Lue keskustelun säännöt.
No jopas alkoivat kaikki " ystävät" ja osa sukulaisistakin kaikkoamaan ympäriltäni... Vaan tervemenoa!
25.10.2006 |
Voi vitsi, olen aina ollut sellainen lässy luonne, joka on pyrkinyt miellyttämään kaikkia. Omaa äitiä, sisaruksiani, miestäni, miehen perhettä, ystäviäni jne.
Muutama viikko sitten tuli mitta täyteen ja tein mielessäni päätöksen, että teen niin kuin asiat MINULLE parhaiten sopivat. Eli otan huomioon oman itseni ensin, sitten vasta muut. Tietysti " kohtuudella" .
Nyt en sitten ole viikkoihin soitellut äitini kanssa, ei suostu tulemaan enää edes kylään koska ei saa tehdä sitä täysin omilla ehdoillaan. Anoppi ei käy kun ei saa viedä lapsia ulos silloin kun haluaa. Mies suutahtelee päivittäin, kun hän ei enää olekaan ensi sijainen minun ajatusmaailmassa. Eli jos täytyy käydä vaikkas kaupassa ostamassa lapsille maitoa, sanon vain että nyt menen kauppaa ja lähden saman tien enkä kysy enää mitään " lupia" . Ja " paras" ystäväkin on vähentänyt yhteydenpitoa. Syynä lienee se, että haluan joskus mennä IHAN YKSIN shoppailemaan enkä siis ole ystävääni joka kerta enää mukaani soittanut.
Olenko nyt terveesti itsekäs vai liian itsekäs??
Kommentit (9)
Tervettä itsekkyyttä pitääkin olla... Toivottavasti mä pystyn myös joskus tohon. On vaan niin vaikea sanoa ei, jos joku pyytää jotain apua. Mies kyllä aina muistuttaa etten sais olla liian höveli muille, mutta pompottaa silti itekkin minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aidon onnellisuuden elämässäni olen saanut olemalla myötäilemättä aina ja kaikkia. Välillä välit vanhempiin, appivanhempiin ja sisaruksiin on käynyt hiljaisena, mutta nyt on tilanne laantunut. Joitakin " ystäviä" silloin tällöin tippuu yhteydenpidosta, koska en enää halua vaivautua hyppimään muitten mielen mukaan. Jotkut tyypit vaativat aivan uskomattomia kilteiltä ihmisiltä.
Ei musta ois kiva, jos mies sanois kotona, että lähden nyt - ja samassa ovi pamahtais. Joten itsekin sanon hillitymmin jotain, että nyt tarttis käydä kaupassa, aattelin, että menen illalla, kun oot tullut kotiin. Asiassa voi olla jämäkkä olematta tyly.
Mutta olet joka tapauksessa oikealla asialla. Totta kai, herran jestas, sulla on oikeus käydä shoppaamassa aivan yksinkin. Eihän kenenkään tarvi joka ikinen kerta mitään ystävää raahata mukaan. Siinä menee kaikki aika vain haahuillen ja lörpötellen, toinen haluaa toisaalle ja toinen toisaalle, puolet ajasta menee hukkaan, kun etsitään toisen kersalle uutta paitaa ja oma tarviikin housut eikä paitaa.
Vierailija:
Jotkut tyypit vaativat aivan uskomattomia kilteiltä ihmisiltä.
Nämä vaatijat ovat kyllä myös ne, jotak lopulta jäävät yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin lievemmässä muodossa ehkä. Ennen soittelin aina ihmisille vaikka he eivät ikinä soitelleet minulle päin. Nyt olen vähentänyt/lakannut soittamasta, kun kerran eivät itse voi soittaa. Eivät varmasti oikeita ystäviäni olekaan. Kyllähän se kipeää on tehnyt myöntää itselleen. :-(
Ja jotkut ystävyyssuhteeni ovat pyörineet ihan sen varassa, että olen aina käytettävissä spontaanisti ja olen ollut valmis tulemaan maan ääreen ystävieni eteen. Mutta sitten nämä eivät ole ikinä voineet tulla edes luokseni kylään, koska asun lähiössä, vaikka tänne on maailman helpoimmat kulkuyhteydet metrolla. Sitten kun olen alkanut vähän jarrutella, että eikö voitaisi välillä nähdä meillä päin, että minun ei tarvitsisi aina matkustaa, niin jo on soittelut vähentyneet. Ja nämä siis myös sellaisilla joita olen luullut hyviksi ystävikseni.
Ehkä tästä tuhkasta syntyy vielä joskus jotakin.
Tuo menen vaan kauppaan ostamaan maitoa ilman mitään lupien kyselyä kuulosti minusta vähän oudolta.
Tai voin kyllä kuvitella, että eräs ystäväni, joka on todella MINÄ-MINÄ-persoona tekisi niin, mutta että joku toinen, niin se onkin jo vähän vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin ilmoitan sen niin, että nyt kun sä tulit niin mä taidan ottaa ton koiran mukaan ja käydä kaupassa. eipä ole mies protestoinut, kun saa olla joskus ihan itsekseenkin lasten kanssa
Tekee sulle vaan hyvää!