Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa lapsen päiväkotiin meno.
30.11.2006 |
Käytiin tänään tutustumassa päiväkotiin ja mä sain avan kauhean ahdistuksen siellä ollessa. Meidän oli pakko lähteä pois jo vähän reilun tunnin jälkeen kun mä en enää vaan pystyny pidätteleen itkua. Ryhmät on aivan tajuttoman isoja, ja mun mielestä koko touhu oli todella huonosti järjestettyä. Kaikissa ryhmissä oli tosi eri ikäisiä lapsia, ja kaikki samaan aikaan samaalla isolla pihalla. Hoitotädit vaan seiso ja jutteli keskenään, ja tollasen vähän reilu yks vuotiaat paineli siellä isompien seassa. Isot kun ohi juostessaan tönäs, käytiin ehkä nostaa pystyy, joskus vaan huudettiin, että nuose ylös vaan ja lakkaa itkemästä. Pienet kiipeili portaissa ja meni päiväkodin taakse jonne ei kukaan edes nähny, sitten vaan ihmeteltiin, että minne se ja se on hävinny. Mua kauhistuttaa aivan hirveästi viedä meidän 1 v. 3 kk tyttö sinne maanantaina. Hän on hieman vilkas tapaus ja kotonakin tuntuu, että saa olla koko ajan perässä. Pelkään, että sille sattuu jotain siellä. Mulla on aivan karmee olo. Kun isompi lapsi oli päiväkodissa, eri paikkakunnalla, ei mulla ollu ollenkaan tällänen olo. Sielä päiväkodissa oli selkeästi eri ikäiset eri ryhmissä ja pihakin jaettu eri osiin. Ja perään katsominen aivan toista luokkaa. Hirvittää aivan tosissaan.
Kommentit (20)
Mutta mun tilanne vaan on yksinkertaisesti se, että mentävä on. Hoitopaikan kanssa oli hirveitä ongelmia jo heti alkuun kun ei meinannu mistään paikkaa löytyä. Olin sitten tosi tyytyväinen kun saatiin paikka. Meillä ei ole ketään lähellä joka vois tuula hoitaan tyttöä. Isovanhemmat asuu molemmat yli 150 km päässä ja on vielä itsekkin työelämässä. Pakko siis viedä hoitoon. Saan varmaan tosi hankalan ihmisen leiman itselleni, mutta kun mennään taas huomena siellä käymään aion huomauttaa näistä asioista. En tiedä mitä mieltä muut on, mutta musta mun ei kuulu joutua pelkäämään, että lapsi satuttaa itsensä hoitopäivän aikana. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vie sitten sinne!
Musta on kumma miten sää huomasit tunnin aikana miten hoitajat jutteli vaan keskenään eikä reagoinu tönimisiin. Miten ne ei jutellu sun kanssa? Varmaan olis kannattanu jäädä kyseleen miksi piha on jaettu osiin jne? Kun alkaa itkeen täysin luonnollisesta asiasta.
Meillä pennut painaa ryhmäperhepäiväkodissa ja sielä on vauvasta eskari-ikäsiin lapsia. Tykkäävät olla sielä. Uskon vahvasti että tönimiset hoidetaan hoidossa paremmin kuin mitä satunnaisesti puistoilevat mammat toruu lapsiaan (ja lapset ei tottele heitä niin hyvin kuin hoidossa lapset hoitajia).
Meillä lapset menee hoidossa rajaamattomassa puistossa ja oppii nopeesti tietään " rajat" jos osaa olla rajojen sisällä niin reviiri kasvaa, muuten rajat pienenee. Ja pikkuhiljaa taas kasvaa kun lapsi osaa taas olla pihalla.
Ja voit vaan arvata miten pahalta minusta tuntuu. Tää syyllisyyden tunne on aivan järkyttävä. Ap.
eria, jota ylimääräinen raha kiinnostaisi?
Mutta muita paikkoja ei ole mihin viedä. Se vaan on totuus meidän ihanassa kunnassamme. Ja kai mulla on silmät päässä, jos mä tunnin olen siellä pihalla ja kuljen oman lapseni perässä. Mun mielestä reilu yks vuotiaan ei pidä antaa kiipeillä rapuissa, eikä sitä kuulu päästää kiipeily telineelle yksin, tai antaa niiden mennä talon taakse jonne hoitaj ei edes näe. Noin pienet lapsen tarvitsee turvallisen ympäristön missä ei ole tällaisia vaarallisia paikkoja tai niitä pitää vahtia paremmin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä tilssa parhainkin päiväkoti näyttää ihan kauheelta, mutta kyllä se pian ohi menee. Lapselta yleensä nopeammin kuin äidiltä.
Me ostettiin reilu kaksi vuotta sitten omakotitalo pineltä paikkakunnalta. Ei mikään kallis, mutta lainat on silti maksettava. Lisäksi meillä on molemmilla miehen kanssa opintolainat maksettavina. Ja autokin oli pakko vaihtaa vajaa vuosi sitten kun edellinen levisi käsiin. Kaikki ylimääräinen on jätetty pois, mutta kun se ei auta. Mies on pienipalkkaisissa töissä ja joka kuukausi rahat on käytetty elämiseen jo puolivälissä kuuta. En halua enää lainata rahaa vanhemmiltani, nytkin on jo ihan tarpeeksi pois maksettavaa. Käytiin pankissakin, mutta kuukausieriä ei saatu enää pienemmiksi. Jos joku keksii mulle keinon mistä saan rahaa ilman töihin menoa, niin varmasti jään kotiin. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ti mieluusti laittaisi lapsen ennemmin sinun hoitoosi, jos kerran kunnassanne noin kurja tilanne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun hoito kokemustakin multa löytyy. Mutta tällä hetkellä kunta ei palkkaa ketään, kun ei rahaa enää tälle vuodelle. Ja vuoden alusta on tulossa kuntaliitos,jonka jälkeen kaikki on entistä sekavampaa. Tietysti voisin pimeästi ruveta hoitamaan. Mutta ollaan asuttu täällä tosiaan vasta pari vuotta, enkä ole ihan kauheen moniin äiteihin tutustunut. Suurin osa kavereista asuu entisellä asuinpaikkakunnalla. Ap.
ap, en osaa vastata ongelmaasi, mutta sen vain haluan sanoa, että ymmärrän pahaa oloasi. ja kyllä sinä voit jutella tarhan henkilökunnan kanssa valvomisesta! typerää on ajatella, että sitten saat " leiman" tms. sanot kai kampaajallekin toiveistasi?
ja te muut: eikö hyppytunti ole jo loppunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, täytyy ihmetellä missä puskassa te olette kasvaneet. Kaikki eivät voi kouluttautua hyväpalkkaisille aloille. Kaikilla ei riitä rahkeet pitkiin ja vaativiin koulutuksiin. Jotkut haluavat vain tehdä työtä, josta maksetaan vähän.
Toiseksi, sinulle joka ihmetteli miksi 1v 3kk hoitoon: Eläminen. Äitiysloma loppuu, kun lapsi 9-10kk ikäinen. Kotihoidontuella nyt ei vaan makseta elämistä ja asuntolainaa.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miten edelleen voi löytyä tuollaisia ihmisiä kuin te kaksi. Sietäisi hävettää oma asennoituminen elämään.
arvostelevat normaalia suomalaisäitiä. APn kuvailema päiväkoti kuulosti kyllä järkyttävältä, mutta jospa AP näki sen vähän liian synkkien lasien läpi töihinlähtönsä aiheuttaman huonon omatunnon painamana? Minä lähdin töihin, kun lapsi oli 1v 2kk, lapsi pääsi onneksi ryhmikseen, joka oli aivan ihana paikka. Lapsi viihtyi siellä alusta alkaen todella hyvin. Nykyään on isossa päiväkodissa, mutta viihtyy sielläkin erinomaisesti, vaikka paikka meidän vanhempien silmiin näytti laitosmaiselta kodinomaisen ryhmiksen jälkeen. Lapset ovat aikamoisia kameleontteja sopeutumisessaan erilaisiin tilanteisiin ja niin julmalta kuin se vannoutuneesta kotiäiti-av-mammasta kuulostaakin, sitä helpompaa sopeutuminen on, mitä pienempänä uuteen tilanteeseen joutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on opintolainaa ja 5 vuotta olen pikavauhtia opiskellut, ettei tulisi enempää lainaa. Palkkani on pieni akateemisesta koulutuksesta huolimatta. Olen katsos akateeminen nainen, joka tienaa vähän. Meitä on paljon.
Harmi että oäiväkotinne on ikävä :(
Elämä on.
koska olemme molemmat kodeista joiden vanhemmilla ei ollut varaa kustantaa meidän opiskeluja. Ja vaikka olisi kuinka opiskellut, et välttämättä heti pääse koulutusta vastaavaan työpaikkaan. Tai vaikka pääsetkin palkka ei ehkä ole kuitenkaan kovin kummoinen. Kiitos kaikille jotka olette yrittäneet oloani helpottaa. Ja teille jotka taas yritätte vielä saada mun oloni pahemmaksi, onnistuitte kyllä siinä. Lähden nyt miettimään kuinka huono äiti olen ja itken itkuni onneksi te ette ole sitä näkemässä. Ap.
Jos siis on pienempipalkkainen kuin sinä?
Yksityinen päivähoitajuus ei muuten tarkoita samaa kuin pimeästi tekeminen, eli vaikka kunta ei palkkaisikaan, voit joko panna pystyy noman toiminimen tai sitten ne toisten lasten vanhemmat tulee sun työnantajiksi ja sä olet niiden työntekijä. Onko teidän kunnassa päivähoidon ohjaajaa, jolta voisi kysellä tämän vaihtoehdon käytännön toteutuksesta?
En ikinä laittais noin pientä päiväkotiin!
Loppuuko teiltä ruoka jos jäät vielä kotiin? Ei varmasti lopu kun ei meiltäkään lopu! Lapsi on tärkein ja hänelle on tärkeintä vanhemmat.
Se on luultavasti pahinta, mitä noin pieni joutuu kokemaan. En lukenut tarkalleen ketjua, mutta miksi perhepäivähoito tai ryhmis ei onnistu? Kotihoitaja aluksi? Miksi et voi hiukan venyttää töihin menoa? Lyhennysvapaita lainaan? Tinkiä jostain muusta vaikkapa vuoden verran? Sori, jos oot näihin vastannut jo aiemmin.
Mulla on elämää suurempi ahdistus meidän yli 4 ja melkein 3-vuotiaista, jotka ovat menossa pikkuryhmiin yksityiseen päiväkotiin. Silti tuntuu pahalta tuon pienemmän puolesta. Kävin kans katsomassa ton kunnallisen puolen ja ikinä mua ei sais lapsiani sinne viemään. Oli kyllä niin viidakon lait ja laitosmeininki, että tuli paha olo, vaikka vaan hetki oltiin. Toistakymmentä pientä puhumatonta ja osa vielä kävelemätöntä lasta pienessä tilassa yrittivät sitten syödä, nukkua, " leikkiä" ja ylipäätään suoriutua. Ja viisi kertaa viikossa kahdeksan tuntia?? Haloo??? Jos tulee pipi, äidin ikävä tai paha olo muuten, niin mitkä on hoitajien resurssit ottaa syliin ja kuunnella, kun niitä tarvitsijoita on 14 kpl?
in erilaisia, en kyllä voisi jättää lastani sellaiseen, mikä itsestäni tuntuisi jollain tapaa huonolta. :( etkö voisi olla vielä kotona? tai järjestää hoitoa jotenkin muuten, olisko vaikka jotain kotona olevaa kaveria, jolla samanikäinen muksu, joka alkaiskin mielelllään hoitajaksi korvausta vastaan?