Miten perheen käy rakentamisen aikana?

Olimme kuulleet kaikki mahdolliset kauhutarinat ja erojutut ja meillä oli valmiiksi rakentamisajasta todella negatiivinen käsitys. Varauduimme siis itsekin etukäteen, että käymme mieheni kanssa toistemme hermoille, riitelemme, perhe kärsii jne. Näistä ajatuksista huolimatta uskalsimme lähteä rakennusprojektiin.



Sovimme sellaiset säännöt, että tuemme molemmat toisiamme väsymyksen iskiessä. Jos toinen ei jaksa lähteä rakennukselle jonakin päivänä, niin ok. Sovimme myös, että pidämme puolessa vuodessa 2 vapaata viikonloppua, jolloin käymme perheen kanssa reissussa.



Rakennusaika oli täysin päinvastainen yllätys. Oli ihanaa suunnitella ja rakentaa yhdessä. Mies kantoi päävastuun rakentamisesta ja minä lapsista ja arjen pyörimisestä. Olimme paljon rakennuksella koko perheen voimin. Välillä mies piti vapaaillan ja minä olin raksalla.



Juttelimme paljon. Emme riidelleen ollenkaan. Jotenkin rakentamisesta tuli sellainen todella vahva tunne, että tämä on meidän juttu. Me olimme monesti todella onnellisia. Vaikka väsyneenäkin. Rankat päivät ja vastoinkäymiset päätimme aina unohtaa heti. Yleensä se onnistui asenteen, tahdon ja toisen tuen voimalla. Yleensä väsyttävät päivät eivät sattuneet molemmille yhtäaikaa, joten toinen jaksoi tukea kun toisella tympäisi.



Olimme myös sopineet, että rakennusurakan jälkeen lähdemme luksuslomalle koko perheellä ja sen ajattelu auttoi myös jaksamaan.



Nyt olemme asuneet uudessa kodissamme kaksi onnellista vuotta. Parisuhteemme ja perheemme kukoistaa, ainakin meidän silmissämme.

Teimme myös sen kahden viikon ihanan lomareissun. Vieläkin sitä aina muistelemme perheen kesken valokuvien äärellä.



Näin jälkeen päin sitä on ymmärtänyt, että kuinka väsynyt sitä välillä olikaan ja kuinka rankkaa elämä rakentaessa oli. Mutta silloin sitä kuitenkin tunsi olevansa onnellinen, sillä eihän silloin ollut mitään tietoa tämän päivän onnesta ja helppoudesta.

Näin eritavoin ihmiset voivat kokea rakentamisajan. Tietystihän kaikki asiat riippuvat ihan olosuhteista: omista voimavaroista, millaisissa päivätöissä mies ja nainen ovat, miten pieniä lapsia, millainen taloudellinen tilanne, miten saavat hoito- ja raksa-apua jne jne. Toiset ovat varmasti myös kiinnostuneempia rakentamisesta kuin toiset. Toisille talo on vain se katto pään päällä, toisille taas se on se tärkein juttu maan päällä...



Minä en ihan pienten lasten kanssa lähtisi rakentamaan. Helpompaa on jo jos lapset vähän isompia ehkä +5-vuotiaita.