Lue keskustelun säännöt.
hah, nyt on siis todistettu että lapset kannattaa hankkia vanhempana!
22.05.2007 |
Viitaten tuohon itsekkyys, oma napa, lapsi-ei lapsia -ketjuun. varmaan joo voi vaan kateellisena seurata sinkkukavereiden uraa, matkustelua jne, ja puurtaa parikymppisenä perheenäitinä, jo pari lasta tehneenä!
Mäpäs olen saanut KAIKEN, kun sain esikoiseni 37 vuotiaana! Olen tehnyt ura, matkustellut, nautiskellut itsestäni ja omasta navastani niin paljon ja kalliisti kuin hyvin tienaava sinkkunainen vain voi!
Lapsen sain sellaisessa kohdassa että ei VARMASTI kaduta elämätön NUORUUS, kaikkea on tehty ja saatu paljon! Nyt ei enää EVVK sellainen elämä kuin joskus vietin, nyt onkin hyvä rauhoittua lapsen kanssa kotona. Eikä tarvii kadehtia ketään!
Eikä tarvii tulla tähän jeesustelemaan että voi voi, mä tein lapset jo 15 vuotiaana ja nyt voin nauttia elämästä...Hah, lapsista voi nauttia vanhempanakin, seurapiirielämästä sun muusta nauttii varmasti enemmän nuorempana. Sitäpaitsi eihän ne lapset mihinkään katoa, vaikka kasvavatkin, ainahan niistä kuitenkin huoli on. Paitsi jo ne lapset tekee (saa) tosiaan vanhempana, jolloin omat menot on jo menty. Vielä tarkennus, menen vieläkin silloin tällöin, yksi, miehen kanssa ja koko perheenä, nyt se meneminen on vaan erilaista kuin nuorena jolloin se oma ihana napa oli the best of the best !
Kommentit (52)
Se että on valmis ottamaan lapsesta vastuun ja elämään vanhempana, se on se pointti.
Itse olisin halunnut lapsen nuorempana (esikko 30v:nä), mutta ensin teetti tuskaa mieskandidaatin löytäminen, sitten hän ei halunnutkaan lapsia - vielä. Ja siksi venyi lapsen hankita noinkin " myöhäiseen" . Kakkonen tuli sitten muutaman vuoden päästä. Nyt olen 37, ottaisin mielelläni lapsen tai kaksi vastaan, mutta miehen mielestä näin on hyvä. Ja onhan se. Ihan hyvä. Elämältä olen saanut niin paljon, että joskus mietin, miten se on mahdollista.
Nuoret ja " vanhat" äidit. Olkaa äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain esikoiseni 19-vuotiaana, mutta en pidä itseäni yhtään sen kummallisempana kuin kaveriani, joka sai esikoisen 44-vuotiaana.
Miksi joidenkin nuorten äitien pitää haukkua vanhempia äitejä " mummoiksi" ? Ja miksi jotkut vanhemmat äidit, joilla omien sanojensa mukaan sitä iän tuomaa viisautta pitäisi olla, pilkaavat nuorempia äitejä?
Tämä on oikeasti naurettavaa. Kyllä älykkään ihmisen pitäisi pystyä käsittämään, että ihmiset ovat erilaisia.
taidat tyystin unohtaa millainen oli keskustelun aloitus??
On ihan päivän selvää etteivät kaikki löydä sopivaa puolisoa nuorena, vakaata pohjaa nuorena tai edes halua sitoutua vanhemmaksi vielä nuorena! Elämässä mennään niin kuin sen ihmisen antaa edetä... Jokainen tavallaan, tyylillään ja omalla kohdallaan.
Myös on ymmärrettävä että jotkut nuoret saavuttavat sen tilaisuuden ja tunteen varhain, suotakoon sekin heille omaan elämäänsä.
t. 20 vuotiaana esikoisensa saanut 3 lapsen äiti.
Vierailija:
Tiedän montakin! Minä taas muistan nuoruudestani, että kaikki sellaiset nuoret joiden vanhemmat olivat " ikäloppuja" häpesivät vanhempiaan!
Kaikki nuoret häpeävät vanhempiaan,koska jokaisen nuoren vanhempi on ikäloppu. Jos 15-vuotiaalla on 30v äiti, niin vain se äiti ajattelee olevansa nuori. Sen 15-vuotiaan mielestä äiti on vanha ja kalkkis.
meillä omistusasunto ja kolme autoa, että jos kerran lapsia voi hankkia vain kun on rahaa.....
tiedän kyllä monia onnellisia vuokralla asuvia ns köyhiä ja taas ei onnellisia omakotitalossa asuvia varakkaita, raha ei tuo ONNEA :))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NO VAUVA-LEHDEN AV-PALSTALLA TIETYSTI :)
mutta tiedän erään joka sai lähellä 4-kymmentä ekan lapsensa,
vielä toistaiseksi on ainoa lapsi.
äiti hössöttää ja säättää koko ajan ihan kamalasti, ei anna edes isän osallistu lapsen hoitoon kun ei kerran osaa (muka!).
lapsi syö jo hyvin ollessa muualla, mutta kotona äiti vaan syöttää,eikä anna lapsen " sotkea" .
perhepäivähoitaja sai kovat nuhteet kun teki jonkun asian väärin,
eihän muut osaa hoitaa hänen kullannuppuaan!
mies ja jopa anoppi on ihan helisemässä ton muijan kanssa,
toivottavasti tajuaa jättää lasten teon tuohon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no joo, minäkin tiedän tuollaisen tapauksen.
Mutta nuorten äitien joukosta löytynee samanlaisia...
ja samoin molemmista ääripäistä päinvastaisia.
Kateeksi käy teitä jotka kuulutte niin sanottuun lapen teon " keski-ikään"
En ymmärrä mikä tässä nyt olisi kokematta jäänyt lasten saamisen takia?
Olemme asuneet ulkomailla, olen opiskellut parikin tutkintoa, olen ollut töissä, on matkusteltu, on vaikutettu järjestöissä jne...
Mitään ryyppyjuhlia tai seurapiirikemuja en ole koskaan kokenut elämääni kuuluvaksi ja kaikkea muuta voikin lastenkin kanssa touhuta. Yllättäen myös lastenvahdit on keksitty, esim. jos tahtoo mennä iltamyöhällä katsomaan ikärajallista keikkaa.
Lapset voivat toisilta jäädä kokematta, jos havahtuu lapsia haluamaan liian myöhään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi halunnut odottaa lapsensaantia enää yhtään pidempään, minusta olisi ollut kauheaa yrittää täyttää elämänsä jollain muulla vielä yli 10 vuotta ennen ensimmäistä lasta. Minulle lapset ovat olleet niin itsestäänselvä tulevaisuudenkuva, että tuo 24 vuottakin tuntui jo toooosi vanhalta ensimmäisen lapsen saamiseen.
Mutta kukin tavallaan. Jos joku kokee tarpeelliseksi viettää vapaata elämää lähes nelikymppiseksi, niin parempi kai se on, että tiedostaa tuon tarpeensa ja elää sen mukaan. Minulla ei ole koskaan ollut ihmeitä menohaluja, vaikka tilaisuuksiakin on ollut, joten tämä elämäntyyli sopii _minulle_. En silti ymmärrä, miksi joku väen vängällä haluaa todistaa oman toimintatapansa siksi ainoaksi oikeaksi, kun ihmisiä ja tilanteita on niin monenlaisia. Olen siis sitä mieltä, että paras lapsensaanti-ikä on jokaisen kohdalla eri, ja asiasta on turha kiistellä.
Kirjoitustyyli ja jutun taso vaikuttaa enemmän parikymppiseltä, tai oikeastaan 15-vuotiaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tiedän montakin! Minä taas muistan nuoruudestani, että kaikki sellaiset nuoret joiden vanhemmat olivat " ikäloppuja" häpesivät vanhempiaan!
Muiden äidit olivat melkein 10 vuotta vanhempia ja paljon äitimäisempiä. Oma äiti oli kuin teini ja sekös hävetti.
Tunnen niitä, jotka tekivät lapset nuorina, sitten alkoi menojalka vipattaa ja elämä maistua puulta vajaa kolmikymppisinä ja ikävyyksiähän siitä seurasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain esikoisen 22-vuotiaana. Ihan tarpeeksi olin kerennyt juhlimaan ja menemään. Ammattikin jo oli.
Nyt esikoinen on 13-vuotias ja kuopuskin jo 9-vuotias.
Ihan hirvittää ajatus, että vasta nyt saisin esikoisen, ajatuksena tuntuu että elämää olisi mennyt monta vuotta hukkaan.
ehkäisy petti jota nyt kukaan ei ole koskaan uskonut. Sama se. Olin itsekkin kauhuissani ja ajattelin aborttia. Mutta onneksi päätin pitää lapsen. lapsi nyt 15 ja edelleen ollaan lapsen isän kanssa samankaton alla. Lapsia 4. Töitäkin olen ehtinyt tehdä.
Sain esikoisen 32 vuotiaana ja viimeisen 36 vuotiaana. Omalla kohdalla voin sanoa, että en olisi ollut kypsä nuorena vastuuntuntoiseksi äidiksi. Hyvä kun löysin miehen vasta myöhemmin ja vauvakuume iski silloin.
Mutta moni tutuistani teki lapsia nuorena ja heille se sopi. Eli ok.
Mutta on niitäkin , jotka eros eka buumissa 30 vuotiana ja nyt 40 vuotiaina on menissa toinen buumi. On myös niitä, jotka teki ekan minun kans samoihin aikoihin ja on eronneet. Kuten myös niitä, jotka elävät onnellista perhe-elämää kun tekivät lapset vanhempina,
Ei elämää voi elää sillä tavalla, että laskelmoi kaikki, että milloin mikäkin olisi parasta. Elämä on niin arvaamatonta.
Tiedän olevani vanha kun lapset lähtevät maailmalle. Olen silloin m. 55 kun kuopus on täysikäinen. Toivon säilyväni terveenä, että voisin auttaa lapsia heidän lastensa hoidossa. Se on yksi suurimmista toiveistani.
Se, mikä käy yhdelle, ei välttämättä käy toiselle.
Siis millaisella logiikalla voidaan ajatella, että lapset tehdään sitten kun " hauskanpidon" kiintiö on käytetty loppuun? Miksi hankkia lapsia, jos elämä loppuu siihen?
Eli nappaat ensimäisen miehen, jonka saat ja teet ne lapset, että ehdit vielä mahdollisimman nuorena päästä niistä eroon.
Hyvin osataan nykyään hyötylaskelmoida elämän kulku.
Vierailija:
Eli nappaat ensimäisen miehen, jonka saat ja teet ne lapset, että ehdit vielä mahdollisimman nuorena päästä niistä eroon.Hyvin osataan nykyään hyötylaskelmoida elämän kulku.
Niin miksi pitäisi odottaa?
Senkö takia että on nuori ja rakkaus saattaa lopahtaa, tai että jos tekee lapset nuorena, niin on valitettavasti nuori vielä silloinkin kun he muuttavat omilleen?
Jotkut meistä aikuistuvat jo 20-vuotiaina, toiset nelikymppisinä ja jotkut eivät koskaan. Minua lähinnä säälittää jos joku on elänyt lähes nelikymppiseksi kuten ap, kyllä on kestänyt aikuistumisessa..! Ilmiö ei kylläkään ole mikään uusi; suomalaisten ensisynnyttäjien ikä pyörii 30 vuoden puolella. Meitä nuorempia äitejä haukutaan helposti itsekkäiksi ja lapselliseksi, mutta minusta asia on vähän toistepäin...nelikymppiset bailabaila-mutsit " nuorekkaine" tyyleineen voisivat katsoa peiliin.