Kummalla vanhemmalla on oikeus olla kotona lasten kanssa?

just viime viikolla laski verohelpotusvaikutuksia ja uskomus, että tulot laskisi hirveästi jos mies jää kotiin, ei yleensä pidä paikkaansa.



Minusta molemmilla on oikeus käyttää 50% vapaista halutessaan.

itse antaisin mieheni riemusta kiljuen jäädä kotiin hoitamaan lapsia jos hän tahtoisi!

Taloudellisesti tuon ajan selviää kyllä.



Minun miehellä ei pää kestäisi edes viikkoa täällä lasten kanssa...



Eli minä siis antaisin miehelle tuon mahdollisuuden. Onhan se ainutlaatuista isä-lapsiaikaa molemmille.

Vierailija:

Meidän tilanteessa siis haluamme molemmat että lapset hoidotaan kotona 3v asti. Mutta ongelma tulee siitä kumman on oikeus olla kotona lasten kanssa ja kumman velvollisuus käydä töissä. Mies on sitä mieltä että hän haluaa olla kotona vähintään tuon viimeisen 1,5v, kun olen jo itse kerennyt olla useamman vuoden. Itse en kuitenkaan ideasta pidä sillä ennen kaikkea minua pelottaa tulojen lasku, mies on meistä huomattavasti parempipalkkainen eli hänen kotiinjäämisen myötä tulomme romahtaisivat.

Mies on kuitenkin laskenut että meillä on mahdollisuus maksella lainoista vain korkoja, karsia kaiken ylimääräisen pois jne, jolloin minunkin tuloillani pärjäisimme juuri ja juuri. Itse kuitenkin viihdyn kotona ja ajatus näiden leppoisien kotipäivien vaihtamisesta täysiksi, kiireisiksi työpäiviksi joiden jälkeen lapsia hädintuskin näkisi ja samalla tulojen tippuminen niin että joka kauppareissun saa laskea tuntuu järkyttävältä. Olen tähän asti saanut ostella lapsille kaikenlaista ja esikoinen osaa jo jotain odottaakin, nyt olisi edessä pettymyksiä hänelle.

Minun mielestäni mies on itsekäs kun vaatii tällaista, miehen mielestä minä taas olen itsekäs kun en halua antaa hänelle mahdollisuutta nauttia lasten kanssa kotonaolemisesta vaikka hän on mahdollistanut minulle tuon jo vuosien ajan. Kumpi meistä oikeasti on itsekäs ja mikä olisi mielestänne paras ratkaisu tilanteeseemme?

Minusta itse ap, eikä niin vähääkään!

Meillä asian ratkaisi se, että mies sai töitä ja minä en. miehen työ on kuitenkin vain määräaikainen (10 kk), sen jälkeen asiaa katsotaan uudestaan. Anna ihmeessä miehellesi mahdollisuus.

1,5v kyllä sinnittelee heikommillakin uloilla ja voittehan alkaa varastoon säästämisen vaikka aiemminkin jos vielä on aikaa jäljellä?



Olet todella onnekas kun miehesi haluaa jäädä lasten kanssa kotiin ja on valmis jopa venyttämään penniä sen eteen! Jos joku on itsekästä niin sinun haluasi jäädä kotiin. Toki kärsit itse miehen koti-isäksi jäämisestä, mutta voithan ajatella sen lahjana miehelle ja lapsille. äitiyshän on uhrautumista. Varmasti vuosien päästä esikoisesi osa iloita enemmän isän kanssa vietetystä ajasta kuin puuttuman jääneistä leluista tms.

ja parin tuttavaperheen isän kotiinjäännin aikoihin pelkäsin miehenikin hurahtavan tuohon. Onneksi ei käynyt niin vaan saan rauhassa jäädä kotiin.



Etukäteen kuitenkin mietin että jos mieheni sanoisi haluavansa jäädä kotiin ja olisi valmis nipistämään elintasosta, niin olisin ehdottanut häntä vähentämään työaikaansa. Sen myötä hänelle olisi jäänyt aikaa olla kotona lasten kanssa, koko perhe olisi saanut olla yhdessä ja tulot suurinpiirtein samat mitä minun töissä ollessani.



Voithan kokeilla ehdottaa miehellesi samaa?

Jos pelkäät, että ette pärjää koko tuota aikaa, niin olisiko mahdollisuus sopia vaikka että sinä olet vielä puoli vuotta kotona ja mies sitten vuoden? Eli ei olisi niin pitkää aikaa huonoilla tuloilla.

ei se ole naisen yksinoikeus olla vanhempi.





meillä mies on ollut kotona lasten kanssa.(ja jää taas ensiviikolla) lapsilla on erittäin läheiset suhteety isäänsä ja tuosta on seurannut pelkkää hyvää vaikka leipä hieman kapeampi onkin minun palkkani varassa.



anna isän olla isä. se on ihan yhtä arvokasta kuin sinun äitiytesi.

Eli jos lapsille on mahdollisuus tarjota kotihoito 3v asti niin hyvä. Kumpi vanhempi sen toteuttaa, riippuu siitä kumman kotonaolo olisi perheelle parempi ratkaisu. Meillä myös talous vaikuttaa tuohon, eli isompituloinen on töissä ja pienempituloinen kotona.



Lapset saavat mahdollsiuuden olla äidin kanssa kotona ilman taloudellisia uhrauksia, niin miksi sitten tietoisesti heikentää tilannetta sillä että isäkin hluaa tasa-arvoisesti olla kotona. Minusta mies on itsekäs tai ainakin ajattelematon vaatiessaan oikeutta kotonaoloon.



Loppupelissä olen muutenkin sitä mieltä että äiti on lapsille se tärkeämpi läsnäoleva vanhempi. Sitäpaitsi äiti on raskaana, tekee siinä jo huomattavasti isomman työn perheen eteen synnytyksineen mitä mies. Alkoaika äitiyslomasta on synnytyksestä toipumista, imetysksen aknssa taistelua, vauvan vatsanpuruja ja äidin hormonien heittelyä. Ei mitään kadehdittavaa aikaa. Eli äiti siis tekisi kaiken likaisen työn ja jättäisi sitten isän kotiin iloinsen 1,5v:n kanssa leikkimään ja tekemään akikkea kivaa. Ei ihan tasa-arvoista sekään.

Näin siis sanoo oma tasa-arvontunteeni. Itse olen kuitenkin kotiäitityyppiä enkä viihdy matalapalkkaisessa työssäni ptkääkään joten minullekin tuo kuvaamasi tilanne olisi kauhistus. Onneksi mieheni ei kuitenkaan haikaile kotiin vaan nauttii kanssani tästä tilanteestamme.

Vierailija:

Eli jos lapsille on mahdollisuus tarjota kotihoito 3v asti niin hyvä. Kumpi vanhempi sen toteuttaa, riippuu siitä kumman kotonaolo olisi perheelle parempi ratkaisu. Meillä myös talous vaikuttaa tuohon, eli isompituloinen on töissä ja pienempituloinen kotona.

Lapset saavat mahdollsiuuden olla äidin kanssa kotona ilman taloudellisia uhrauksia, niin miksi sitten tietoisesti heikentää tilannetta sillä että isäkin hluaa tasa-arvoisesti olla kotona. Minusta mies on itsekäs tai ainakin ajattelematon vaatiessaan oikeutta kotonaoloon.

Loppupelissä olen muutenkin sitä mieltä että äiti on lapsille se tärkeämpi läsnäoleva vanhempi. Sitäpaitsi äiti on raskaana, tekee siinä jo huomattavasti isomman työn perheen eteen synnytyksineen mitä mies. Alkoaika äitiyslomasta on synnytyksestä toipumista, imetysksen aknssa taistelua, vauvan vatsanpuruja ja äidin hormonien heittelyä. Ei mitään kadehdittavaa aikaa. Eli äiti siis tekisi kaiken likaisen työn ja jättäisi sitten isän kotiin iloinsen 1,5v:n kanssa leikkimään ja tekemään akikkea kivaa. Ei ihan tasa-arvoista sekään.

Voiko joku oikeasti ajatella näin ?!? Äiti on tärkeämpi vain siksi että on lasten kanssa koko ajan- isä voisi olla ihan yhtä tärkeä. Eikö vaakakupissa paina mitään isyys?

mulla on olleet tosi vaikeat raskaudet enkä kyllä mitenkään tehneeni likaista työtä kun isä ottaa hedelmät olemalla lasten kanssa kotona.

Tällainen äärimmillään ajattelu johtaa siihen että nainen omii lapset.

Vierailija:

Sitäpaitsi äiti on raskaana, tekee siinä jo huomattavasti isomman työn perheen eteen synnytyksineen mitä mies. Alkoaika äitiyslomasta on synnytyksestä toipumista, imetysksen aknssa taistelua, vauvan vatsanpuruja ja äidin hormonien heittelyä. Ei mitään kadehdittavaa aikaa. Eli äiti siis tekisi kaiken likaisen työn ja jättäisi sitten isän kotiin iloinsen 1,5v:n kanssa leikkimään ja tekemään akikkea kivaa. Ei ihan tasa-arvoista sekään.

Biologia on mitä on eikä se nyt ainakaan vielä tarjoa heteropareille mahdollisuutta valita kumpi haluaa synnyttää ja imettää. Mutta yhteiskunta alkaa yha enenevässä määrin tarjota molemmille vanhemmille mahdollisuutta olla lasten kanssa kotona ja siihen tulisi pyrkiä. Tarjoamaan lapsille mahdollisuus turvalliseen isään ja äitiin.

Sitäpaitsi jos mentäisiin siihen että kaikki miehet pitäisivät puolet vanhempainvapaista, vähenisi eriarvoisuus työelämässä. Naisten palkkaaminen ei olisi työnantajille enää sen suurempi riski kuin miestenkään ja palkkakuilukin poistuisi.

Täällä aina toitotetaan, että kotihoito on vain kiinni valinnoista, mutta ilmeisesti vain naisen tapauksessa. Mies ei saa jäädä kotiin, sitä valintaa ei ilmeisesti saa tehdä.

että kotihoitajan roolj on tehdä lapsen kanssa ' kaikkea kivaa' , päinvastoin. Olen kaivannut töihin. Onneksi meillä hoito onkin jaettu puoliksi.



Olisin kyllä järkyttynyt jos esikoista odottessani joku olisi väittänyt että lapsen kotona hoitaminen kuuluu kokonaan minulle, kun kerta minä hänet synnytänkin! Tuplakakku, ainakin feministille.

ja isälläkin kotonaoloon.



Mutta kun ajattelee töitämme, niin miehellä on nyt ihan hyväpalkkainen työ missä viihtyy. Hyvät työkaverit ja menee sinne ihan mielellään, voi myös tarvittaessa esim lähteä kotiin aiemmin jne.



Minä taas hoitajana joudun kiireessä juoksemaan työssä josta en edes pidä, vuorotyö sekoittaa koko perheen kuviopita, mutta juuri tulojen takia nuo pyhät ja yötkin (mitä inhoan) olisivat juuri niitä joihin joutuisin panostamaan. Olen jo suunnitellut muuta alaa ja opintojen aloittamista, mutta nyt joutuisin palaamaan vanhaan työhöni ja työyhteisöön jossa en edes viihdy.



Olen miehelle ehdottanut myös tyota hänen työajan laskua, mutta ei innostunut siitä. Sanoo haluavansa olla kokopäiväisesti kotona ja ottaa etäisyyttä työhön välillä. Jotenkin vaan hänelle töissäkäynti olisi pienempi uhraus kuin minulle, siksi hän tuntuu minusta itsekkäältä.



ap



ps. lisäksi olen huolissani kotitöistä, ruuanlaitosta ja muusta mistä miehellä ei ole paljoa kokemusta. Jäävätkö nekin nyt minun vastuulleni töiden jälkeen? itse olen kuitenkin hänen töissäkäydessään hoitanut kaiken niin että hän on voinut palata siistiin kotiin valmiiseen ruokapäytään.

Vaikutat aika itsekkäältä.

Meitä koti-isiä on aika vähä, tuntuu että pidät miestäsi lapsena myös.

Kyllä se kuule oppii aivan varmasti ruuat sun muut tekeen.

Vierailija:

ap

ps. lisäksi olen huolissani kotitöistä, ruuanlaitosta ja muusta mistä miehellä ei ole paljoa kokemusta. Jäävätkö nekin nyt minun vastuulleni töiden jälkeen? itse olen kuitenkin hänen töissäkäydessään hoitanut kaiken niin että hän on voinut palata siistiin kotiin valmiiseen ruokapäytään.

kunhan et itse ala hössätä ja tuputtaa valmiiksitehtyjä!

meillä ainakin osat vaihtu niin perusteellisesti että kun tulin töistä kotiin ja iskin kahvikupin tiskipöydälle niin mies sanoi että et laita siihen- koneeseen- mä olen just siivonnut täällä ;-) mies joka oli ihan sikapossu vielä töissäkäydessään...

varsinkaan jos miehellä on vähän epärealistinen kuva kodinhoidosta. Alkuun voi olla että kotona on vähän kaoottista ja vähänväliä saa olla antamassa neuvoja, mutta ota tilanne siltä kannalta että mies kyllä oppii, oppi tuo meilläkin epäilyistäni huolimatta.



oikeastaan hyödyt tuossa tilanteesta sillä kun on aika palata molempien töihin mieskin voi tasapuolisesti osallistua kodinhoitoon. Jos jatkaisit itse kotona kaikki kaatuisi niskaasi noiden raskaiden työpäivien päälle.



Sitäpaitsi ei ole miehen eikä lasten vika ettet viidy työssäsi.

t: koti-isä

ollut jo vuosia. Pitäisi ajatella asiaa lasten kannalta, ei vain itsekkäästä näkökulmasta.