Tädittely ja sedättely???
Mihin perustuu se, että jotkut pitävät tädittelyä pahana asiana?
Itse opetan lapselleni, että aikuiset ihmiset ovat tätejä ja setiä, lapset tyttöjä ja poikia. Varsinkaan naisista ei nykyään tiedä ovatko naimisissa vai eivät, joten rouvittelu tai neidittely ei oikein ole mahdollista. Ja kun kaikkien maailman ihmisten nimiä en tiedä enkä muistaisi, vaikka tietäisin, niin miten kutsua esim. posti-tätiä tai naapurin setää tai huoltoaseman setää tai kaupan tätiä? Vai onko mun ongelma siinä, että olen asunut ulkomailla niin kauan, että en enää muista tai keksi hyää suomenkielistä vastinetta noille sanoille?
Ja se, että opetan lapselleni, että hänen hyvän ystävänsä äiti joka samalla on minun hyvä ystäväni on xxx-täti eikä pelkkä xxx tai yyy:n äiti on minusta vain kunnianosoitus ko. henkilöä kohtaan. Mielestäni se osoittaa, että ko. henkilöllä on erityisen läheinen asema lapseni elämässä. Kun minusta puhutaan käyttäen " nimeä" zzz:n äiti, tulee minulle vähän outo olo, onhan mulla nimikin! Jos taas pieni lapsi puhuttelee pelkästään etunimellä, tuntuu, että missä ovat käytöstavat...
Olenko ehkä outo kun näin ajattelen? Miten te muut? Ja mitä ajatusten taustalla liikkuu?
Kommentit (6)
minusta xxx-tätinä. Herra jumala miten kökköä.
Vähän samalla tavalla kuin kotona minä puhuttelen mistäni hänen etunimellään kun puhun hänelle suoraan, mutta kun puhun hänsestä lapselleni, puhun isä bla bla bla...
ole tutusta kyse. Oikeesti mun mielestä tädittely on ällöä.
Täti olen vain sisaruksieni lapsille. Itse tädittelen vain viimeisenä vaihtoehtona. Sitä ennen käytän etunimeä, X:n äitiä tai " ammattia" (myyjä, kassa, naapuri, kuljettaja jne.).
" mennään huoltoasemalle ja huoltoaseman herra tankkaa auton"
" nainen, joka on kaupassa töissä tuo kohta meille sen tuotteen"
" kaupan rouva tuo kohta meille sen tuotteen"
" naapurin mies" on ehkä ainoa, jossa muodostuu sujuva lause, mutta miten lapsi sitten naapurin miestä puhuttelee? " Naapurin mies hoi?..." minusta (ja varmasti naapuristakin) on luontevampaa, että hän on lapselleni naapurin setä tai Matti-setä ja minulle Matti tai mikäli vanhemmasta naapurista on kyse herra Väisänen.
Mä en vaan saa noita mies/nainen ja herra/rouva sanoja istumaan mihinkään lauseeseen mitä lapselleni juttelen.
Ja asun Suomessa.