Lue keskustelun säännöt.
lihavuus estää vauvakuumeen.
25.11.2006 |
huokaus. En tohdi edes haaveilla toisesta lapsesta ennenkuin paino on tippunut kymmenen kiloa. En kehtaisi mennä äitiysneuvolaan saatikka ultraan saatikka ikinä synnystyslaitokselle tämän kokoisena. Nyt olisi oikea aika vauvalle, mutta minä ja ruhoni pilaavat koko asian. Tekisi mieli hakea esikoisen pikkuiset vauvavaatteet vintiltä ja muistella miltä ihminen aivan pienenä tuoksui ja näytti... En vain saa. Laihdutus ei etene mihinkään. Jumissa ollaan, koko loppuelämäkö?
Kommentit (7)
Sitä ylipainoa on seitsemäntoista kiloa, ja vaikuttaa jaksamiseen jo nyt, huomaan polvissa erityisesti. Kaikki riskit on paljon suuremmat vauvan terveyden suhteen jos alkaisin nyt odottaa. Ja neuvolassa hirvittäisi aina jos on tullut liikaa painoa lisää, ekan raskauden aikana paino meinaan nousi aivan järjettömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En laita kaikkia lihavia samaan kastiin, sanon vaan että minulla tämä lihavuus on iso asia toisen vauvan ajattelemisessa. Itselläni on kavereita joilla kilot ei tunnu missään, itsellä taas terveys ei kestä. Selkä paskana ja polvet sattuu portaita kävellessä. Jos tähän nyt flätkäistän vielä raskauskilot päälle niin aamen.
Ehkä myös jossain sielun syövereissä hiertää anopin lause ennenkuin aloin esikoista odottamaan että " täytyy sun kyllä laihduttaa tai et jaksa lapsen kanssa." En silloin laihduttanut, ja hyvin kaikki meni.
Nyt ajattelen ihan eri tavalla kuin ekan lapsen kanssa. vastuu tuntuu suuremmalta.
Jos olet oikeasti lihava, ei painon tarvitse nousta ollenkaan. Kaverini jopa oli kevyempi synnytyksen jälkeen kuin ennen raskautta. Ja neuvola yms... kehui asennetta. Mitä haluat enemmän? Lapsen vai herkutella?
etkö tiedä että raskauden aikana paino nousee istukan, veren lisääntymisen, kohtulihaksen kasvun, lapsiveden ja lapsen painon verran. Ei niitä mitään oteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi pitänyt kirjoittaa tänne lainkaan, mutta sainpahan vaan vahvistuksen pelolleni. ja terveisinä, viimeksi olen herkutellut kaksi kuukautta sitten kun tein ihan perunamuusia pitkästä aikaa.
Elämä on epänormaalia näin, en laihdu, ja ruoka on mulle jo ihan vihollinen. Paras sanoa siis hyvästit ajatukselle vauvasta ja ajatella että eletään nyt sitten näin, onnellisena yhdestä terveestä lapsesta.
Voisithan yrittää sitä vauvaa nyt ja laihduttaa sitten sen jälkeen.