Lue keskustelun säännöt.
Mä olen NIIIIIIIIIIIIIIIIIN kyllästynyt!!!!!
22.11.2006 |
Tänään koko aamupäivän siivosin, imuroin, pesin lattiat, tein ruokaa, pesin pyykkiä, tiskasin, annoin isommalle lapselle ruokaa, annoin vauvalle ruokaa (monta kertaa) leikin.....Päivällä annoin taas lapsille ruokaa, tein päättötyötä, järjestelin paikkoja, leikittiin isomman lapsen kanssa yms yms....
Äitini haki lapset luokseen siksi aikaa kun kirjoittelin päättötyötä. Kirjoitettuani sen valmiiksi, lähdin miehen työpaikalle kävellen (reilu puol tuntia ripeää vauhtia) koiran kanssa. Otin auton ja menin kauppaan, sielläkin piti käydä äkkiä. Ja sitten samalla menin hakemaan lapsia. Nyt tulimme kotiin. oli todella helppoa tulla kahden lapsen (toinen kaukalossa), koiran ja ison ruokakassin kanssa (asutaan kerrostalossa)
Nyt sain laitettua esikoisen nukkumaan. Ja syötän täs vauvaa...
Mä en jaksa enää! Mies ei auta mua missään asioissa. Ymmärrän kyllöä sen että mies rakentaa ja käy töissä, mutta silti.
MUN täytyy tietää missä on miehen rahapussi/puhelin/sukat/kalsarit yms..Lisäksi mun pitää tietää missä on jotkut talopaperit yms tärkeät paperit. Ja heti taloprojektin alussa sanoin miehelle, että pitäkööt kaikki noi talojutut jossain, että mä en niihin koske. Ja siltikin se on mun vika jos mies ei niitä löydä, mun vika jos en muista kaiken tämän lastenhoidon yms ohella maksaa päivälleen laskuja yms...
Ja sovittiin, että kaupassa käydään yhdessä 2-3 kertaa viikossa ja ostetaan ruoat että mies voi sitten auttaa kantamaan niitä ruokakasseja. Mutta ei!!!
Ja kun täällä olen aamupäivän siivonnut, ni mies tulee raksalta paskaisisa vaatteissa, heittää kengät miten sattuu eteiseen, paskaiset vaatteet pesuhuoneen lattialle jne...
Ja miehen kauluspaidat lojuu jo viikon sohvalla. Eilen illalla sitten mies sanoi et jos voisin laittaa ne pois. Kysyin sitten et mikäs palvelija mä sulle oon...No, enpä sitten todellakaan ole niitä mihinkään laittamassa, laittakoon ite.
Tuntuu että olen täällä kolmen lapsen (2lasta ja mies) yksinhuoltaja! Ei oo helppoo...
Ketuttaa ihan vietävästi!
Kommentit (7)
Meillä tosin on vain yksi lapsi. Mutta sama tilanne muuten, mies hoitaa työt ja raksan ja minä kodin. Joskus tulee hermostuttua itekseen, kun mies ei osallistu kotitöihin lainkaan. MUTTA muistan kuitenkin, että hän ansaitsee rahat rakentamista varten, sekä hoitaa MEIDÄN uuden kodin rakentamisen! Itse siihen ryhdyimme, joten tämä raksa-aika on vain kestettävä nyt näin.
Tsemppiä sulle, kyllä se rankka aika sitten palkitaan kun pääsette muuttamaan uuteen kotiin! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siis äiti myös miehelleni, pyykit lojuu ja samaa rataa kuin teillä.
Tosin kyllä nuo kauppareissut ja tuollaiset, mies kyllä auttaa, vain jos ei ole juuri silloin töissä.
Aika usein on.
Huoh.......
Päinvastoin. Mulle tulee enemmän siivottavaa siellä, mun harteille jää pihahommat yms...
Tuntuu välillä siltä että luovutan. Hankin oman asunnon ja muutan lasten kanssa pois. Ollaan puol vuotta asuttu täs kämpäs ja kertaakaan mies ei ole ottanut imuria ja imuroinut. Kerran on tiskannut. Ja ei ole kyse siitä ettei ole ehtinyt. Hyvinkin on ehtinyt, mutta kun ei viitti! Ja se mua täs vituttaa.
On varmaan kivaa tulla kotiin kun on ruoka valmista ja koti puhdas ja kaapissa on puhtaita vaatteita yms.
Mutta kyllä miehen pitäisi edes VÄHÄN enemmän kunnioittaa niitä asioita ja minua!
ap
Ei ole ihme, että rakentamisen aikana/jälkeen tapahtuu paljon eroja!
Oletko ap ajatellut, että mies rakentaa kotia teidän perheelle, MYÖS sinulle? Eikö ole siis vähäistä, että sinä huolehdit vanhan kodin ja mies uuden? Vai oletko sinä paljon tontilla auttamassa?
Tietysti ymmärrän, jos mies ei koskaan tee mitään, mutta mielestäni talonrakennusaika on hieman eri asia!
Ja mies on kyllä pitänyt vapaapäiviä usein, mutta ei siltikään auta mua missään asioissa. Vaikka mies on kotona, niin silti mun täytyy kaikki hoitaa itse ja oikein vaatia et jos mies nyt katsois vauvaa kun teen jotain..prkl...
Ja tottakai mies on väsynyt, mutta niin olen minäkin.
Kerran tuli puhetta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ni mies sanoi siihen vaan et eipähän sulla mitään masennusta ole! AI EI VAI??? Ssanoinkin vastaan että eipähän se herraa näytä kiinnostavan se mun jaksaminen tai et varmaan huomaa vaika jonain päivänä otan ja häivyn...
Usein tuntuu siltä kun voisin vaan kadota johonkin..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pakko rakentaa se oma talo, omin hartiavoimin?
Ei jummarra.
Meiltä kysellään (koska mies on alalla), että koskas te alatte rakentamaan. Vastauksemme on: emme ikinä! Ostamme valmiin, ehkä joltain sellaiselta pariskunnalta, jotka mahdoton urakka on vienyt erilleen.
Emme todellakaan halua vielä omien töidemme lisäksi verottaa yhtään lisää yhteistä aikaamme.
Meilki mies on ollu illan kotona lasten kaa ku mulla työjuttu. Ja täällä on kun pommin jäljiltä! Mitään se ei oo tehny!!! Lisäksi se on antanu lasten ottaa mun jouluksi ostamia juttuja, kaapista johon lapsilla ei mitn asiaa... :(