Tuosta äitisuhde-ketjusta: Onko kellään välit poikki äitiin? Miksi?

Meillä oli välit tosiaan puoli vuotta poikki mutta kokonaan ne eivät siis ole. MUTTA olen usein miettinyt laittavani välit poikki, jotta saisin jonkinlaisen rauhan, koska yhteydenpito kuitenkin ahdistaa mua. Mutta lastenikaan takia en ole tohtinut niin tehdä, jotenkin kait kuitenkin säälin äitiäni?



Muutaman viime vuoden aikana (olen 36) olen tajunnut ettei tämä tästä enää muuksi muutu, joten olen alkanut tavallaan saamaan rauhan asiaan eli enää haaveile mistään ihanasta äitisuhteesta vaan yritän tyytyä ja sopeutua tähän.



Mutta siis jos uskaltaisin laittaisin välit poikki..mutta minut on kasvatettu olemaan kiltti, muutoin minusta ei tykätä, on kait iskostunut syvälle. : (

Olen se yksi kommentoija, jonka äiti on nykyään ivallinen, suorastaan ilkeä, pahansuopa ja lapsuuteni ollut siis tosi rankka. Eli minulla on sellaista pitkää hiljaiseloa suhteessa äitiini, asumme eri paikkakunnilla, puhelimessa hoidamme aivan etäisen päällisin puolin kuulumiset, mistään todellisesta ei keskustella. Itsekin olen pikkuhiljaa päätynyt siihen, että turha minun on murhetta moisen ihmisen takia itsessäni kantaa, pidän suht. korrektit etäiset välit, raju yhteenotto tai jopa terapiassa hänen kanssaan käynti varmasti selvittäisi asioita, mutta hänellä ' ei ole siihen tarvetta' eli tämä äitisuhteeni kuihtukoon pikkuhiljaa tässä, äitini vanhenee, ja lopulta kuolee - ehkä kuitenkin hyvin onnettomana.

toisin sanoen että on ainoastaan aivan etäinen, harva kontakti?

ja samalla linjalla jatkan aikojen loppuun saakka. Mun äiti on varsinainen terroristi ja pakon edessä katkaisin välit kokonaan ennenkuin sai pahempaa puheillaan aikaan.

Taustalla on kaikenlaista aika rajusta väkivallasta lähtien, mutta lopullisesti pistin välit poikki, kun en vain enää jaksanut kuunnella haukkumista, nolaamista ja vähättelyä. En halua lasteni joutuvan hänen kanssaan tekemisiin, enkä muutenkaan häntä osaksi elämääni. Kauan minä hänen tahdissaan tavalla tai toisella jaksoinkin hyppiä (joko tottelemalla tai uhmaamalla), mutta enää en yksinkertaisesti jaksa.

välit poikki, sekä isään että äitiin. En ole äitini kanssa puhunut vuosiin, en puhelimessa enkä muuten. Meni vaan kuppi nurin, sain tarpeekseni ainaisesta lyttäämisestä, siitä että eivät olleet kiinnostuneita asioistani/miten voin, kohtelivat/kohtelevat meitä sisaruksia erittäin epätasa-arvoisesti jne. Juttua riittäisi vaikka kuinka. En kuuntelisi samanlaista pas*aa muiltakaan ihmisiltä, miksi sitten omilta vanhemmiltani?! Ei verisukulaisuus tietääkseni tarkoita sitä että pitää niellä kaikki mitä eteen työnnetään. Tätä vaan monen on aika vaikea ymmärtää.