Millaisen ihmisen seurassa menet helposti puhumattomaksi tai et osaa sanoa mitään luontevasti?

Puheliaampien kanssa on kiva seurustella, heiltä kun ei puheeaiheet lopu. Ja kyllä se yhteisen kemian täytyy toimia.

" muijan" .



Kangistun inhontunteesta.

On niin ruman kuulosta kun lauseessa on 75% veetä, peetä ja hoota ja loput 25% on muiden haukkumista räkäsellä äänellä...

kiinni ja alkaa kuulustella perin juurin, että mitä se tarkoittaa. Yleensä ovat äärimmäisen pikkutarkkoja, pedantteja, eivätkä hirmuisen älykkäitä...

Tai tosi harvojen miesten kanssa osaan, en ymmärrä mistä se johtuu.



Mä en keksi mitään puhumista miesten kanssa, vaikka kuinka ajattelen että ihan niitä samoja juttuja niidenkin kanssa voi puhua kuin naistenkin, mutta ei se vaan onnistu.



Mutta ei hätää, ei ne miehetkään halua jutella mun kanssa.... Mieheni kaverit ei ikinä (yhtä kaveria lukuunottamatta) juttele mulle mitään ja me nyt kuitenkin ollaan oltu jo kymmenen vuotta yhdessä.. Ne vaan puhuu miehelle, ei mulle. Tosiaan on vaan se yks poikkeava kaveri :) ja siitä tykkäänkin tosi paljon, kun se on vaivautunut tutustamaan muhun..

tai loppujen lopuksi olen yleensäkin ottaen huono puhumaan miesten kanssa.

olen itse sosiaalinen ihminen. en pidä hiljaisista ihmisistä enkä sellaisistakaan jotka luulee tietävänsä kaikki paremmin kuin muut.

Siis sellaisten, jotka möläyttelevät älyttömyyksiä, joista huomaa, etteivät oikein tajua maailmanmenosta tai sivistyksestä.

Tosiaan yleensä synkkaa huomattavasti paremmin jonkun todella puheliaan kanssa, vaikken itse ole kovin puhelias. Tai näköjään riippuu seurasta. Jos toinen iloisesti ja ystävällisesti puhuu paljon, niin itsekin RENTOUDUN niin paljon, että innostun juttelemaan.

Mä kyllä löydän jutun juurta käytännössä melkein jokaisen kanssa, joudun usein töissä edustamaan, joten harjoitusta on.



Erittäin puheliaiden ihmisten seurassa tyydyn yleensä hiljaisempaan rooliin. Sellaiset, jotka eivät yrityksista huolimatta vastaa kuin joo/ei, niin en kovin kauaa jaksa yrittää.



Vapaa-ajalla en yleensä juuri seurustele kuin sellaisten kanssa, joiden kanssa viihdyn takuuvarmasti.

ehdottomasti kiltti ja kohtelias aina. Mykistyn kyllä, jos joku osoittaa avomielisesti vihamielistä ilmettä tai tiuskii/äyskii. Töissäkin näitä kireitä ihmisiä on muutamia ja lukitun ihan täysin heidän seurassaan, vaikka olisivatkin hyvällä päällä sillä hetkellä. Pelkään heidän arvaamattomuuttaan ja en halua joutua konfliktiin.

kovaääniset ja " koviksen" oloiset, jotka arvostelevat muita suureen ääneen. Yleensä en tosin jää misään tilanteessa sanattomaksi, mutta ym. henkilöiden kanssa tunnen oloni epämukavaksi.

Tai oikeastaan en halua, menisi vain turhan kinasteluksi tai nokitteluksi.

pystyn kyllä nykyään keskustelemaankin " sellaisen" kanssa, mutta väistelen parhaani mukaan ja teeskentelen vielä kepeämpää ja hieman yksinkertaisempaa kuin olen.

ja arvostelevan joka ikisen sanan jonka sanon. ja yleensä tuo arvio tuntuu vielä olevan negatiivinen :(



myöskään vieraampien miesten kanssa en osaa keskustella kauhean luontevasti mutta nykyisin se jo sujuu vähän paremmin kuin aikaisemmin. johtuu varmaan siitä että olen aina ollut töissä naisvaltaisessa työyhteisössä joten harjoitusta tuossa asiassa on tullut aika vähän.

Ääritosikkojen, pahalla päällä olevien tai jonkun, joka puhuu atomien rakenteesta tuntikaupalla

Puhuvat kovalla äänellä ja kommentoivat kaikkea, vaikkei kukaan heidän kommenttejaan odottaisikaan. Tulee varauksellinen olo ja jään mieluumin taka-alalle kuuntelemaan mitä he sanovat kuin että alkaisin keskusteluun.



Toisaalta ahdistun lmies ääkäreiden, johtajien ja " varakkaannäköisen" vanhempien rouvien seurassa.

mielestäni osaan keskustella monenlaisten ihmisten kanssa) Mutta sitten tuli mieleen sellaiset oikein hillityt, tyylikkäät ja siistit porvarit, jotka aika tarkasti vahtivat jokaista haarukan asentoa. Keskustelevat vaikka väkisin jostain taiteesta ja kirjallisuudesta sellaisella tasolla, että odottavan kaikkien seurueessa olevien tietävän saman kuin he (esim. jostain italialaisesta renessanssitaiteesta). Mielessäni tunnen, kuinka arvostelevat minua, ajattelevan minun olevan epäsiisti, sivistymätön jne. Vaikei asia välttämättä näin olekaan, mutta jotenkin jännitän enkä mielelläni hakeudu sellaisten ihmisten seuraan.