mulla lapsien isä ei halunnut olla isä

pahaa oloa tai traumoja asiasta. Eipä sitä kukaan muu voi sinulle kertoa miten se pitää sanoa, mutta hyvä että mietit etukäteen, koska ihan varmasti asiaa kysyvät jo ihan pian.

ja miten asian voi kertoa nätisti ettei isä halunnut teitä sittenkään kun kuuli et kaks vauvaa kasvaa masussa ja jätti äidin ko äiti ei suostunut tekmään aborttia viikolla 19.. ja et isi ei halua kuullakkaan teistä. isän nimen kyl tiedän, osotteesta ei oo varmuutta.

sitte kun ovat aikuisia niin voi ehkä kertoa " koko tutuuden" ....

Ei lapsille voi kertoa pienenä, eikä aikuisenakaan, että isä jätti juuri näiden syntymän takia perheensä.

Äiti ei tiedä missä teidän isä on, äiti ja isä päätti ennenkuin synnyitte että äiti pitää teistä huolen. (vaikka ette siis yhdessä asiaa päättäneetkään, mutta on syytä suojella lapsia tässä asiassa). Kun ovat aikusia (esim yli 15-vuotiaita) niin sitten voitte oikeasti puhua asian halki. Mielestäni sinun pitäisi kuitenkin yrittää loppuun asti olla haukkumatta syyllitämättä tms. lapsien isää. Hän ei ole kuvioissa mukana mitenkään eikä se että toisit esille karun totuuden ja oman pettymyksesi ja pahan mielen auta ketään, päinvastoin se aiheuttaa lapsillesi pahaa oloa ja vaikuttaa kenties heidän valintoihinsa tulevaisuudessa. On syytä todellakin hillitä itsensä eikä yrittää omaa pahaa oloaan parantaakseen esim haukkua isää tai tuoda ilkeästi esille että isä todellakin oli tyhmä, itsekäs, pelkuri eikä halua olla missään tekemisissa lasten kanssa. En väitä että olisit semmoista sanomassakaan, ap, mutta haluan painottaa että mielestäni sinun todella tulisi hillitä itsesi ja ajatella tarkasti, vain ja ainoastaan sitä, kuinka lapsistasi kasvaa hyviä, kunnon ihmisiä jotka luottavat toisiin ihmisiin ja pystyvät rakentamaan omaa elämäänsä ja ihmissuhteitaan hyvin.

Vaikka tilanne ei sitten muuten muuttuisikaan, ainakin lapsilla olisi niin halutessaan mustaa valkoisella virallisesti siitä, kuka heidän isänsä on. Onko isän nimi muuten läheistesi tiedossa? Mitä jos kuolet äkillisesti, jääkö lapsillesi tieto isästään, saavatko tarvittaessa häneen yhteyden (vaikka sitten isompina).

Niin paljon on isisä jotka laiminlyö velvollisuuksiaan, ei tapaa lastaan eron jälkeen, varsinkin jos on uusi perhe. Ei maksa elatusmaksujaan jne. Mutta ei en ole koskaan kuullut näiden vouhkaajien puhuvan isien velvollisuuksista, joten on aika ulkokultaista painottaa kuinka tärkeä isä on.



Muuten ap, mielestäni teet väärin lapsiasi kohtaan kun isää ei ole edes paperilla. Sinuna vaatisin isyyden tunnusktuksen lastesi edun takia.

Se mitä lapsillesi selität aikanaan, on sinun asiasi, kunhan et omaa katkeruutta ja pettymystä päästä puheista läpi.

mutta en kyllä sanoisi että on eronnut sinusta lasten takia. Se olisi pahin taakka pienelle lapselle kannettavaksi.

Eli verikokeeseen vaan. Vaikka oikeuden määräyksellä.

itse en jättäisi asiaa siihen, jos kerran aikuinen on kykenevä siittämään lapsen niin tulisi myös kantaa vastuu lapsista. Jos ei halua olla tekemisissä lapsiin niin ok. Mutta elatusmaksut vaatisin moiselta rentulta. Lapsille olisi hyvä kertoa isästä niin kauniisti kuin osaa, lasten mielikuvitus luo isästä jonkilaisen kuvan oli sitä läsnä tai ei.

Mutta lapsen etu on että isyys on túnnustettu. On inhottavaa tulevaisuudessa täyttää papereita ja isän kohdalla laittaa että ei tietoa. Ja perimisasiat jne.



Muuten, tuollaiset miehet ne on ensimmäisenä suu vaahdossa rajoittamassa lesbojen ja yksinäisten naisten hedelmöitysoikeutta.

Vierailija:

Se mitä lapsillesi selität aikanaan, on sinun asiasi, kunhan et omaa katkeruutta ja pettymystä päästä puheista läpi.

Olen ihan samaa mieltä siinä, että isää ei kannata lähteä ihan hirveästi mustamaalaamaan tms., mutta on minusta toisaalta vähän luonnotonta sekin, jos äiti yrittää (siis isommalle, esim. teini-ikäiselle lapselle) antaa sellaisen kuvan, että isän lähtö ei tuntunut missään, tai että se oli suorastaan yhteinen päätös. Lapsi saa aika oudon kuvan äidin tunne-elämästä. Minusta kannattaa olla kohtuullisen rehellinen, kertoa että se tuntui pahalta jne., kunhan siinä ei lähde sen enempää vellomaan. Ja varmasti aito katkeruuskin (jos sitä on ollut) on jo laimentunut siihen mennessä, kun lapsi/lapset ovat esim. n. 15-vuotiaita.

Pienelle lapselle kertominen on tietysti eri asia. Mutta ei siinäkään kannata suorastaan valehdella. Sanoo vaan, että isä ei voi tai halua asua meidän kanssa.

t: 9

Kyllä saa mies vastuunsa kantaa sen verran että edes tekosensa tunnustaa. Saavta lapsetkin lailliset oikeudet periä ym ym.

yksinhuoltajahan sä olet joka tapauksessa. Mutta miehenkin pitää kantaa vastuunsa kumitta olostaan eikä jättää kaikkea sun niskoillesi, kuten talousasioita. Ei sinun tarvitse miestä tässä asiassa miellyttää, paitsi jos hän on sen luokan psykopaatti, että et halua missään nimessä häntä lasten isäksi merkittävän.



Kannattaa muistaa, että tulevaisuudessa tilanne ehkä voi muuttua. Joskus jokunen näistä miehistä alkaa ajatella menneitä tekojaan ja halua paikkailla välejä. Tosin se voi olla myöhäistä 20-v. lasten kanssa.



Lisäksi lapsilla verikokeen jälkeen siittäjältään elatusapuoikeus ja perintö-oikeus. Voihan olla että tulevaisuudessa miehen uuden ja niin rakkaan perheen lapset perii ja sinun lapset jää kuin nalli kalliolle. Älä kiellä perintöoikeutta lapsiltasi. Kolmas seikka on se, että kun lapset on merkitty väestörekisteriin miehen jälkeläisiksi, jossain vaiheessa se viimeistään tulee ilmi, kuten hänen kuollessaan. Silloin mahdollisesti muut sisarukset haluavat tutustua tuntemattomiin sisaruksiinsa.



Kummisedälleni kävi niin, että isänsä kuoli ja perunkirjoituksessa kävi ilmi, että isällä oli muille lapsille ja leskelle yllätykseksi tuntematon avioton tytär ajalta ennen avioliittoa äidin kanssa. Luonnollisestikin hän halusi ottaa tähän yhteyttä muutenkin kuin rahanjaon vuoksi ja tutustua sisarpuoleensa.

sanoa, että isi oli sairas eikä pystynyt olemaan isi?



Voiko nimittäin tunne-elämältään terve ihminen haluta elää erossa lapsistaan?

ja elatusmaksut samalla tavalla maksaisi kaupunki vaikka isyys olisikin verikokeilla vahvistetu koska isällä kaikkea ulosotossa niin tuskin elatusmaksujakaan maksaisi vaikka isyys kokeilla vahvistettaisiin, kaksoseni ovat noin vuoden ja tosiaan oon miettinyt mitä mä kertoisin isästä, siis oli suhde pidemmän aikaa mut jätti sen ultrann jälkeen kun kuuli kaks olevan tulossa ja käski tehdä abortin. suurin kysymys on kerronko lapsille isän nimen vai en. mun sukulaiset tosin tietää nimen mut kukaan ei osaa auttaa mua et kerronko nimen vai en

pieninähän heille riittä kun sanot että isän nimi on jussi, sitten kun alkavat tinkaamaan että mikä on sukunimi niin sanot että sen saat tietää sitten kun olet aikuinen. Ja kun ovat aikusia niin sitten kerrot.

ja jos vaikka jäisi auton alle sitä seuraavalla. Siinä olisi ollut sitä perintöäkin sitten. Kyllä se isyys kannattaa varmentaa joka tapauksesa, vaikkei nyt perintöasioita ajateltaisikaan. Se voi ollalapsille tosi iso juttu joskus. Jos vaikka isä ei vielä 100-vuotiaanakaan ole halukas myöntämään että on lasten isä (jos sitä nyt häneltä silloin enää kukaan haluaa kysyäkään) niin kyllä se antaa lapselle varman vastauksen kun hänellä on paperi missä lukee että 100 5 varmuudella tämä ihminen on sinun isäsi. Usko pois, se kannataa. Se on varmasti nyt vaivalloista mutta näe se vaiva lastesi tähden. Joskus he tosiaan kysyvät nimeä ja isompina haluavat kuulla kaiken, silloin sinä voit kertoa kaiken, myös sen kuinka pahalta sinusta tuntui, kuinka selvisitte yhdessä lasten kanssa ja kuinka sinulla on tässä paperissa isän nimi ja todistus siitä kuka heidän isänsä on.

sa on isän kohdaalla viiva.