Rohkaiskaa minua! Minulla on kaikin puolin hyvä mies, mutta yksi ongelma on:
suhteessamme ei ole intohimoa, ei kummankaan puolelta. :-(
Olemme olleet 10 vuotta yhdessä, ja silloin parikymppisenä valitsin miehen lähes pelkästään henkisten ominaisuuksien perusteella. Meillä oli vahva sielujen sympatia ja samanlaiset tavoitteet elämässä, joten tunsimme heti kuuluvamme yhteen. Toki myös ihastuimme toisiimme, mutta emme alussakaan kokeneet mitään polttavaa himoa.
Nyt 10 vuotta myöhemmin olen tajunnut, ettei intohimoa todellakaan ole ollut missään vaiheessa. Kyllä me seksistä ihan nautimme ja mies on teknisesti siinä taitava, saamme molemmat aina orgasmin jne. Mutku. Se tunne puuttuu, se tunne, että haluaisi toista, himoitsisi häntä niin että polttaa. Olemme tästä puhuneet, ja mies kokee samoin. Olen hänestä kaunis, viehättävä ja oikein mukava vaimo, mutta intohimo puuttuu. Suhteemme pohjautuu selkeästi enemmän ystävyyteen kuin seksiin.
Asia vaivaa minua tällä hetkellä todella paljon. Haluaisin niin kokea seksin saralla jotain muuta kuin mitä koen nyt. Pettämiseen eivät kuitenkaan rahkeet eikä moraali riitä. En myöskään usko, että välttämättä osaisin nauttia vieraasta miehestä kuitenkaan käytännössä. Väärin tekemisen tunne luultavasti söisi viimeisimmätkin halut.
Toisaalta olen miettinyt sitäkin, että onko ongelma minun korvieni välissä. Vaikka minulla on ollut ennen nykyistä miestäni muutama poikaystävä, en ole koskaan varsinaisesti himoinnut ketään heistä. Olenko jotenkin kykenemätön himoon? Mieheni perusluonteen tuntien voisin kuvitella, että hänenkin korviensa välissä on jotain " vikaa" tässä mielessä.
Olemmeko tuomittuja loppuelämäksemme tällaiseen tylsyyteen? Voiko intohimoa jotenkin opetella tai saavuttaa tämänikäisessä suhteessa? Kaikenlaisissa oppaissa käsketään muistelemaan niitä alkuaikoja, kun himoa vielä oli. NO KUN MEILLÄ EI OLLUT, prkl!
Ja korostettakoon, että eroamista ja pettämistä ei kannata ehdottaa, koska tästä ongelmasta huolimatta rakastamme toisiamme ja haluamme olla yhdessä.
Kommentit (8)
Kun teillä on niin monet asiat kuitenkin reilassa en kokonaisuuden suhteen olisi huolissani.
Kuten itse kerroit teillä on hyvä ystävyys ja tämän lisäksi vielä harrastatte seksiäkin, niin moni voisi olla kateellinen. Vähän tekisi mieleni sanoa, että täydellistä suhdetta ei olekaan ainakaan pitkän päälle. Teillä on niin paljon hyvää, että tämä yksi puute täytyy nyt vaan kärsiä ja tehdä sen eteen mitä tehtävissä on.
En nyt ehdi enempää selitellä - ymmärsit varmaan mitä ajoin takaa.
tv. palstan ainoa mies
että parisuhde perustuu ystävyydelle kuin intohimolle. Ja seksiäkin teillä on ja molemmat siitä nauttii. Niin mikä olikaan ongelma? Himon kanssa on ihan sama kuin alun rakastumishuuman, useimmilla se haihtuu. Sanotaan, että romanttiset leffat ja kirjat luo naisille epärealistisia odotuksia rakkaushuuman säilymisestä, mutta ilmeisesti media voi myös luoda epärealistia ajatuksia seksinhimosta.
Pitempään jatkuneessa suhteessa on mielestäni melko sama, onko himoa koskaan ollutkaan. Kun sitä useimmilla ei erityisesti kuitenkaan monen vuoden jälkeen ole.
Kuten edellä jo sanottu, tilanne kuitenkin kokonaisuutena ihanteellinen. Intohimoa suhteeseen voi hakea fantasioilla, lukemalla eroottista kirjallisuutta.
kun kasvat aikuiseksi huomaat että himo ei ole loppumaton luonnonvara.
En minä muista tuollaista tunnetta ollenkaan. Seksi on mukavaa ja miellyttävää. Mieheni on paras ystäväni ja meillä on äärettömän hauskaa yhdessä. Jaamme ilot ja surut.
Meillä on kolme lasta ja olemme tyytyväisiä kaikkeen.
Mutta eihän tässä nyt herranjestas mitään poltetta voisi ollakaan... eihän sellaista ole kuin ihan suhteiden alussa
se on molemmista ok. Monia naisia kyllä pornossa ärsyttää se, että se on lähes täysin miesten tarpeita varten tehty: kuvakulmat, asennot, ihmiset jne.
Mä olen ollut mun miehen kanssa 6 vuotta ja kyllä meillä alussa oli kyllä intohimoa (tai jotain sinnepäin). Ilmeni siis lähinnä siten, että kun nähtiin toisemme pidemmän tauon jälkeen (asuimme eri paikkakunnilla), niin melkeinpä vaatteet revittiin toistemme yltä kun alettiin niin intohimoisesti rakasteleen.
Mutta nyt ei ole sitä intohimoa näkynyt ikuisuuksiin ja en mä sitä kaipaakkaan. Suhde on loistavalla tolalla, rakastamme toisia, seksiä tarpeeksi, viihdymme toistemme seurassa ja mieheni on eittämättä kaikkein paras tukeni ja turvani. Niin se vain suhde muuttuu.
Älä siis lähde hakemaan mitään intohimo muualta, koska sitä kestäisi uuden ihastuksen kanssa n. ½ vuotta ja sitten olisit takas siinä pisteessä mistä lähditkin, paitsi, että sulla voisi olla ihan hirvee mies, joka ei rakastas ja kunnioittas sua ollenkaan.
niin onnittelen! Olette olleet niin fiksuja, että olette valinneet puolison tärkeimpien asioiden takia. Himon takia yhteen menneet parit useimmiten kasvavat joskus erilleen. Joo joo, on poikkeuksiakin, tiedetään, mutta enemmistö toimivista suhteista perustuu johonkin muuhun kuin himoon.