Lue keskustelun säännöt.
Oletko nainen, joka harrastelee työntekoa?
12.10.2006 |
elämä sujuu miehen uran tahtiin ja oma työelämä on täysin syrjässä. Minä olen ja pelottaa mielettömästi mitä tapahtuisi, jos mies löytäisi toisen. avioehtokin on. Nyt on hiton hankala löytää duunia muutaman ulkomaan vuoden ja 6 kotiäitivuoden jälkeen. Eikä työ saisi olla vaativaa, kun lasten päiväkodista hakeminen on täysin minun harteillani...
Kommentit (34)
Ollaan siis molemmat yrittäjiä. Tosi hankalaa ja takkuista, kun toisella mies elättää, tärkeintä saada aikuinen juttukaveri kotiäidin arkeen, työtapaamisiin raahataan lapset ja samalla puhutaan itsestä hienoilla sanoilla yrittäjänä vaikka yritys ei tuota mitään. Itse asiassa lopetin yhteistyön tuon ihmisen kanssa, kaikki vei liikaa aikaa enkä jaksanut työtapaamisia joissa lapsi hakkaa mua leluautolla selkään ja äitinsä hokee, että ihanaa, kun aikuista seuraa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naiset ovat jättäneet omat hyvät duuninsa ja olleet vuosia (yli hoitovapaa-ajan) kotona. Minua pelottaisi se, miten tulisin toimeen avioerotilanteessa. vaikka kuinka tuntuu, ettei oma rakas uraohjus koskaan löydä toista naista ja jätä nykyistä kotiäitiä, niin koskaan ei voi olla varma. Siinä tilanteessa vuosien kotiäiti on todella hurjassa tilanteessa, etenkin jos pariskunnalla on avioehto.
Naiset varokaa tätä loukkua!
mutta onnistuin kuitenkin palaaman töihin. (Olin myös ulkomaankomennuksella.) Teen lyhyttä työpäivää, jotta voin viedä ja hakea lapset. Onhan tämä ehkä vähän harrastelua joidenkin mielestä, mutta so what?
Meillä ei ole avioehtoa ja TIEDÄN, ettei mieheni koskaan jätä minua. Naiivia sanoa, mutta voin luottaa siihen 100 %. Ihana nauttia nyt hyvistä tuloista ja olla kotona, töissä on huolia ja stressiä. Nyt lapset pvat jo vähän vanhempia ja kuopuskin jo eskarissa. Shoppaan, sisustan, kuntoilen, hoidan pihaa ja nautin elämästäni. Mies tekee pitkää päivää perheen eteen duunissa, minä huolehdin taloudesta.
Jos ero tulisi, niin kyllä se tietysti tarkoittaisi elintason laskua, vaikka avioehtoa ei ole. Eli täytyisi muuttaa johokin kerrostalokolmioon ja kaikki tuloni menisivät elämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuskin menen töihin valmistuttuani. Kotona on kivaa kun lapset jo isompia. Meillä myös avioehto. Ei pelota tippaakaan. Miksi raataisin niskalimassa kun helpommallakin pääsee
Kun on ollut lähes 10 vuotta pois, ei yksinkertaisesti saa omaa yliopistotutkinnon tasoista työpaikkaa. Stockalle pääsisi ehkä, mutta 2000 euron kk-palkka ei yksinkertaisesti riitä harrastuksiin, elämiseen ja asumiseen täällä Hgissä.
Oli ehkä virhe uhrata kaikki perheen hyväksi, huomaan nyt kun oma avioliitto ei ole ihan parhaassa kuosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain onneksi osa-aika töitä ja viihdyn loistavasti. JOskus kun palaamme Suomeen niin toivottavasti löytyy sitten oman alan töitä.
Mutta töissä käynti on tosi kivaa kun ei sitä tarvitse " oikesti" tehdä - miehen rahoilla kun elämme ihan mukavasti joka tapauksessa.
Vierailija:
Kun on ollut lähes 10 vuotta pois, ei yksinkertaisesti saa omaa yliopistotutkinnon tasoista työpaikkaa. Stockalle pääsisi ehkä, mutta 2000 euron kk-palkka ei yksinkertaisesti riitä harrastuksiin, elämiseen ja asumiseen täällä Hgissä.Oli ehkä virhe uhrata kaikki perheen hyväksi, huomaan nyt kun oma avioliitto ei ole ihan parhaassa kuosissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä, että nykyisin piäisi aina varautua pahimpaan. Hienoa että joku sanoi luottavansa mieheensä 100 prosenttisesti, niin minäkin luotan, eikä se ole musta naiivia, vaan tulisin hulluksi, jos pitäisi koko ajan varautua pahimpaan, tai edes diid miettiä moista. Me asumme ja elämme avoliitossa yhden lapsen ja hillittömän lainan kera, olen kotona ja ajatuksissa on kyllä töihin paluu parin vuoden päästä. Olen kyllä muutenkin itse työtätekevä ihminen, enkä viihtyisi kotona muuten vaan.
kotona olevat mammat.
Kun ei ole mitään jaettavaa eron sattuessa ja duunin löytäminen kiven alla. Pahimmassa tapauksessa ei edes koulutusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan uskomatonta mihin naiset on valmiita...ei jää mitään käteen jos ero tulee, ja miehelle on kaikki tehty valmiiksi, on saanut nauttia valmiista perheestä, tulla katettuun pöytään ja tehdä uraa...ja sitten naiset vielä ITSE hokee, ettei miehen rahat heille kuuluisi. Vaikka ovat tuon kaiken mahdollistaneet...
Apua, en halua itse koskaan joutua tuohon tilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä voi kuvitella sellaista tapahtuvan.
Avioehto oli ennemminkin anopin ajatus ja jo kymmenen vuoden saatossa unohtunut juttu...
Sen sijaan koulutusta ja työkokemusta multa ei voi mitenkään viedä.
Siksi sen suostuisi tinkimään omasta koulutuksestani tai työstäni.
saa mitään hänen nimissään olevasta omaisuudesta. Kaikki menee lapsille ja et voi käyttää rahoja muuta kuin lasten koulutus-, vaate- harrastemenoihin. itsellesi et voi niillä rahoilla hankkia edes sukkahousuja, siitä pitää maistraatti huolen!
Tämä on kotiäitifanaatikoille, imetys- ja kantoliinasivujen kulmakiville tabu.
naisten tasa-arvoss aollaan menty roimasti taaksepäin 2000-luvulla. Itse aion antaa tyttärelleni toisen mallin.
Ikälisät + pari kielilisää. Kuukaudessa muutama ilta ja joku lauantai/sunnuntai.
Eikä tarvii mietiskellä kotona työasiaoita :-) Sekin on omalla tavallaan elämänlaatua se.
Kun olen KTM ja kivassa työssä - en varsinaisetsi uratyyppi, tienaan noin 4500 euroa kuukaudessa. Jokainen voi laskea kuinka nopeasti tienaan eron koulutusaikaan kuluneen köyhäilyaikani verrattuna henkilöön, joka tekee stockalla 2000 euron tilin 30 vuotta...
Lisäksi työni on melko mielenkiintoista, enkä ole yhtään riippuvainen miehestäni mahdollisessa elämäni kriisitilanteessa (ero tai jopa puolison kuolema)
Pelottaa tulevaisuus. Voiko loppujne lopuksi luottaa muihin kuin itseensä?