Lapset on onnettomia uusperheissä
Kommentit (12)
niin itse olet syypää lapses onnettomuuteen
olisko pitänyt vähä miettiä mihin lapses pistät?
Toiset miettii aika tarkkaanki ja ne lapset siinä on ensisijalla
ei meillä ole lapset onnettomia.
Meillä isäpuoli on alusta asti ollut aikuinen, joka kävelee lapsen kanssa naapuriin pyytämään omenavarkautta anteeksi, auttaa läksyissä, ja ärähtää kun juostaan sakset kädessä olkkarissa.
En ole ikinä tajunnut että lapsi kärsii siitä..??!!
t. 14
On myös onnellisia uusperheitä.
Ei voi yleistää.
Riippuu vanhemmista, perheistä ja kasvatuksesta.
Minä elin lasten kanssa useita vuosia itsekseni ja pärjäsin oikeen hyvin. Sitten rakastuin ja syntyi uusioperhe. Alkuongelmia oli yllättävän vähän. Olen vakaasti sitä mieltä, että lapsien on parempi asua perheessä, jossa isä ja äiti. Huomiota saa uusioperheessä vähemmän kuin yksinhuoltajaperheessä koska parisuhde vie myös aikaa, mutta lapsien hyvä oppiakkin, että niin elämä menee. Aina ei voi olla huomion keskipiste.
Olen eri mieltä, että lapsi kärsisi uusioperheessä. Asia liittyy aivan ihmisiin ja millaisia aikuiset ovat, meitä kun on hyviä sekä huonoja.
Olen kasvanut uusperheessä, jossa oli minun lisäks äidin miehen 2 lasta.
Odotin aina niitä viikonloppuja ja lomia kun veli ja siskopuoleni tulivat meille.
Nykyisin odotan juhlapyhiä kun menemme vanhemmille kylään ja saamme olla yhdessä.
T. Onnellinen uusperheen lapsi
Ovat tasapainoisia ja onnellisia nuoria. Monet yhteiset (isän) asiat olisi jäänyt kokematta ilman isäpuolta. Kiitos rakkaalle miehelleni joka rakastaa lapsiani kuin omiaan :)
Mieheni on pitänyt lasta kuin omaansa niin kauan kuin lapsi muistaa,yhteisiä lapsiakin on eikä kukaan kohtele niitä erilailla kuin minun lasta. En suostu uskomaan että lapsi olisi jotenkin onneton!
toi alotus on jo niin tyhjäpään, ettei muuten vaadi vastausta. avasin ketjun ku ajattelin että hän kirjoittaa omasta tilanteestaan, ja kiinnostuin tietämään miksi lapset on onnettomia uusioperheessä. mut se olikin vaan älykkö-hengessä kirjoitettu toteamus. vau.
Meillä on uusperhe ja välillä säälin mieheni poikaa. Varmaan kivaa lapsella kiitää paikasta toiseen pieni kassi kädessä ja isäpuolikin tekee äidin luona selväksi, kumpi pojista on arvokkaampi. Tyyliin vie vain saunaan nuoremman tai kieltää tätä poikaa tulemasta lenkille, koska haluaa laatuaikaa oman poikansa kanssa. Meillä kohtelemme hyvin, mutta elämä äidillä on aika repaleista isäpuolen alkoholiongelman takia ja surkea parisuhde siellä heijastuu helposti tähän lapseen, joka " ei ole mun kakara" .
Sen sijaan nämä " yhteiset" eivät ole häviäjiä. Heillähän on ehjä perhe ilman häiriöllisiä ulkopuolisia ja bonuksena mukava isoveli.
Itse olen uusperheen lapsi, äidilläni oli 2 ennestään ja uudella isälläni 2 sitten he saivat yhden yhteisen ja elämää on kohta takana 25v ja me kaikki olemme erittäin onnellisia ja vanhemmat ovat rakastaneet meitä kaikkia tasavertoisesti.
Vanhemmistahan tuo kaikki lähtee, sehän on vähän pakko hyväksyä koko paketti ja kaikki mitä sen mukana tulee tai muutenhan se systeemi ei toimi.