Eh, nyt kyllä tarvitsen mielipiteitänne!
Meillä kävi eilen ensimmäistä kertaa mamma, johon olen tutustunut ja on todella mukava.
Ainoastaan muutama juttu tökkii silmään ja pahasti!
He tulivat siis meille lounastamaan (mamma ja 2v. poika). Poika mussutti rattaissa karkkeja tullessaan. Meidän lapset tietysti katsoo haavit auki että miten tuo lapsi syö karkkia ennen ruoka-aikaa ja vielä keskellä viikkoa? (Meillä on karkkipäivä la). Eikä tarjonneet meidän lapsille, tietenkään.
Lisäksi sitten kun syötiin niin tuli huomattua että lapsella ei ole mitään käytöstapoja pöydässä; heitteli ruokaa ja sylki sitä suustaan pöydälle, kaatoi mehun lattialle. Äiti ei noteerannut asiaa mitenkään.
Lapsi ehti vielä vierailunsa vielä repiä meidän vauvaa hiuksista eikä äiti noteerannut mitenkään.
Lähtiessään lapsi sai vielä äidiltään suklaapatukan ja sillä se sotki meidän valkoiset seinät lähdön kunniaksi - eikä äiti taaskaan kieltänyt.
Äiti on muuten ihana ihminen, mutta kehtaanko sanoa että meillä noudatetaan sääntöjä, myös vieraat lapset? Suuttuukohan se?
Ja kyllä, olen sosiaalisesti tosi kömpelö ja tarvitsen apua :/
Ja anteeksi jos tunnistat itsesi, olet aivan ihana mutta lapsesi on kyllä kurittomin kersa jonka olen koskaan tavannut ja sotkee uskomattoman paljon!
Kommentit (5)
Miten sitten perustelen heille että meidän pitää käyttäytyä kun käydään vieraisilla?
Ap
Minä ainakin yritän aina perustella lapsilleni, miksi joku syö sillä hetkellä jätskiä, karkkia ja me ei. Tai miksi joku syö hieman sottaisemmin. Esim. ensimmäisen perustelisin, että kaikilla ei ole karkkipäivää tai jonkun karkkipäivä on keskellä viikkoa mutta me haluamme huolehtia hampaistamme hyvin siksi meillä on karkkipäivä ja lauantai on hyvä päivä siksi ja siksi...
Jälkimmäisen voi perustella, että meidän perheessä on haluttu opettaa hyvät pöytätavat alusta lähtien, jotta sitten kun te lapset olette isompia ei teidän tarvitse hävetä, että söisitte kuin pikku possut...
Tietty tämän kaiken selitän lapsilleni sen jälkeen, kun vieraat ovat lähteneet. Kaiken puen kehumisen muotoon, kuinka hienoja ja reippaita lapsia he ovat, mollaamatta kuitenkaan toisia.
Jokainen toimii omalla laillaan, minä joudun perustelemaan usein murrosikäisille lapsillemme, miksi meillä näin ja kavereilla noin.. että nauti vaan kivasta kaverista
Fiksua olisi tietysti sanoa asiasta, mutta en varmaan kehtaisi ja siksi en enää vain kutsuisi kylään.
Ja toiset meistä on suttuisempia eläjiä, mutta jos ihminen on ok, kannattaako stressata? Mukavia kavereita on harvassa, siivoamista riittää aina.