Olenko mielestäsi liian nuori äidiksi?
Kommentit (16)
sulla kuulostaa asiat olevan ihan ok. Eihän kukaan tulevaisuudesta tiedä.Onnea sinulle!
Tunnen joitain yli 30 v, joilla edellä mainitut asiat eivät ole kunnossa lapsia saadessa.
Ei siinä mitään, mutta läheisille (esim. jatkuvasti auttavat isovanhemmat) saattaa tästä tulla raskas lasti.
Kukaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Erota voi vaikka ikää olisi 45v kun vauva tulee. Mutta jos vauva ei vielä ole tulossa en suosittele, paljon helpompaa on valmistua ensin ja vähän vielä nauttia aikuisen vapaudesta. Sillä seuraavan kerran voi lähteä ulos ilman lapsenvahdin hankintaa 20v kuluttua.
Olin henkisesti liian nuori ja menojalka vipatti. Se hyvä puoli oli kyl et jakso lapsen kanssa paljon leikkiä ja touhuta.
Sullahan on asiat hyvin.
Minun mielestä on naurettavaa sanoa, että se valmius riippuu pelkästään iästä. Minä olen 28v, ei koulutusta, ei työpaikkaa, kolme lasta, vuokra-asunnossa asutaan ja saadaan sossusta tukea kohta kahdeksatta vuotta. Miehen palkka on niin surkea, että saadaan vielä 400e toimeentulotukeakin kuukaudessa. Varsinaisia luusereita siis.
Olen nyt 25-vuotias, ja ehkä pikkuhiljaa olen alkanut tuntea, että voisin olla valmis äidiksi (vauvahaaveet kovat). Toisaalta paras ystäväni sai esikoisensa 18-vuotiaana, ja on ollut esimerkillinen äiti lapselleen.
Olemme niin erilaisia, ei kai se suoraan iästä ole kiinni (eritoten, jos kuitenkin puhutaan täysi-ikäisistä ihmisistä).
nyt olen 23v. päivääkään en ole katunut...
Itse sain 19-vuotiaana esikoisen ja hyvin pärjättiin.
En mielestäni ollut liian nuori, mutta myös olen sitä mieltä että riippuu millainen on kuuluisa " elämäntilanne" .
On muutama tuttu ihminen, kenen olen kuullut saaneen lapsen, ja ne tutut ovat kyllä viimeisiä ihmisiä kenelle lasta toivon.
Eräskin oli oikea paskiainen, suoraanpuhuen; otti vessassa suihin ulkomaalaisilta ja ryyppäsi ja rälläsi, sattui sitä ja sattui tätä.
Sitten sattuikin raskaus ja tämä synnytti lapsen.
Sellaiselle en lasta toivo.
Ja VARMASTI jokaiselta meiltä löytyy komerosta luurankoja. Ei se valmius katso ikää:) Riippuu ihan ihmisestä itsestään.. Itse olin 20 saadessani esikoisen ja 21, kun toinen syntyi.
Mutta ikä on muutakin kuin numeroita. Ja äitiys varsinkin.
Onko sinulla pysyvä suhde lapsen isään eli sellaiset välit, että lapsella on sekä äiti että isä? Pystyttekö elättämään lapsenne ilman toimeen tulotukea? Onko sinulla koti johon lapsi syntyy, ei vanhempiesi luona tai ensikodissa? Onko sinulla läheisiä, jotka tukevat sinua lapsenhoidossa/mahdollisen synnytysmasennuksen/koliikkivauvan/tai minkätahansa tilanteen eteen tullessa? Jos sinulla on nämä on ihan sama minkä ikäinen olet.
Olemme mieheni kanssa avoliitossa, naimisiin mennään kunhan valmistun. Mutta en tietenkään voi taata että suhteemme kestää ainiaan. Mieheni on vakityössä, joten rahatilanne ok. On oma koti, rivitalokolmio. Toivon että äidistä ja muistakin on tukea meille, etenkin jos haastava vauva. (tai siis vauvat)
ap
Olet liian nuori.
Tämä on taas vain minun mielipiteeni. Itse olin juuri täyttänyt 20v kun esikoinen syntyi. Olin aivan liian nuori. Nyt sen ymmärtää kun tuo 40-synttäri lähestyy.