Meillä menee hermot kummittelun takia =(

Ehkäpä tämä elo ei lopu kuolemaan...

me sattumalta muutettiin kerrostaloon, jossa nyt edesmennyt ikäiseni ystävä asui aikoinaan. Jopa samassa porraskäytävässä.



Viimeksi eilen olin näkevinäni hänet, vaikken häntä edes ajattele. Vaalea takki päällä, eteisen peilin kautta.



Ääniä tai muuta meillä ei kuulu, mutta jonkun tai jonkin läsnäolon tunne on välillä hämmästyttävän voimakas. Toisaalta jonkin tutkimuksen mukaan tunne johtuu aivojen tietyn osan stimulaatiosta. Otapa siitä nyt selvää...



Vielä ei ainakaan pelota.

sattui vähän outoja asioita toisinaan. joku kävi napsauttelemassa hellaa pienemmälle, kun esim. perunat kiehui. saunassa tunsi voimakkaasti jonkun läsnäolon mutta ei pahalla tavalla vaan jotenkin oudon luontevasti. tosin kun veljeni oudosti putosi vintin rappuset alas hän sanoi olleensa varma, että joku tönäisi häntä. onneksi ei käynyt vakavammin.

Meitin talo ostettiin n. vuosi sitten. Sen jälkeen oon vihannu asua tässä. Täällä ovet kans menee itsetään kiinni ja auki, verhot nousee ikkunasta, vaatehuoneesta sammu valo itsestään. Kun mies menni sitä laittamaan päälle se toimi, mutta taas hetken kuluttuu sammu uudestaan. Lastenhuoneen ikkuna lennähti auki keskellä yötä. (tuuletus ikkuna) lattiasta kuuluu kummia askeleilta kuulostavia ääniä todella usein. Luulin aluks että mä vaan kuvittelen, mut sitte mies kerto samoja juttuja mulle. Ja tätä ei tapahu ainoastaan sillon kun oon yksin kotona, vaan myös sillon ku ollaan kaikki kotosalla. Noh, ehkäpä tällekkin o joku järkevä selitys.

suurimpaan osaan noista on ihan luonnollinen selitys

ne joutuvatkin toispuoleisen ihanan elämän sijaan olemaankin talossa.

Vierailija:

Listaan tähän joitain asioita:

-lapsi tulee pää edellä pinnasängystä alas -> jostain on ilmestynyt tyyny juuri hänen putoamiskohtaan ja selvitään säikähdyksellä.

-lapsi putoaa tuolilta siten että on tippumassa pää edellä maahan, mutta tekeekin kuperkeikan ja putoaa höyhenen kevyesti ja alkaa nauraa säikähdyksestä.

-samoin kylpyhuoneessa liukastui joskus märällä lattialla ja lensi todella nopeasti selälleen, mutta ei lyönyt päätään lattiaan. (oli silloin 1,5v joten ei vielä itse osannut kyllä varoa, niin kuin jotkut isommat lapset jo osaa)

-pysähdyn risteykseen ja päästän vaunujen työntöaisasta hetkeksi. Huomaamattani vaunut lähtevät karkuun ja kuin ihmeen kaupalla vilkasliikenteisellä tiellä ei olekaan yhtään liikennettä silloin.

-lapsi ei koskaan lyö päätään pöytään (ollessaan sen alla)/kaapin kulmaan, vaikka läheltä piti tilanteita on useinkin.

-kerran lapseni on lyönyt päänsä melko pahan näköisesti, mutta luulen että sillä vältyttiin vielä suuremmalta onnettomuudelta. (rappukäytävän lattialle oli jäänyt siivoajilta jotain saippuavettä tms liukasta meidän oven kohdalle, jos ei lapseni olisi kaatunut, olisin minä ehkä kaatunut ja lyönyt itseni paljon pahemmin)

Lista ei pääty tähän, mutta alkoi ahdistaa taas nämä :( Olen itse kovin kömpelö ja näiden tapahtumien johdosta pelkään joskus että lapselle käy vielä jotain silloin kun olen vaikka väsynyt, enkä ehdi reagoida tarpeeksi nopeasti.

Itse en yleensä edes lue näitä juttuja, sillä ne pelottavat liikaa. Ja oli tämä porvoo tai ei, niin silti tässä vinkkini.



Satuin kuulemaan kerran radiosta kun ihan täysjärkisen oloinen nainen kertoi kokemuksistaan uudessa asunnossa, johon oli avonsa kanssa muuttanut. Asunnon edellinen asukas oli ollut nainen, joka oli tai ei ollut menehtynyt asunnossa, en muista. Asunnossa mm. tipahteli veitsiä normaalisti hyvin pitävästä magneettisesta seinätelineestä ja muuta tällaista " pientä" . Viimeinen pisara naiselle kuitenkin oli kun hän makasi sängyllään ja tunsi selkeästi kuinka joku asettui hänen viereensä sängylle ja lakanat kahisivat yms. Kuitenkin kun hän kääntyi katsomaan, ketään toista ei sängyllä näkynyt ja avomieskin oli pesuhuoneessa. Tämän tapauksen jälkeen nainen piti " hengelle" puhuttelun. Eli ihan ystävälliseen, mutta päättäväiseen tyyliin puhui ääneen tälle hengelle ja sanoi, että tämän on nyt loputtava, heidän on saatava asua rauhassa. He eivät halua kenellekään mitään pahaa ja toivovat rauhaa sekä hengelle, että itselleen. Tämän puheen jälkeen kaikki kummittelu loppui.



Ehkä toimii, ehkä ei. Ehkä keksitty tarina, ehkä ei.

kummitukset ovat joutuneet jäämään taloon. Sääliksi käy.

Aikaisemmin en uskonut pätkääkään näihin juttuihin, mutta kun omin silmin näkee niin pakko uskoa. Myös edellinen omistaja kertoi samansuuntaisisita tapahtumista, kun soitin ja kysyin asiasta.



ap

Olen muutenkin tosi säikky.

Mietin että jospa eivät osaa luopua kodistaan vielä..



ap

Talon alakerrassa ovat yöpyvät vieraat nähneet jonkun liikkuvankin. Tullut sängyn viereen seisomaan. Ja eivät ole tienneet toisistaan, eli jokainen on kertonut ihmeissään aamulla tarinaa. Tai lähemminkin niin, että kuka teistä kävi meidän makkarissa yöllä. Samoin ovet aukeaa ja sulkeutuu itsestään. Ääniä ei sentään kuulu.



Enpä ole minäkään KOSKAAN uskonut tällaisiin hommiin, mutta kyllä nyt jo vähän alkoi mietityttää, että mistä on kysymys.

Se kuulema on ainoa, mikä toimii. Tai voit toki itse yrittää ajaa henget pois. Eli pyydät henkiä poistumaan J.K:n nimessä.

pitää saada loppumaan tuo tavalla tai toisella. toivottavasti eivät halua mitään pahaa teille, jos on tuo talon entinen omistaja pariskunta... voi hyvinkin olla. pyydä joku asioista tietävä teille käymään.

eli se, että kuoleman jälkeenkin on elämää...

muuttanut maalle taloon ja näkivät ufoja...



Mitä heillekin kuuluu? Kiinnostus oli suurta, ketjusta tuli pitkä - samoin taitaa käydä tällekin.



Porvoon perhekoteja...

Toisaalta on vähän ristiriitainen tunne, kun äänistä huolimatta ei haittaa ole ollut. Kolmevuotias tyttö kysyi viimeksi eilen, että kuka mummeli pihakeinussa oli istunut kun oli ikkunasta nähnyt. Välillä on lisäksi tunne, että lapsia jopa suojellaan haavereilta.

että ovat " mukavia" kummituksia. Jos nyt näin voi sanoa..

Joskus nuorempana näin mummoni puolisiskon kasvot vessanikkunassa. Seuraavana päivänä sain kuulla, että hän oli kuollut.



Hetki sen jälkeen toisen mummoni sisko kävi yöllä avaamassa huoneeni oven ja laittoi perässään kiinni. Hänenkin kuulin seuraavana päivänä kuolleen.



Molemmat olivat läheisiä ihmisiä minulle.



Sittemmin ei näin ole käynyt. En tosin ole menettänyt ketään yhtä tärkeää ihmistä sen jälkeen.