Itsemurha perheessä, kuinka olette toipuneet, mitenkä lapset?
En uskalla kirjoittaa vielä nimimerkillä, 8kk sitten mieheni teki itsemurhan ollessaan yksin mökillä, josta löysin hänet lasten kanssa. Itse olen jo hieman ok, mutta 14v poikamme ei, koulu takertelee yms. ei halua puhua. 9v kirjoittelee isille kirjeitä ja soittelee kitaraa, elämä menee tasaista tahtia. Meiltä puuttuu vaan se tulevaisuus, kauhea pelko kaikesta, elämältä pudonnut tarkoitus, asumme omakotitalossa jota pitäisi ruveta remppaa-kuka? onks netissä vertaistukea murrosikäiselle ja ehkäpä äidille vm 66?
Kommentit (5)
Miehelläni oli pieni peltialan firma jossa oli ylä-ja alamäkeä, pientä tissuttelua välillä mutta hiljainen jöröjukka olihan hän, sitten tuli konkurssi ja jne. Liikaa liian pienessä ajanjaksossa, mielenterveys varmaankin petti, suomalainen mies ei puhu, pussata osasi ja rakastaa ...ainaskin sen tiesin . Ammattiapua saimme tietysti , mutta nyt ...
Mulla isä tappoi itsensä kanssa, kun olin lapsi vielä. Sisaruksia kanssa perheessä. Kaikkiin se jätti jälkensä, niitä jälkiä on vieläkin, lähes 20 vuotta sitten tapahtuneesta. Voimia sinulle ja lapsillesi! Kai saitte kriisiapua? Sitä me ei saatu. Itse aikuisiällä hakeuduin vasta terapiaan.
Ota yhteyttä paikkakuntasi sosiaalitoimeen, nuorisotoimeen tai terveyskeskuspsykologiin. He osaavat ainakin neuvoa eteenpäin teitä.
Menkää vaikka perheterapiaan, tai yksitellen. Mikä vain on parasta ja sopivinta teille.
Kuitenkin keskustelu on TÄRKEÄÄ! Sisälle ei saa patoa kaikkia tunteita ja tukahduttaa niitä. Juttelemaan voi mennä vaikka " niistä näistä" ei tarvitse heti puhua kaikkein kipeimmistä asioista.
en ole kohdannut sitä, voin vain kuvitella pienen osan siitä tunneskaalasta mitä käytte läpi ja olette käyneet läpi. Varmasti katkeruutta, surua, mutta myös vihaa. Aivan kauheata ajatella että omat lapset joutuisi tuommoista kohtaamaan. Kai he saavat ammattiapua, niin kun myös sinä? Se olisi äärimmäisen tärkeätä, voi kestää vuosia että käy keskustelemassa. Tiedätkö mitä ajoi miehen tuohon pisteeseen?