Jos on ollut kotiäitinä koko avioliiton ajan, saako erossa silti puolet?

ellei ole avioehtoa joka estää

voi päätellä, että liitto ei ole ollut ehkä ihan lyhyt. Kun on sentään lapsi(a), joiden äitinä olla.

mitä tässä kysyttiin.

Se on vähintäänkin kohtuullista - useissa muissa maissa mies joutuu lisäksi maksamaan jatkossa entiselle puolisolleen elatustukea sekä osan elääkkeestä. Taustalla on ajatus, että perheessä on vaimon jäädessä kotiin tosiasiallisesti sovittu järjestelystä, jossa vaimo uhraa uransa + siitä kertyvän eläkkeensä perheen eteen ja siitä vastineeksi mies sitoutuu elättämään vaimoaan.

Joo, saa jos ei ole ollut avioehtoa ja avioliitto ei ole ollut todella lyhyt (esim. 2 v) ja miehen omaisuus ole ollut vaikka maatila, joka on miehen elinkeino myös...

10 vuoden liitosta on kyse. Miehen reissutyön takia päädyttiin että minä jään kotiin kun lapset on pieniä. Minulla on siis todella pienet tulot, miehellä taas suuret, lähinnä talo meiltä sitten varmaan puolitettaisiin.

ap

Eli se on aivan samalla tavalla omaisuutta kuin mitä talot ja autot jne. ja jaetaan, jos ei siis ole avioehtoa.

Vähänkin pitempi liitto, jossa lasten hoito on järjestetty jättämällä toinen kotiin, on jo itsessään yritys, joka siis pannaan lopetettaessa lihoiksi. Miksi ihmeessä toinen saisi pitää elintasonsa entiseen malliin ja toinen joutuisi kerjuulle?

Minusta ei ole ollenkaan kohtuullista, että sillä verukkeella saisi vaikka miehen suvussa kulkevasta kesäpaikasta puolet. Ihmiset, joilla on avioehto tekemättä, aina vetoavat siihen, että kaikki on yhteistä rakkausliitossa. Äkkiä se vaan onkin raha tärkeääkun on itse puilla paljailla. Että se siitä rakkauspohjasta päätökselle :D Avioehto sitä rakkautta on.

Tunnen pariskunnan joka oli naimissa noin 3 vuotta, mutta pari ensimmäistä vuotta asuivat yhdessä vain viikonloppuisin, vaimo nimittäin opiskeli 300 km:n päässä. Parin erotessa heillä oli vauva, ja miehen ennen naimisiinmenoaan hankkima velkainen maatila. Vaimo oli opiskelija mennessään naimisiin, eikä tuonut taloon kuin vaatteensa. Eron jälkeen hänellä oli uusi velaton omakotitalo ja ex-miehellään aivan törkyisesti lisää velkaa ja maatilansa.

Hullu mies ei tehnyt avioehtoa.... Eikä jostain syystä halunnut kai enempää tapella käräjillä.

melba:

Joo, saa jos ei ole ollut avioehtoa ja avioliitto ei ole ollut todella lyhyt (esim. 2 v) ja miehen omaisuus ole ollut vaikka maatila, joka on miehen elinkeino myös...

Kysymyshän on pohjimmiltaan siitä, mitä yhteiskunta arvostaa. VOiko oikeasti olla tärkeämpää tekoa kuin huolehtia yhteiskunnan jatkuvuudesta tekemällä tänne uusia ihmisiä ja kasvattamalla heistä tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä? Siitä jos mistä pitäisi ihmiselle maksaa, mutta ei makseta.



Siinäkään ei ole mitään reilua, että toinen vanhemmista saa elellä vapaamatkustajana sen puolesta, ettei tarvitse oman jälkikasvun asioista huolehtia saati ruokia laitella tms. voi vaan keskittyä oman uran luomiseen ja poimia perhe-elämässäkin pullasta rusinat. Jos se työssäkäyvä vanhempi ei jälkikasvustaan ja koko perheestään huolehtia, niin hänen olisi syytä olla perustamatta perhe. Kun kotona oleva on uhrannut monia työvuosia ja eläkekertymää olemalla kotona, on vähintään kohtuullista, että työssäkäyvän palkka- ja omaisuuskertymästä puolet kuuluu kotona olleelle.



Mutta kukin tekee tyylillään. Meille ei avioehtoa tule, ja se on molemmille ihan itsestäänselvää. Sen tiedän, että miehen puolelta joistain perinnöistä on suljettu pois perijöiden puolisot testamentilla, ja se on ihan ok, jokainen tekee omilla rahoillaan mitä tykkää. PErhe on kuitenkin yhteinen yritys, jossa jokaisen panos on yhtä tärkeää.

Kuten todettua, päivärahat sairas- ja vanhempainlomista ovat ansiosidonnaisia, eläke kertyy ansiosidonnaisena koko työuralta.



Tämä johtaa siihen, että jos on työurassa on katkoja ja palkka pieni, sosiaaliturva jää heikoksi. Eli rautalangasta: naisilla on pienet päivärahat ja pienet eläkkeet ja aika niukka elämä, jos eivät ole liitossa paremmin ansaitsevan kanssa.



On maita, joissa sosiaaliturva muodostuu toisella tavalla. Esimerkiksi perhettä verotetaan kokonaisuutena, joilloin erilaiset vähennykset tukevat perhettä enemmän kuin verotettaessa yksittäisiä tulonsaajia. Myös eläke jaetaan monissa maissa puolisoiden kesken riippumatta siitä, missä suhteessa se on ansaittu. Esimerkiksi Saksassa eron jälkeen mies maksaa kotirouvana olleelle puolisolleen elatustukea ja tälle menee myös osa eläkkeestä.



Suomalaiset naiset ovat taloudellisesti tasa-arvoisia, mutta sen hintana on, että he joutuvat miesten kanssa samaan elintasoon päästäkseen hoitamaan aika epäinhimillisen urakan.

Nainen on IHAN ITSE valinnut puolison ja lapsen isälleen. Niin makaa kuin petaa. Turha nurista omast avirheestä. Myös kotiinjääminen on vapaaehtoista.

Sievisten tapauksessa voisi kuvitella, että sekä vanhempien perhe että uimarin perhe on valjastettu vuosiksi uintiuralle. Lepoa, ruokaa, pyykkiä, lepoa, ruokaa, pyykkiä, sitä siellä on taustalla mahdollistettu sekä Janin että Esa-isän puolison voimin.

että jätetään avioehto ottamatta rakkauden takia. Kun ero tulee, puoliso muuttuu vaimon silmissä pelkiksi euroiksi. Mies on velkaa hänelle puolet omaisuudestaan ööh minkä takia? Rakkauden? Yhtä hyvin voisi väittää, että nainen on kulkenut vapaamatkustajan kun mies on paiskinut töitä ja rahoittaniut vaimon kotona olemisen.



Avioehto juuri kertoo, ettei naimisiin mennä ainakaan oman edun ja toisen omaisuuden takia.

Juu, ei toki automaattisesti koskaan, vaan sovitella täytyy, mutta tuossa sinun tarinassasi on jo monta muttaa... ensinnäkin oli yli kahden vuoden avioliitto ja mies ei halunnut tapella ikuisesti.

Vierailija:

Tunnen pariskunnan joka oli naimissa noin 3 vuotta, mutta pari ensimmäistä vuotta asuivat yhdessä vain viikonloppuisin, vaimo nimittäin opiskeli 300 km:n päässä. Parin erotessa heillä oli vauva, ja miehen ennen naimisiinmenoaan hankkima velkainen maatila. Vaimo oli opiskelija mennessään naimisiin, eikä tuonut taloon kuin vaatteensa. Eron jälkeen hänellä oli uusi velaton omakotitalo ja ex-miehellään aivan törkyisesti lisää velkaa ja maatilansa.

Hullu mies ei tehnyt avioehtoa.... Eikä jostain syystä halunnut kai enempää tapella käräjillä.

Niin sitä omaisuudenjakoa sovitellaan..



Eli jos toinen on ollut kotona hoitamassa parin yhteisiä lapsia ja siksi estynyt keräämästä omaisuutta, voidaan silti, vaikka avioehto on, kohtuullistaa kotona olleen osinkoa!!



Ja luonnollisestisti ilman avioehtoa, lähdetään oletuksella, että kaikki on yhteistä.. Tietenkin nämä on aina soviteltavissa!

Ja mikä sitä Sievisen Susannaa olisi estänyt käymästä töissä normaalisti ja arjen pyörittämistä Janin polskutellessa altaissa?

Kyllä reissutyöläisiä on paljon tässäkin maassa, silti heidän vaimonsa ovat kotona lasten kanssa.

Oma mielipiteeni on, että Susanna on päässyt todella helpolla elämässään, Jani on kauhonut rahaa talouteen ja Susanna on vaan tehnyt ruokaa ja pessyt pyykkiä. Siitä hyvästä hän on nyt vaatinut Janilta rahaa 350 000 euroa. Aika kovapalkkainen pyykkäri!