Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

..bulimikkoja? muita, jotka tietää aiheesta? apua ja neuvoja pliis

Vierailija
16.10.2006 |

Tajusin, että olen kesäkuusta asti oksentanut säännöllisesti. Olen uskotellut, että se on harvinaista, mutta olen tajunnut sitä tapahtuvan ainakin kerran viikossa. Joskus useamminkin.



Syön ensin kerralla hirveästi. Saattaa mennä vaikkapa puolet isosta omenapiirakasta, pari sämpylää, karkkipussi ja jäätelö. Sitten olen hetken tyytyväinen, iskee itseinho, näen itseni läskinä. Ahmin yleensä vain yksin. Sitten menen vessaan ja työnnän sormet kurkkuun.



Aluksi oksentaminen oli vaikeaa. Nykyään ei tarvitse kuin työntää pää vessanpöntön ylle, niin vatsalaukku tyhjentyy.



Kävin hammaslääkärissä ja se totesi, että mulla on kiillevaurioita ala- ja ylähampaissa. Sanoin syöväni paljon hedelmiä, ja voi olla, ettei tuo kerran viikkoon oksentelu ole voinutkaan aiheuttaa tällaista. Lisäksi mun tukka on ohentunut eikä enää kiillä. En ole varma johtuuko se tuosta vai jostain muusta.



Mulla on aina jotenkin huono olo tuon ahmimis-oksentamis-kierteen jälkeen. Joskus oksentamisen jälkeen käyn juoksemassa 6km lenkin, jotta rasva palaisi.



BMI on 21,8 eli olen normaalipainoinen. Puristelen läskejäni lähes joka päivä peilin edessä. Minusta tuntuu, etten kelpaa miehelleni tai kellekään muutenkaan ja ikää on jo 24v. Koen olevani kömpelö ja iso.



Mulla on jo aika varattu psykologille 1,5 kuukauden päähän. En tiedä mitä pitäisi tehdä... Kuitenkaan en joka viikko oksenna montaa kertaa.. Joka päivä sen sijaan kyttään syömisiä, lasken kalorit ja hampaat irvessä harrastan liikuntaa. Hävettää myöntää, että mulla on tällainen ongelma, tavallaan itse aiheutettu. Olen jo monta kertaa päättänyt, etten enää oksenna tai ahmi. Tiedän, että ongelmani syyt on muualla.. on ollut tosi huono lapsuus/nuoruus, vaikka nyt meneekin ihan hyvin, kun olen päässyt jaloilleni.



Tällaista kirjoitin kesällä päiväkirjaan, mikä kuvaa hyvin olotilaani:



" Miksi mä en pysty arvostamaan itseäni? Aina vertaan itseäni muihin. Ja olen pirun epävarma itsestäni.



Mä olen tajunnut, että olen varmaan aika tyhmä? Ja tyhjä? Ei mussa ole mitään hyvää eikä erityistä. Olen vaan ihan nätti kuoreltani. Ei mussa ole mitään mielenkiintoista, hauskaa tai mukavaa.



Enkä oikeastaan osaa mitään tai ole hyvä missään. Suhteessakin epäonnistun koko ajan. Ei ihmekään, kun harrastukseni on spinning tai kuntosali, ei musta vaan ole oikein mihinkään muuhun. Okei, tää on varmaan säälittävää itsesäälissä kieriskelyä.. mutta niin se vaan on. Ei mussa ole muuta kuin kuori. Sisältä pelkkää tyhjää. Kai. Ja nyt itkettää.."

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
16.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä hyvä ihminen lähde tuolle tielle! Jos koet epäonnistuneesi jossain ei se tarkoita, että olisit tyhmä tai koko elämä epäonnistumista. Yksittäisiä kolhuja vain, joista selviää! Hienoa, että olet hakenut apua. Voimia! Kyllä se siitä kun vaan annat itsellesi mahdollisuuden.

Vierailija
2/4 |
16.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä suosittelen kyllä lääkityksen aloittamista. Mulla on myös syömishäiriö, tosin aivan erilainen kuin sulla, mutta olen saanut apua lääkityksestä. Mene lääkäriin, mutta älä peru psykologin aikaa siltikään. Sä olet jo pitkällä, kun olet hakenut apua ja ymmärrät tilanteesi. Tsemppiä sulle!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
16.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun läheiselläni on bulimia ja se on surullista katseltavaa:(

Itsellänikin on syömishäiri, ahmiminen, mutta en ole alkanut oksentaa. Minulla se kaikki ahmimani näkyy vartalossa:/

Vierailija
4/4 |
16.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuitenkin näytän ulospäin normaalilta, ainakin toistaiseksi pystyn opiskelemaan ja tapaamaan ihmisiä, vaikka jotenkin tekee enemmän mieli olla yksin. Mietin, onko ongelmani todellinen vai meneekö vielä normaalien ajatusten piikkiin? t. ap



Ai niin, ja entäs jos esim. lääkäri on vihainen? Pelkään muutenkin, että purskahdan itkuun, jos joku vähänkään on empaattinen :(.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kuusi viisi