Lue keskustelun säännöt.
Kyllä on huono omatunto kun menen töihin
17.10.2006 |
Aiempaan ketjuun viitaten täytyy sanoa, että kyllä minulla on huono omatunto kun menen töihin lapsen ollessa 1,5v. Rahallisesti ei olisi pakko, mutta minusta vaan tuntuu siltä etten viihdy enää kotona.
Tiedän että olen itsekäs, mutta joka päivä kaipaan töihin. Mies on sitä mieltä että parempi olla töissä lyhyttä päivää ja sitten nauttia täysin rinnoin niistä ihanista kotihetkistä.
Tein ratkaisun itsekkäästi ja varmasti tulen useasti miettimään oliko se oikein, mutta aion tehdä sen silti.
Voin tulla teille sitten kertomaan miltä tuntuu kun arki on käynnissä. Esikoisen ollessa hoidossa aikanaan muistan kuinka nautin siitä, että kävin töissä ja vietin illat kotona.
jos lapsilleni joskus tulee henkisiä ongelmia tiedän että käyn tätä asiaa läpi useaan kertaan, mutta aion tehdä sen silti. Tuntuu etten jaksa olla läsnä 24/7.
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolitoista vuotta on ihan hyvä aika kotona, vaikka kokonainen työpäivä erossa vanhemmista onkin mielestäni liian pitkä aika tuon ikäiselle. Voitteko miehen kanssa järjestää lapsen päivät mahdollisimman lyhyiksi järjestämällä työvuoroja tms.?
Oma lapseni meni väliaikaisesti hoitoon puolitoistavuotiaana, kun halusin viimeistellä opintoni ennen toisen lapsen hankkimista. Olihan se vaikeaa jättää pieni hoitoon, ja olen edelleen sitä mieltä, että lapsi oli vielä hitusen liian nuori tuolloin. Mutta myös minä tein ratkaisuni itsekkäistä syistä, ja se on vaan asia, jonka kanssa on elettävä. Mitään traumoja en ole lapselle kuitenkaan aiheuttanut, siitä olen varma. :)
Mutta nyt on taas ihanaa, kun opinnot on päätöksessä, paperit kädessä ja oma pieni vierellä (ja toinen mahassa). Jään kotiäidiksi tällä kertaa kolmeksi vuodeksi, ja nautin ajatuksesta jo valmiiksi.