Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen? Opiskelemaan??
11.07.2007 |
Olen aina haaveillut fysioterapeutin työstä. Se oli lukiossa mun ykkösvaihtoehto, mutta opo sai jotenkin mun pään käännettyä yliopisto-opintojen suuntaan: luin opeksi.
Säännöllisin väliajoin alan pohtia, että hitto, haluaisin tehdä fysioterapeutin työtä. Ammatti on tuttu, ei ole harhakuvitelmia eikä glamuuria. Tiedän, mitä se on vammaistyön työpaikalla ja tiedän, mitä se on työterveyshuollossa.
Nyt olisi hyvä sauma aloittaa opinnot. Virkani lakkautetaan, olen äitiyslomalla. Jään hoitovapaalle. Syksyllä voi opintoihin hakea. Soitin ja kysyin, onko mahiksia päästä ja oppilaitoksesta sanottiin, että työkokemukseni, harrastukseni ja opintomenestykseni puolesta pääsen kyllä. Jos persoona ok, olisi aika varmaa, että pääsisin sisään.
Mutta.. uskallanko? 3 vuotta opiskelijana. Riittääkö rahat? Saanko edes kotihoidontukea? Miehen palkka ei ole huima (2400 e/kk brutto), mutta ei meillä mitenkään älyttömästi ole lainaakaan (500 e/kk / 7 vuotta).
Kuka aloittanut aikuisena opinnot kokonaan uuteen ammattiin? Kannattiko? Kaduttaako?
Kommentit (5)
2-3 vuotta mullakin menee. Hiukan kanssa jännittää tämä talouden tiukentuminen ja oma jaksaminen. Toisaalta olen menossa opiskelemaan itselleni paljon sopivampaa alaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan saatu elämä reilaan ja talous on ollut kunnossa jo monta vuotta. Hoitovapaa toki myös romahduttaisi talouden, mutta lyhyempi aikahan se on. Tuntuu jotenkin väärältä vaatia mieheltä joustoa. Hullu tunne. Vai onkohan se vaan pelkoa, omaa pelkoa? Mies ei nimittäin ole sanonut mitään negatiivista asiasta.
Ja se ala... pääsisin tekemään sitä mitä haluan! Voihan rähmä. Ap
olen ollut kotihoidontuella ja äitiyslomalla kohta 3v. valmistuin juuri ennen lasta ammattin mutta töissä en ehtinyt oleen. nyt pääsin opiskelemaan korkeampaa tutkintoa. mies valmistuu vuodenvaihteessa. en tiedä mitä tästä tulee. muutenkin on tiukkaa. onneksi lainaa ei vielä ole, asutaan vuokralla ja saadaan asumistukea.
Nyt olen tässä jankannut mielessäni tätä asiaa ees ja taas ja mulla on alkanut lähinnä ketuttamaan lukion opo... no sitä asiaa en saa enää muutettua. En kadu opintojani tai työuraani, mtta ois vaan helpommalla päässy kun olisi heti mennyt sinne minne haluaa.
Miltäs tää kuulostaa?
Haen opiskelemaan. Löysin avoimesta amkista yhden kurssin, joka kuuluu opintoihin ja on ennen valintakoetta. Testaan sen avulla, onko minusta vielä istumaan koulun penkillä. Ja sitten aloitan opinnot jos sisään pääsen.
Ja nyt sitten jakoon hyviä vinkkejä pennin venytykseen...
mies ei erityisesti ihastunut ajatuksesta, mutta ymmärtää että asia on mulle tärkeä. meil ei yhteistä lainaa, miehellä omaa, mulla ei. mun tulot on sit pari sataa kuussa...
katsotaan miten käy.