Miten perheen käy rakentamisen aikana?

Me saatiin talo valmiiksi 06/2006 ja mies yksikseen sitä rakenteli noin vuoden verran. Minä olin tietysti suunnittelussa mukana ja yhdessä valittiin talopaketti, materiaalit ym. mutta itse rakentaminen jäi miehelle (tosin olin kyllä raskaanakin viimeiset 6kk rakennusajasta).



Meillä tämä järjestely toimi tosi hyvin. Vaikka miehellä olikin kädet täynnä töitä, ei hän valittanut asiasta kertaakaan. Itsellehän (perheelleemme) hän taloa rakensi ja kun alusta asti oli selvää että vuoden verran ottaa aikaa, niin mietittiin että vuoden sitä tarvittaessa seisoo vaikka päällään kun palkkana oma talo :)



Yksi syy siihen että en paljoa nenääni työmaalla näyttänyt on se että olen kauheen hätäinen luonne (kaikki pitäis olla valmiina nyt ja heti) ja en olis varmaan kestänyt katsella keskeneräistä taloa. Mieheni taasen on luonteeltaan tosi rauhallinen ja tekee työnsäkin rauhallisesti ja huolella. Luonne erojen vuoksi sovittiin että en tule raksalle säheltämään ja " kellottamaan" miehen työtä. Eli talvella tais tulla käytyä suunnilleen kerran kuussa katsomassa että kuinka projekti edistyy :).

Nyt talo sitten valmis ja asuttu 5kk. Parisuhde voi edelleenkin hyvin ja kun alkuun on päästy näissä taloasioissa, niin ollaan jo suunnittelemassa uutta taloa! Tilattiin meinaan talopaketti ennen kun päätettiin alkaa yrittämään uutta vauvaa ja nyt talo jää sitten muutamien vuosien päästä pieneksi (4 lapselle omat huoneet on, mutta vieras/ompeluhuonetta kaipaan).

Ja siihen kun joku sanoi että kattokaas noita 2004 rakennettuja ja uudempia, niin uskoisin et just 2004 taloja sen takia nyt paljon myynnissä kun ovat asuneet sen 2-v jonka jälkeen saa myydä ilman voittoveroja. Niin mekin tehdään ja tiliä tulee talosta näillä hinnoilla 60-70 tuhatta euroa. Että tuskin ne mitään avioerotaloja on vaan bisnestaloja suurimmaksi osaksi.

Siitä vaan omaa taloa pykäämään :)



t. kaksi krt rakentanut

Meillä rakensi mies melkein kaiken itse ja homma kesti puolitoista vuotta. Kaikenlisäksi syntyi vauva, minä sairastuin vakavasti ja hoidin yksin kaikki kotihommat. Onneksi sentään jonkin verran sain hoitoapua sukulaisilta. Eli oli todella rankka rakennusaika.

Mutta ero ei käynyt mielessäkään.

En ottanut asiaa niin rankkana ja parisuhde voi yhä vieläkin (olemme asuneet nyt uudessa 2,5v) hyvin.



Olin kotona väliaikaisessa vuokra-asunnossa kerrostalossa lapsen kanssa ja hoitelin siellä kaikki asiat + soitin myös 95% rakentamistarvikkeista ja työntekijöistä yms tulleet puhelut, (esim. tilasin hiekat, nosturit, rautakauppatavarat, kysyin urakkatarjoukset ammattimiehiltä + sovin treffit työmaalle, kysyin ikkunafirmoilta tarjoukset ikkunakuviin, tilasin esitteitä yms, välillä saattoi puhelimessa mennä 4h/pv), tein kirjanpidon ja päiväkirjan jne ja mieheni työpäivän jälkeen meni aina rakennukselle palaten kotiin vasta kun lapset olivat nukkumassa jo. Eli katson osallistuneeni isolla osalla rakentamiseen kotoakin käsin vaikka työmaalla minua ei näkynytkään töitä tekemässä.



Meillä tämä on kivitalo ja sitä oli tekemässä rakennusfirma, mutta hommia riitti kyllä ihan tasan kaikille, jo pelkkien rakennustarvikkeiden hankinta oikeaan aikaan on iso homma ja mieheni tekin isäni kanssa kaikkea mahdollista itse.



Tavallaan se oli rankkaa, mutta koska tietää sen olevan vain väliaikaista, se menee. Meillä rakentaminen kesti puiden kaatamisesta tontilla siihen, että muutimme vajaa 1,5v ja muutimme silloin asuntoon, jossa yläkerta (makkarit, keittiö, olohuone ja kylpyhuone) oli valmiina ja alakerta tehtiin sitten siinä asuessamme (saunatilat, kodinhoitohuone, takkahuone, autotalli..). Uusiksi en kuitenkaan rakentamista enää ottaisi, sen verran se oli kuitenkin kaoottista aikaa! :)

Mitään vinkkejä ei siis ole antaa.

Mulle oli ainakin ihan itsestään selvää että minä hoidan kodin ja lapset yksin rakennusaikana. Koti ei tosin ollut aina siisti ja eineksiäkin syötiin usein, mutta miestä en pyytänyt apuun kun väsytti. Silloin vain lepäsin ja kotihommat odotti. Lisäksi tein materiaalivalinnat melkein kaikki, olihan siinäkin työtä. Jälkiviisaana vois sanoa että nekin olis voinut tehdä jo vaikka kuinka aikaisin, eikä kauheella kiireellä kun taloa jo rakennettiin.



Suosittelisin että teette selvät työnjaot ennen rakentamista ja pohditte myös miten toimitte ongelmatilanteissa, sillä siitähän ne kriisit alkaa. Esim. miten toimitte kun lapset sairastaa, tai sinä sairastat? Entä jos jompi kumpi palaa loppuun? Mikä on vaatimustasonne raksa-aikana, osaako mies pitää suunsa kiinni jos koti on sotkussa? Minkä verran mies osallistuu kotona? Riittäisikö että osaa laittaa likaiset vaatteet pyykkikoriin ja omat tiskinsä koneeseen (meillä riitti)? Mikä on tarpeeksi yhteistä aikaa?

Mitkä teillä on nyt riidan aiheita niin ne varmasti vielä korostuvat raksa-aikana. Meillä yksi asia oli esim. miehen harrastukset ja sovittiin myös niistä kuinka usein on ok harrastaa etten minä kotona katkeroidu kun mies on mielummin pelaamassa kuin perheen kanssa.

ja täytyy myöntää, että tähän tarvitaan kyllä oikeaa asennetta! Alussa tuli riitaa joka asiasta. Pitää vaan ymmärtää, että itse hoitaa lapsia melkein 24/7 ja tekee kaikki kotityöt itse. Miehellä ei ole aikaa kun töissäkäymiselle ja remontoimiselle. Joskus koittaa se aika, että on kiva valmis koti jne. :)

Lapsia on kolme, ekaluokkalainen ja kaksi leikki-ikäistä.



Kesällä minä olin tosi paljon lasten kanssa raksalla, nyt syksyllä, kun aamulla on aikainen herätys ym. oleilen lasten kanssa täälä vuokra-asunnossa.



Välillä on tylsää, mutta silloin lähdemme usein käväisemään raksalla.



Asenteestahan se on kiinni, yhteistä haavettahan tässä toteutetaan. ei meillä ole riitoja normaalia enempää.



Mies kyllä joskus viettää meidänkin kanssa aikaa, eli pitää vapaahetkiä rakentamisesta joskus. Taloa ei rakenneta minuuttiaikataululla, vaan meillä on ihan joustava rakennusaika.



Talon pitäisi valmistua ehkä 3-4 kk päästä ja nyt ainakin tuntuu, että hengissä selvitään. Ja kovasti on miehen kanssa unelmoitu, että sitten joskus kun se on ihan valmis, ei tarvi hetkiseen tehdä pakosti mitään.

Meillä projekti jopa hitsasi meitä vielä enemmän yhteen jos mahdollista. Ja nyt on helmikuussa " valmistuneessa" talossa onnellinen perhe :)

Löytyy!! Ero taustalla varmaan melkein kaikissa.

Eihän nuo kertomukset nyt niin pahoilta kuulostaneet:). Minäkin uskon, että asenne ratkaisee. Ja onhan tuo kaikki tilapäistä.



En usko, että meidän suhdetta rakentaminen kaataisi. Olemme olleet yhdessä jo kohta 20 vuotta, ja tunnemme toisemme läpikotaisin.



Niin sitä vielä, että tulisimme luultavasti asumaan siinä ihan raksan pihapiirissä. Olemme laskeneet että pääsisimme tällä tavoin helpommalla kun rakennuspaikka olisi ihan vieressä. Sillähän tavoin minäkin voisin osallistua enemmän eikä tarvitsisi olla jossain vuokrakolmiossa miestä odottamassa kotiin. Ja aina yksin lasten kanssa. Ja mies voisi aina käydä kotona syömässä ja minä lasten kanssa voisimme olla siinä usein mukanakin jotain tekemässä. Ja koska emme asuisi vuokralla, niin tavallaan rakentamisellakaan ei olisi niin hoppua. Tonttimme pihapiirissä on siis asuttava mökki...



Mies remppasi tätä taloa missä nyt asumme meidän kahden vanhimmaisen ollessa ihan pieniä vielä. Oli se rankkaa, mutta jotenkin sekin menetteli kun asuimme sitten talossa ja teimme remppaa samalla. Sillä tavoin mies ei ainakaan ollult kaukana ja pystyi auttelemaan lasten hoidossakin kykynsä mukaan.



Että nyt ois ajatuksissa sama, että voitais pikkuhiljaa rakennella sitä isoa uutta taloa, samalla kun asustamme sitä mökkiä.



Ap

et niistä saatas voittoa SITÄ OIKEAA taloa varten. Meidänkin asuntoalueella rakennettiin, n. 15 taloa yhtäaikaa ja 4 niistä meni myyntiin, joko hieman keskeneräisenä tai valmiina. Ja kaikki oli näitä, että grynderi tai perhe rakensi talo ja laittoi heti myyntiin. Ja vanhemmssa osassa aluettamme on paljon näitä 2v vanhoja taloja (jonka jälkeen ei tartte siis maksella voitoista veroja) ja nekin kaikki rakennettu myyntimielessä, että saadaan pesämun siihen unelmataloon. Eli ihan helposti en ostas näitä suht hutiloimalla, myyntimielessä rakennettuja pari vuotta vanhoja rahastustaloja ;)



t se kahden lapsen onnellinen äiti

täällä vuokra-asunnossa. Rankkaahan tämä toki välillä on, mutta se tunne, kun tulee raksalle ja näkee sen oikeasti OMAN kodin on jotain aivan sanoin kuvaamatonta.



Arkeahan voi rakennusaikana helpottaa monin tavoin: einekset eivät ole kiellettyjä, paikkojen ei tarvitse olla täysin tip top koko ajan ja sisustussuunnitelman voi teettää vaikka ammattilaisella, jottei pienten lasten kanssa tarvitse juosta laattoja ja tapetteja valitsemassa.

Jotkut ei. Kannattaa vähän funtsia sitä, mitä on olla illat ja yöt yksin ja ilman seksiä. Siivota ja laittaa ruokaa. Musta ei siihen olisi. Me ostettiinkin vanha ja rempataan, jolloin minä teen remppaa ja mies vahtii lapsia. Mieskin saa tehdä remppaa, jolloin minä vahdin lapsia. Mutta mieluummin laitan tapettia seinään, kun pyyhin pyllyä tai tiskaan.

Mutta hengissä mekin vaan selvittiin. Meillä rakennettiin hiukan reilun vuoden ajan, jona aikana syntyi neljäs lapsemme, kolmannen ja neljännen väli oli alle 1,5vuotta, kaksi vanhempaa 6 ja 4.

Olemme asuneet nyt vajaa 4kk ja vieläkin on mies todella puhki, itse alan selvitä. Parisuhde on ihan järkyttävän kovilla kun koskaan ei ole aikaa olla hetkeäkään kahdestaan. Pääsin aika vähän itse rakennukselle, vain äitini kesäloman aikana muutamana päivänä ihan hommiin. Lasten kanssa käytiin myös aika vähän, sen verran oli matkaa, ettei joka päivä jaksanut kävellä.

Kannattaa ottaa sen verran löyhä aikataulu, että miehen kanssa saatte järjestettyä edes muutaman tunnin kahdestaan joka toinen tai kolmas viikko. Samoin suosittelen, että ellet omaa sitä kuuluisaa tukiverkkoa, vaadi mieheltäsi, että pääset rakennukselle hommiin sinäkin ainakin kerran viikossa heti kun se on mahdollista.

Silti perheen ei käy kuinkaan jos asenne on oikea.

Ei meiltä ainakaan rakentaminen vienyt sen kummemmin´haluja kuin kykyäkään.

Vierailija:

Jotkut ei. Kannattaa vähän funtsia sitä, mitä on olla illat ja yöt yksin ja ilman seksiä. Siivota ja laittaa ruokaa. Musta ei siihen olisi. Me ostettiinkin vanha ja rempataan, jolloin minä teen remppaa ja mies vahtii lapsia. Mieskin saa tehdä remppaa, jolloin minä vahdin lapsia. Mutta mieluummin laitan tapettia seinään, kun pyyhin pyllyä tai tiskaan.

Iltaisin ja öisin olen muutenkin ajoittain tottunut olemaan lasten kanssa yksin, ihan miehen töiden takia. Joten se ei ole ongelma. Koti on usein muutenkin siivoton, en välitä sellaisestakaan.



Ja ilman muuta olisin rakennuksella itsekin, muu ei tulisi kysymykseenkään koska kyse on meidän pitkästä yhteisestä haaveesta! Tuosta talosta olemme nimittäin unelmoineet jo yli 10 vuotta, mutta vasta nyt löysimme oikean tontin.



Ja lapsethan meillä olisivat toden totta rakentamisen aikaan jo vähän isompia, joten luulisin että on helpompaa. Hekin voisivat olla mukana raksalla eikä heitä tarvitsisi vahtia jatkuvasti kuten pienempiä lapsia.



Sitä paitsi jos asuisimme ihan uuden talon pihapiirissä niin väistämättähän sitä molemmat voisivat olla raksalla. Mulle painajainen ois että istuisin jossain vuokra-asunnossa yksin lasten kanssa kaukana talolta ja mies yksin sitten aina raksalla:((.



Ap

Just eräällä toisella palstalla todellakin varoiteltiin rakentamasta ainakaan kaikkea itse.

Pihanlaitot ym. sen jäkeen. ja vasta noin puoli vuotta muuttamisen jälkeen tuli miehelle väsymys ja uupumus. Nyt ollaan asuttu puolitoista vuotta ja tuntuu, että vasta nyt mieskin alkaa palautua. Itse hänkin rakensi kaikki, paitsi sähkö- ja lvi-jutut. On muuten rankka urakka. Parisuhde on ollut koetuksella, eikä yhteistä aikaa ollut raksa-aikaan, eikä kyllä sen jälkeenkään. Johtuu tosin kahdesta alle kaksivuotiaasta...niin että tuli sitä seksiäkin ihan todistetusti harrastettua rakentamisen aikaankin



Mutta rankkaa on ollut, vaikka yhteistä haavetta toteutettiin.



Tsemppiä, kyllä siitä selviää.



terveisin väsynyt, mutta onnellinen äiti