pärjättäiskö me?

älkää odottako liian pitkään, ei elämä sen valmiimmaksi muutu.

Oikeesti se on ihan tyhmää ajatella, että tehdään lapsia sitten vasta kun on tarpeeks rahaa. Millon sitä sitten on? Mitäs sitten kun on sit ns. hyvin asiat eikä sitä vauvaa enää kuulukaan?



Antakaa palaa nyt vaan, kyllä sitä aina jollain pärjää. Jos haluaa lapsen, niin sitten annetaan lapsen tulla ja lapsi tulee jos on tullakseen. Ei saa suunnitella liikoja.



Nimimerkillä 3 lasta ja 4 enkelivauvaa

pitää tämä päätös tehdä, jos ei tilanne ole kertakaikkiaan mahdoton (enkä usko että Suomessa kovin helposti on). Lapset ovat lahja, niiden tekoa ei pidä liikaa laskelmoida. En ole minkään sortin uskova, sanottakoon, mutta lapset ovat niin suuri asia ettei niitä pidä alistaa millekään käsikirjoitetulle elämälle. Voi käydä niin että kun laskelmoi liikaa, menee paras aika ohi. Ihaninta on antaa halun voittaa!

et ei voi ikuisuuksia odotella, ne lapset kun ei tule napista painamalla. mut mulla on ihan hukassa et mistä me sitä rahaa sillon äitiysloman aikana saatas ja kuinka paljon?

jos sulla on työpaikka, saat " ansiosidonnaista" äitiysrahaa.

mut entä äitiysloman jälkeen? kun sehän ei oo kovin pitkä ja tuskin sitä vielä sillon töihin haluu takas mennä... mä olen ihan torvi kun en näistä niin hirveesti tiedä...

Lasta suunnitellessa sitä ei ehkä ihan hahmota, miten nopeasti 9kk on kulunut. Jos kotihoidontuelle tipahtaminen tarkoittaa sitä, että sinun on palattava töihin, kannattaa sitä asiaa pohtia hieman jo nyt.



Jos sinulla on haaveita siitä, että saisit hoitaa pienen lapsen kotona, niin töihin palaaminen ja lapsen hoitoon vieminen aikaisessa vaiheessa voi tuntua aivan järkyttävältä. Ihan todella siinä mittakaavassa, että miettii miksi lapsi piti tehdä jo nyt eikä sitten kun voisi sitä rauhassa hoitaa kotona.



Se on ainoa ongelma, minkä tässä tilanteessa näen. Muutoin olen sitä mieltä, ettei kannata siirtää myöhemmäksi :)