morkkis aina bileiden/juhlien jälkeen?

ei välttämättä helppoa, mutta minusta kuulostaa, että olet liian kiltti muille kuin itsellesi. olenko väärässä?

Myös joskus ihan vaan, kun on tavattu kavereita. Sanoinko tyhmästi, puhunko liikaa omiani enkä kuunnellut tarpeeksi jne.

voi olla...olen hirveän räiskyvä persoona ja koen aina, että sanon jotain sopimattomia...vaikka olen kyllä ihan kohtelias, mutta hirveän puhelias...ja kaikkihan tietää, miten rasittavia puheliaat ihmiset on...



Jotenkin vaan ihan hirveätä, ahdistaa. aina juhlien jälkeen. " Mikset nyt voinut puhua vähemmän? Miksi et nyt voinut olla hillitympi? Miksi sanoit niin? Mikset puhunut jostain muusta?"

Haluaisin olla hillitty ja rauhallinen, mutta aina pulppuan joka suuntaan. Sitten ajattelen, että ihmiset säälii minun lapsiani, kun niillä on tuollainen kauhea lörppö äiti, joka ei osaa " pysyä housuissaan" (tarkoitan siis, että esim. innostun ihan MAHDOTTOMASTI puhumaan vaikkapa Stockmannin juustotarjoilusta).



Mikä ihme minua vaivaa?

Tajusin yhtäkkiä, mikä minua vaivaa: minusta kaikki muut on hienoja ja ihania persoonia (kaikkine vikoineen tietysti, täydellisiksi en ihmisiä kuvittele), mutta häpeän itseäni. Pelkään olevani epäkelpo ja että kaikki halveksivat minua.

Minullakin on muuten tätä samaa, kun tapaan ihmisiä, ystäviäkin. Ihan vain lounaalla tai muuten. Mutta jotenkin isojen tapaamisten ja useiden ihmisten seurassa oltua olo on vain 100 kertaa pahempi. Usein itken koko loppuillan juhlien jälkeen kotona.