Lue keskustelun säännöt.
Miten olisit kummina lapselle, jota olet 10 vuoden aikana tavannut ehkä noin 10 kertaa?
09.07.2007 |
Olen ollut ristiäisissä, kaksilla synttäreillä, lapsi ollut meillä kerran kylässä, kerran häissäni, jonkun kerran ollaan nähty muiden ihmisten juhlassa. Nyt tulossa 10-vuotissynttärit, joita niitäkin juhlitaan vaan oman väen kesken. Haluaisin olla enemmänkin kummitäti kuin lahja-automaatti, etenkin kun lahjatkin ovat mitä epäonnistuneempia, kun en lasta tunne yhtään. Odotetaanko minulta oikeastaan edes mitään? Ei osallistumista ainakaan. Yhtään valokuvaa, askartelua tai mitään en ole lapselta saanut, eikä taida se edes tietää, mikä tämmöinen kummi ylipäätään on.
Vastatkaa etenkin te, joiden tapoihin kuuluu, että kummi tärkein tehtävä on pitää lasta kastamisen ajan, sillä meillä päin kummius on paljon enemmän. Ehkä mulla itselläni on ihan väärät odotukset, jos kummilapsen perhe ei sellaisia yhteydenpitoja edes kaipaa.
Kommentit (16)
lopettaisin kyllä yhteydenpidon tuossa vaiheessa, ehkä kortin voisin laittaa.
Eivät näemmä kummiutta arvosta jos lapsi ei pääse edes huvittelemaan kanssasi..
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän kummilapsemme täyttää myös kymmene. Kun hän syntyi olimme paljon tekemisissä kun asuimme lähellä. Nyt asumme eri paikkakunnilla ja saattaa mennä muutama vuosikin että nähdään. mekään emme ole saaneet kuvia tms. Samoin olemme aina muistaneet synttäreinä ja jouluna, nimipäivinä (postissa paketti). Tietenkin omaakin syytä on kun emme ole käyneet, mutta meitä ei ole kutsuttu synttäreille enää. koskaan emme ole kuulleet tai saaneet kiitoskorttia, emme tiedä onko poika edes pitänyt lahjoista tai ovatko menneet edes perille... olo on kuin lahja-automaatilla. Omaakin vikaa tosiaan on, mutta... en tiedä miten tästä pitäisi jatkaa, jotenkin tuntuu turhalta ostella lahjoja, en myöskään tiedä ovatko ihan pieleen menneitä kun ei ole kommentteja kuulunut. Rahaa on kyllä mennyt. Olemme muutamia kertoja pyytäneet poikaa meille tai mukaamme huvipuistoon mutta samoin kuin sinulla, emme ole mukaamme saaneet. Miten tästä kannattaa jatkaa?? neuvoja tai vinkkejä hyvät ihmiset
Jos vanhemmat ovat vaan ottaneet jonkun kummin kun sellainen pitää olla (kielii sekin ettei muita kummeja edes ole) eivät tosiaan odota muuta kun ristiäisiin vaivautumista. Kyllä luulisin että lapsi jossain vaiheessa huomaa, että hänellä ei oikeasti ole kummia, ja muilla on. Mulle kummitätini osti aina lahjaksi kaikkea ihanaa pientä söpöä ja niin turhaa, jota en kotoa olisi saanut. Ei siis kallista, mutta ihania hiuspinnejä tms. Se loppui noin 10-vuotiaana kun äitini aina meni väliin sanomaan ettei noin isolle enää tarvi mitään lahjoja kummin ostaa, kummihan toi lahjansa jo ristiäisiin. Luulenpa että kummitädillekin tuli paha mieli, kun lopulta lopetti lahjojen ostamisen. Kahden pojan äitinä ja ihana röyhelöromantikkona oli varmaan itsekin tykännyt ostaa pikkutytölle jotain pientä söpöä. Ja minun elämästäni tämä teki siinä määrin entistä ankeampaa, että kotoa ei varmasti saanut mitään turhaa eikä kukaan muukaan saanut sellaiseen minua totuttaa.
olin lapsen ekat 8 vuotta opiskelija, joten lahjani oli aika vaatimattomia. Rahoihini nähden kyllä ihan hyviä, mutta monesti sanoin jotain että " tässä nyt tällainen pieni juttu vaan..." tai muuta vähättelevää. Ehkä vanhemmat kiusaantuivat köyhäilystäni tai muuten vaan halusivat päästää minut pinteestä, mutta tämä ei kyllä selitä, että en ole saanut ei-materiaalistakaan kummiutta antaa kuten aikaa. Nyt taas olen valmistunut ja töissä, omia lapsia ei ole, joten normaaleja lahjoja on vara antaa ja ihan mielellämme mieheni kanssa (ei ole kummi) hakisimme lapsen vaikka huvipuistoon ja maksaisimme koko päivän ilmanmuuta. Mutta ei niin ei.
ap
Lapsellani on kaksikin kummia jotka ei juuri yhteyttä pidä. Onneksi kolmas on lähisukulainen ja häntä nähdään.
En vaadi heiltä uskonnollista kasvatusta.
En vaadi lahjoja ja rahaa.
Toivoisin läsnäoloa lapsen elämässä. Pietän heihin yhteyttä niinkuin ennen kummiutta, mutta lapsentulon jälkeen yhteys pätkinyt. En mene heiltä vaatimaan huomiota lapselle, toivottavasti eivät sitä odota. Minusta on kiva että saavat tulla leikkiin niin että itse sitä haluavat. Kuviakaan en lähettele, mutta ovat aina tervetulleita lasta katsomaan. No eivät ole tulleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lapsellani on kaksikin kummia jotka ei juuri yhteyttä pidä. Onneksi kolmas on lähisukulainen ja häntä nähdään.
En vaadi heiltä uskonnollista kasvatusta.
En vaadi lahjoja ja rahaa.
Toivoisin läsnäoloa lapsen elämässä. Pietän heihin yhteyttä niinkuin ennen kummiutta, mutta lapsentulon jälkeen yhteys pätkinyt. En mene heiltä vaatimaan huomiota lapselle, toivottavasti eivät sitä odota. Minusta on kiva että saavat tulla leikkiin niin että itse sitä haluavat. Kuviakaan en lähettele, mutta ovat aina tervetulleita lasta katsomaan. No eivät ole tulleet.
Miksi ihmeessä niitä pitää aina nimetä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Miksi ihmeessä niitä pitää aina nimetä??
kummius jäänne jostain vanhasta ajasta. Ei kukaan mitään kristillistä kasvatusta kaipaa, lahja-automaatteja nykyiset kummit ovat! osa haluaa siksi neljä jos totta puhutaan (edes joku lahjoo). Harva tätä myöntää mutta näin se on. Eihän nykyaikana kummit enää lapsia sais jos vanhemmille jotain tapahtuis eikä tällä perusteella kummejakaan valita, ja kuka haluaa neljältä taholta KRISTILLISTÄ kasvatusta (eiköhän kasvatus hoidu kotipuolesta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lastenhoitoapua tai suostuvansa kummiksi vaan jos ei tarvitse muuta kun tulla ristiäisiin ja yhteys jää tähän muodollisuuteen.
Olkoon nyt kaikki näkökannat hyväksyttäviä, mutta tosi hämmentävässä tilanteessa ollaan, jos kummi ja lapsen vanhemmat on ihan eri koulukuntaa. Olisinpa saattanut kiemurrella itseni kummiudesta jo jotenkin irti kieltäytymällä siitä, jos olisi tiennyt, etten saakaan kummilapsen elämään mitenkään osallistua. Joillakin on vaikka 10 kummilasta, ja heille tämmöinen sopii, mutta ei ihmiselle, joka oikeasti toivoi kummilapsesta vähän läheisempää ihmistä. vai otanko tämä kummiuden nyt vähän liian tosissani? :-)
ap
Omilla lapsillani on sekä lähikummeja että kaukokummeja. Osa ei pidä yhteyttä. Osa pitää. Itse olen yrittänyt pitää yhteyttä yllä lapsen puolesta, jos on ollut liian pieni vielä. En kyllä koe tätä ongelmaksi, sillä tiedän ihmisten olevan kiireisiä ja varsinkin nuo, jotka asuvat muualla, jäävät tietysti kaukaisemmiksi.
Omat kummini olivat ikivanhoja ihmisiä ja en kokenut heitä mitenkään tärkeinä elämässäni, joten en osaa asettaa kummeille mitään suurempia ehtojakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi kummius on vielä nykypäivänä pakollista?? tai käsitykseni mukaan lapselle pitää olla kummit jos kastetaan, onko??
voihan siihen paperiin laittaa jonkun nimen vaan, ei sitä käsittääkseni mitenkään tarkasteta. Sylissä voi sitten pitää esim. äiti kun kastetaan (voi sanoa ettei kummi päässyt kun asui niin kaukana tms.)
Älkää ottako niin vakavasti, ongelmat ovat selvitettäviksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkuperäiselle: kummiudesta voi myös irtisanoutua tai vanhemmat voivat kaai irtisanoa kummin.
meillä meni välit kummilapsen vanhempiin, laitoin silti lahjan jouluna ja synttärinä, mutta ne oli viimeiset lahjat, kun ei kiitosta kuulunut.
Meillä ei ole tällaisesta kyse, mutta ei vaan kutsuta koskaan, eikä alusta alkaenkaan ole kutsuttu. 1- ja 5-vuotissynttäreillä olin. Alkuun yritin kysellä, koska voisi tulla, tarjosin hoitoapua, olen kysynyt voinko viedä lapsen huvipuistoon tai tapahtumaan tms. Aina vaan vältellään, sanotaan että " no joskus sitten" , tai että " ei se taida välittää semmoisesta" . En tiedä olenko mokannut jotenkin sitten, en tosin itse keksi, ja käytös on ollut alusta asti samaa. Lahjoissakin alkaa ideat loppua, kun ne pitää panna aina postin kautta, kun en kehtaa enää kutsua itseäni kylään. Lapsella ei muuten ole edes muita kummeja, joten eivät he kai kaipaa sitten kummilta mitään konkreettista läsnäoloa.
ap