Tarkoitus alkaa vauvantekoon, mutta miehelleni määrättiin masennuslääkkeitä.

ap

Joku miedompi, kuten cipramil tms ei varmaankaan haittaa. Kyselkää vaihtoehtoja!

vauvan just nyt siittää alulle.

Kyse on vaan burn outista, ei mitään sen vakavampaa masennusta. Eli sen takia ei perhesuunnittelujamme haluta laittaa uusiksi. heikentääkö lääke siittiöitä? Kannattaisiko aloittaa kuuri vasta kun on tärpännyt (olettaen että tärppää nopeasti)



ap

teille juuri nyt olisi lapsesta, kun oma elämä heikoilla!! Ja toisinpäin, mitä eväitä lapsi saa syntyessään tuohon tilanteeseen! Järki käteen nainen!

Yhdestä väsähtämisestä, joka johtuu liiasta työnteosta????



ap

vaikka miljoona kertaa helpompaa on kuin sairaan miehen kanssa. Suosittelisin nyt odottamaan sen perheen lisäyksen kanssa, että asiat selviää.



Voimia sinulle ja miehellesi!

Olen ollut huolissani vaan siitä, onnistuuko hedelmöitys ja mitä hoitajat ajattelevat kun lapsi on pk: ssa vaikka mies löhöää soffalla..



ap

Vierailija:

vaikka miljoona kertaa helpompaa on kuin sairaan miehen kanssa. Suosittelisin nyt odottamaan sen perheen lisäyksen kanssa, että asiat selviää.

Voimia sinulle ja miehellesi!

Mene nyt välittömästi ottamaan selvää miten vakavaa burn out voi olla, tai miten vakavaksi voi kehittyä. Varsinkin jos vaimolla on tuo asenne, että mies vaan lepäilee sohvalla! Ja touhottaa lapsen hankkimisesta samalla kun toinen on TODELLA VÄSYNYT. Sunkin ehkä kannattaisi jotain pääkopan hoitoa ajatella!

Mun miehen kykyihin/haluihin eivät masennuslääkkeet vaikuttaneet yhtään mitenkään, eivätkä ne tietääkseni tee mitään siittiöille.

joten en voi tietää miltä hänestä todella tuntuu. Ja en minä häntä vauva-ajatuksilla ahdistele, aloite tuli häneltä, tosin ennen masennusta. Nyt ei ole kyllä asiasta puhunut, kuunnellut vaan minun juttujani myönnellen.



ap

Mies sanoo että perhe on hänen kaikklensa, muttei nyt pysty ilotsemaan edes siitä..



ap

itettavasti vain TUKEA miestäsi, tuntuipa se miten ikävältä tahansa, ja jätettävä omat tarpeesi/toiveesi myöhemmäksi.



-16-

Vierailija:

Mies sanoo että perhe on hänen kaikklensa, muttei nyt pysty ilotsemaan edes siitä..

ap

kysy nyt mieheltä mitä mieltä hän tällä hetkellä on vauvajutusta. Meille syntyi vauva ns. katastrofitilanteeseen, kun mies oli masentunut, ahdistunut, ei pystynyt iloitsemaan mistään, ei ollut ollenkaan mukana missään arkielämässä. Mutta vauva toi pelkkää hyvää elämäämme, ainut valopilkku koko synkkyydessä. Nyt tuo kaikki on ohi ja vauvakin kasvanut jo leikki-ikäiseksi, mutta vieläkään en näe mitään huonoa siinä, että vauva syntyi tuohon tilanteeseen. Tosin mun itseni oli hyväksyttävä ja ymmärrettävä se, etten voi olettaa oikeastaan mitään tukea mieheltäni raskaus/vauva-aikana, Tai yleensäkään sinä aikana kun mies on masentunut tms.

Masennus on vakava asia, ihminen sairastuu, ihan kuin terve ihminen voi yhtäkkiä sairastua vaikka keuhkokuumeeseen tietyissä olosuhteissa. Joten ihan yhtä hyvin iloisen elämänasenteen omaava ihminen voi sairastua masennukseen. Älä vaan ota henkilökohtaisesti, vaikka vikoja voi perhe-elämässäkin piillä. Menkää ihan totta yhdessä asiantuntijan pakeille. Nyt voi tuntua vaikealta, mutta kyllä se helpottaa, ajan ja rauhan kanssa!!

Mutta jos kysyn, haluaako hän lykätä vauva-asiaa, tiedän hänen sanovan ei, koska ei halua tuottaa pettymystä. Tuntee kuulemma olevansa turha tapaus.. :(



ap

niitä masennuslääkkeitä pitää syödä aika pitkään, vuosikin on lyhyt aika.

ensinnäkään lääke ei hetkessä vaikuta ja sitten kun olo alkaa tuntumaan hyvältä niin sen päällekin pitää syödä lääkkeitä vielä kuukausia ja lääkkeistä vierotuskin on sitten oma juttunsa.



masennus vieläpä uusii helposti. jos masennus iskee vanhemalla iällä niin lääkkeitä syödään monesti sitten lopun ikää niinkuin estolääkityksenä.



nim. minäkin syön lääkkeitä varmaan lopun ikääni, se on vain hyväksyttävä.

Vierailija:

niitä masennuslääkkeitä pitää syödä aika pitkään, vuosikin on lyhyt aika.

ensinnäkään lääke ei hetkessä vaikuta ja sitten kun olo alkaa tuntumaan hyvältä niin sen päällekin pitää syödä lääkkeitä vielä kuukausia ja lääkkeistä vierotuskin on sitten oma juttunsa.

masennus vieläpä uusii helposti. jos masennus iskee vanhemalla iällä niin lääkkeitä syödään monesti sitten lopun ikää niinkuin estolääkityksenä.

nim. minäkin syön lääkkeitä varmaan lopun ikääni, se on vain hyväksyttävä.

Miten toi vieroitus?

Mieheni söi masennuslääkkeitä vuoden verran ja alkoi jo olla aika iloinen oma itsensä ja sitten rahapulassa lopetti lääkkeet kertaheitolla. Nyt 2 kk lopetuksesta ja hän on oikeastaan pahemmassa jamassa kuin ennen vuoden lääkehoitoa :( . Ei meinaa jaksaa aamulla nousta sängystä ylös.

Pitäisikö palata lääkitykseen vai mitä?