G: Missa iassa lapsesi oppi ajamaan ilman apupyoria ja miten paljon harjoittelua vaadittiin ennen kuin onnistui? Miten harjoittelitte?

Tyttö oppi 6,5-vuotiaana pitkällisen harjoittelun, hampaankiristelyn, uhmakohtausten jne jälkeen. Otti todella koville! Motivaatiota ei juuri ollut mikä heijastui harjoitteluihinkin: ei kiinnostanut kunnolla yrittää vaan oli sellasta " no niin siinäs näit ei siitä tuu mitään" .

Ehkä tuo pakkomielteinen asenteesi pyöräilyyn aiheuttaa paineita, eikä siksi halua ajaa.

Kyllä hän ajaa, kun on valmis.

Ei kaikkien edes tarvitse tykätä pyöräilystä.

ap

Parina päivänä sahattiin jalkakäytävää ees taas ilman appareita, kierrellen ja kaarrellen ja varovasti tarakasta irroittaen.

Sai keväällä isomman pyörän (16" ), johon hankittiin " flex-apupyörät" eli semmoiset, jotka joustaa eli tukee tarvittaessa. Mies niistä innostui kuin pyöräliikkeessä suosittelivat, että auttaa sitten paljon paremmin oppimaan ajamaan oikeasti.



Noh, huhtikuussa kun tuon uuden " yhdistelmän" sai niin meno oli tosi huteraa, aluksi juostiin ja pidettiin tarakasta kiinni että poika pysyi pystyssä. Kahden päivän jälkeen ei halunnut enää pyöräillä. Ja minä saarnasin miehelle, että pepusta tommoset, jos vievät pojan pyöräilystä kaiken ilon! Pari viikkoa meni niin, etei poika olisi pyöräillyt (eikä tietysti pakotettukaan, välillä kysyttiin että haetaanko fillari kun naapurinlapsetkin ajaa...). N. kuukauden kuluttua ajoi sitten yhtäkkiä, tauon jälkeen, tosi sujuvasti pyörällä ja hurjaa vauhtia. Kesäkuussa voitiin jo lenkkeillä, hallitsi pyörän hyvin myös mutkissa, pienissä mäissä, osasi jarruttaa ja jaksoi polkea (pienemmällläkin pyörällä ajeli aiemmin innokkaasti, mutta matkat olivat lyhyempiä kun siinä joutui polkemaan niin vimmatusti että pyörä liikkui..).



Viime viikolla todettiin, että apupyörät ei enää paljoa maata kosketa, pärjäisi varmaan ilmankin. Sovittiin pojan kanssa, että kokeillaan ilman pikaisesti, laitetaan sitten heti takas (ja lähdetään ostamaan jäätelöä...). Ajoi pienen pätkän ilman appareita, muttei halunnut enempää. Mies laittoi apparit takaisin, mutta nosti korkeammalle eli osuivat vaan jos pyörä kallistui paljon. Kävivät hakemassa jädet. Illalla kun halusi taas pyöräillä, ilmoitti vaan että ota isä nuo apparit pois kun isot pojat ei niitä tarvitse ;) Ja sen jälkeen on ajanut ilman.



Aluksi liikkeellelähtö ja pysähtymisen jälkeen pyörän selästä poistuminen tuottivat ongelmia, mutta nyt hallitsee tuon poistumisen suht hyvin ja liikkeellekin pääsee välillä itse, välillä pidetään fillarista kiinni että pääsee selkään.



Suosittelen noita joustavia Flex-appareita lämpimästi! Maksoivat about 10 euroa. Eivätkä pidä niin järkyttävää räminää kuin ne perinteiset ;)

Meillä 5,5 vuotias oppi kun ahkerasti harjoiteltiin viikon ajan läheisellä hiekkakentällä. Lisäksi lupasin hänelle palkinnon kun oppii ajamaan (sain jotain mitä oli toivonut pitkään mutta ei mitään älyttömän isoa).



Muutava vinkki:



Satula niin alas että reilus ylettää jalat maahan -> lapsella on turvallinen olo kun maasta saa kunnolla tukea.



Ensin opeteltiin pystyssä pysyminen, eli autoin alkuun ja hoin sitä polje polje takana koko ajan, toinen mitä sai hokea on katso suoraan eteen pitkälle.



Sitten opeteltiin liikkeelle lähtö. Polkimet vaan ensin oikeaan asentoon ja sit vauhtiin.



Lopuksi jarruttaminen. Eli hiekka kentällä piti tehdä isoja jarrutusjälkiä että hiekka pöllähti. Tämä oli lapsesta huippuhauskaa.



Sitten vaan lenkkejä pikku hiljaa ensi turvallien ja mahdollisimman tasainen maasto, että pyörän varmasti hallitsee risteykseen tultaessa.



Kärsivällisyyttä vaan...

Tasapaino kehittyy väärin pyöräilytarkoitukseen, jos niitä apupyöriä siellä pitää mukana. niitä vastenhan lapsi nojaa eli ajoasennosta tulee kiero ja toispuoleinen. Lapsesta on tylsää kun ajaminen muuttuu taas hankalaksi mutta sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä myös vanhemmat asiaan.

o, joka on harjoittanut tasapainoa. Lisäksi aloitimme kokeilun 12" pyörällä (vaikka lapsi 120cm..), koska olin lukenut täältä aikaisemmin, että monet lapset rohkaistuvat ajamaan ilman apupyöriä vähän matalammalla pyörällä, koska jalat saa tarvittaessa pikaisesti maahan. Ajo alkoi onnistua samana pvänä jo ekalla yrityksellä, jolloin onnistui muutama polkaisu. Sen jälkeen taas muutama polkaisu lisää, sitten opittiin kääntämään (!), ja lopuksi jarrutus (aluksi lapsi halusi jarruttaa aina laittamalla jalat maahan).



Mutta kantsii antaa aikaa, siis ettei väkisin " opeta" , meillä ainakin suosiolla jätettiin homma viime kesänä, kun huomattiin, ettei rohkeus riittänyt. Ja tänä kesänä homma sitten lähti samantien käyntiin, ei tarvinnut vanhempien juosta rinnalla ja pitää mistään kiinni tms.

Käytiin iltaisin harjoittelemassa kun ehdittiin, meni kyllä kuukausi ennen kuin oppi edes pysymään pystyssä. Pidin kiinni ja irrotin välillä hetkeksi.

lähti ihan itse ja oppi siis heti.

tyttö täytti juuri 5v eikä kiinnosta juuri lainkaan.

ajaa kyllä pari metriä jo(kun ensin työnnän vauhtiin), mutta ei vaan kiinnosta harjoitella... eipä viitsi pakottaakaan!

Harjoiteltiin parin kuukauden ajan, ehkä noin kymmenen kertaa. Välillä oli apparit uudelleen kiinni, mutta halusi ne aika nopeasti pois.

Sitten vaan yksi kaunis päivä oppi ajamaan. Oppi samaan syssyyn liikkeelle lähdön ja pysähtymisen (eka jarrua, sitten jalka maahan).



Me ei siis harjoiteltu kovinkaan usein, eikä koskaan kovin pitkää aikaa (ehkä n. 20min). Välillä meni viikkokin ettei ajettu ollenkaan.

Harjoiteltiin aluksi pienellä pyörällä, jossa oli keppi takana, josta pidettiin kiinni. Tuhoon tuomittu yritys.



Ostettiin uusi vähän isompi pyörä ja todettiin, että apurattaita ei laiteta. Pidin kiinni takaa ja käskin polkea lujaa. Pari viikkoa meni näin ja sitten homma alkoi sujua. Nyt kuukauden kuluttua poika polkee tosi hyvin. Pyörälle nouseminen on vähän vaikeaa, kun ei malta laittaa polkimia oikeaan asentoon.

Siihen saakka inhosi ja pelkäsi koko hommaa.

Siinä sitten 15 minuuttia harjoittelua aukealla kentällä eikä tarvinnut enää äidinkään edes miettiä apupyörien ruuvaamista takaisin :o)



Asiaan auttoi varmaankin liian " pieni" pyörä (12" ), jossa jalat ylettyi hyvin maahan ja jota lapsi pystyi hyvin hallitsemaan.