Lue keskustelun säännöt.
Harkitsen vakavasti tutin antamista takaisin lapselle...
17.10.2006 |
Saimme vihdon 3-vuotiaamme luopumaan tutista n. kuukausi sitten. Siitä eteenpäin elämä on ollut yhtä helvettiä! Ennen poika kävi itsekseen nukkumaan, nyt tosiaan reilun kuukauden ajan illat on käyneet ihan kamaliksi; vierestä ei saa poistua ennen kun on nukahtanut. huutaa ja riehuu minkä kerkiää, on tosi levoton. Varsinaisesti ei sano kaipaavansa tuttia, mutta en minä olis uskonut, että tällaiseksi meni. Joka ilta menee n. 22.30:een asti (puuro syödään 19.30!), vähänkös ollaan väsyneitä päiväkodissa. Päiväunet jäivät myös. En olis tuttia vienyt, jos tämän oisin arvannut.
Kommentit (6)
Lapsi oli tuolloin 3v1kk.
Meilläkään tutin perään ei kyselty, mutta päiväunet jäi pois ja yöunet lyhentyivät, riehuttiin tietysti väsymystä jne.
Viikon päästä pyysin ottamaan tutin takaisin ja että yritettäisiin poisjättämistä joskus myöhemmin, ja normaalielämä palasi.
2kk tästä lapsi itse antoi tuttinsa pois, jätti kyllä päiväunetkin siihen mutta ajankohta oli sopiva, ei oireillut muuten mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita nyt vähän aikaa vielä jaksaa koettaa; se kuukauden käivistely tulee taas kuitenkin uudelleen vastaan jos nyt luovutat. Tsemppiä!
Meillä 2-vuotias on ollut myös maailman hepoin nukutettava aina siihen asti että vieroitin tutista n. kuukausi sitten. Sen jälkeen ei nukkumaan menosta ole tullut mitään. Niin kauan on hyvä kun istuu vieressä ja laulaa tai lukee, pois kun lähtee niin huuto alkaa.
Meillä mies saa nukahtamaan paremmin, tai ei jää miehen perään huutamaan tunti kausiksi, voisitteko kokeilla samaa?
Nyt olen muutamana iltana vaan jättänyt kylmän viileästi laulujen jälkeen sänkyyn huutamaan, sitä jatkuu tunnista eteenpäin mutta on se aina jossain vaiheessa nukahtanut... Nyt on jo hiljaista. Minä poistuin huoneesta vähän kahdeksan jälkeen. :)
Kaipa se siitä helpottaa ajan mittaan, varsinkin kun ei tuokaan tuttia enää edes kysele.
HANKALOITUI ETTÄ TÄYTYI VIERELLÄ OLLA SITÄ KESTI NOIN PARI KUUKAUTTA SITTEN HELPOTTI. LUETAAN RUKOUS JA PIDÄN VIELÄ SYLISSÄ JA LAULAN NIIN MELKEIN POIKKEUKSETTA JÄÄ SITTEN YKSIN SÄNKYYN LUPAAN AINA VIELÄ KÄYDÄ JA KÄYN MYÖS KATSOMASSA.
Jättäisin minäkin tuon mieluusti huutamaan; vaan kun ei pysy sängyssään ja juoksee ympäri taloa. Vierellä siis pakko olla. Isällä onnistuu tosiaan paremmin meilläkin, mutta nyt on joku äiti-kausi meneillään. Äiti siis vaan kelpaa. Eihän tämä mitään, mutta yöt ovat meillä myös rikkonaisia, joten univelkaa on.
ap
Kamalaa oli, olin vielä viimeisilläni raskaana ja yhtäkkiä lapsi sitten lopetti nukkumisen melkein täysin. Kyllä se helpottaa mutta aika kauan meillä meni (kuukausi?), päiväunet ei sitten koskaan palanneetkaan.