
Joten ole suora ja rohkea, äläkä luimistele tai jätä puheluihin vastaamatta. SELLAINEN se vasta ärsyttävää ja loukkaavaa olisikin!
Vierailija: