Puolestani rukoileville

Esim alkoholismi on sairaus. Jotkut tarvitsevat Jumalaa pysyessään

selvinpäin. Uskovaiset huomio! Vaikka olisikin ateisti tai vapaasti ajatteleva, se ei tarkoita sitä että olisi ongelmia. Mitä jos elänkin ihan tavallista tasapainoista perhe-elämää, ei ole alko eikä muita ongelmia? Mitä jos otankin ihan itse vastuun tekemisistäni? Näinkin voi toimia. Onnistuu muuten ihan hyvin, kun on tällainen luonne, jolla on selvinnyt vastoinkäymisistään ja ymmärtää, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Tekee sitä toisille mitä toivoo toisten tekevän itselleen:) Minulla ei ole yhtä oikeaa oppia, joka sanelisi, että tekemällä näin pelastuu.



Nuorenpana tuli luettua raamattu, koraani ym uskonnoista kirjallisuutta. Nyt tuntuu ihanalta, kun on löytänyt itsestään vahvuuksia, eikä tarvitse hakea ratkaisua elämän kysymyksiinsä painetusta sanasta. Uskonnot eivät enää jaksa kiinnostaa minua. En koe ahdistusta tai iloa toisten ihmisten puolesta muuten, kuin ymmärtäen omien tekemisteni ja tekemättä jättämisteni kautta syntyvien asioiden kautta että miten olen vaikuttanut toisten ihmisten elämässä. Omia virheitään voi yrittää korjata ja elämään kannattaa tarttua ilman, että pelkää tulevia vielä tekemättömiä virheitään. Elämätön elämä olisi suurin synti;)