KAIKKI VASTAA LYHYESTI: Miten toimit, jos lapsesi:

- rikkoo sisaruksen rakentaman tornin....Torun rikkojaa ettei saa rikkoa toisen tornia ja kehoitan heitä yhdessä rakentamaan uusi.



- tökkää sormensa sisaruksen muovailuvahaan (ilman että mikään menee varsinaisesti rikki)...Riippuu mitä se toinen siitä meinaa, mutta luulen että en tee mitään.



- lapset taistelevat samasta lelusta ja toinen juoksee lelu sylissä toista karkuun......Kysyn kenellä lelu oli ensin ja kehotan lelutonta lasta pyytämään nätisti jos saisi hetken leikkiä lelulla. Jos ei sovintoa synny niin etsitään toiselle joku toinen lelu siis sille alunperinkin leluttomalle.



- toinen lapsista kiukuttelee pukemisen kanssa, toinen odottaa hikisenä vaatteet päällä......Laitan vaatteet päällä olevan ulos odottamaan ja sanon toiselle että me mennään kohta joten ala pukea...saatan itsekkin mennä jo oven suuhun niin yleensä siinä vaiheessa alkaa tapahtua.



- lapsi ei suostu pyytämään anteeksi ...... Vaadin että pyytää! Sitä istutaan sitten vaikka tunti paikallaan, mutta leikkimään ei pääse ennen kuin anteeksi on pyydetty.

- rikkoo sisaruksen rakentaman tornin

* pyydä anteeksi ja rakentakoot uuden yhdessä



- tökkää sormensa sisaruksen muovailuvahaan (ilman että mikään menee varsinaisesti rikki)

* sanon että ei kiva juttu, mut hei, ei mikään maailman loppu



- lapset taistelevat samasta lelusta ja toinen juoksee lelu sylissä toista karkuun

* kummallas lelu oli ensin, sille annettava ja nuhteet päälle ;)



- toinen lapsista kiukuttelee pukemisen kanssa, toinen odottaa hikisenä vaatteet päällä

*puetaan tai itketään ja puetaan



- lapsi ei suostu pyytämään anteeksi

*rangaistus+selitykset päälle (on kivaa kun pyydetään anteeksi, kuuluu hyviin tapoihin)



Tokkiisa pitää aina ottaa huomioon lasten ikä. Jos alle 1v kaataa vaikka 5v isosisaruksen palikkatornin niin se on sitten siinä ja sen 5v:n on se vaan kestettävä. Äitee tai isä auttakoon uudelleen rakentamisessa. =D

- rikkoo sisaruksen rakentaman tornin

Se rikkoja komennetaan tai kannetaan muualle ja toinen saa itse rakentaa torninsa uusiksi

- tökkää sormensa sisaruksen muovailuvahaan (ilman että mikään menee varsinaisesti rikki)

Kenelläkään ei ole omaa muovailuvahaa joten komennetaan antamaan siitä osa tökkijälle. Jos vaha on jo jaettu niin silloin se on kiusaamista, joten kiusaaja pois paikalta.

- lapset taistelevat samasta lelusta ja toinen juoksee lelu sylissä toista karkuun

karjaistaan että lelu lähtee takavarikkoon jos ei mekkala lopu. Ja jos ei lopu niin takavarikoidaan se, minkä jälkeen kummatkin yhdessä itkevät ja sättivät äitiä ja alkavat sen jälkeen yleensä sovinnossa leikkiä jotain muuta.

- toinen lapsista kiukuttelee pukemisen kanssa, toinen odottaa hikisenä vaatteet päällä

Meillä ei kovin usein tuollaista satu vaikka lapsia on neljä. Mutta jos on kavereitten lapsia hoidossa ja oma on se kiukuttelija niin vien sen ulos ilman vaatteita ja puen vasta siellä. Pieni kirpeä pakkanen kummasti rauhoittaa.

- lapsi ei suostu pyytämään anteeksi

Sitten se saa jonkun muun rangaistuksen. Sinänsä anteeksipyytämään pakottaminen on minusta aivan tyhmää, ne kun eivät kuitenkaan sitä tosissaan pyydä vaan se on aina semmoinen juro töksäytys tai ivallinen vääntö. Tekevät muodon vuoksi tehden kutenkin selväksi että anteeksipyyntöön ei oikeasti ole heidän mielestään vähintäkään syytä.

- rikkoo sisaruksen rakentaman tornin

* jos rikkoja on sisaruksista pienempi, hänen täytyy pyytää anteeksi ja minä korjaan isomman kanssa tornin

jos rikkoja on isompi sisaruksista, hänen täytyy pyytää anteeksi ja korjata torni



- tökkää sormensa sisaruksen muovailuvahaan (ilman että mikään menee varsinaisesti rikki)

* jos tuollaisesta nyt riitä tulisi, kehottaisin vain lapsia istumaan pöydän vastakkaisilla puolilla, tai keksisin heille muuta hommaa. Tuollaisesta en osaa ajatella kehkeytyvän riitaa muuten kuin väsyneenä.



- lapset taistelevat samasta lelusta ja toinen juoksee lelu sylissä toista karkuun

*kysyn kenellä lelu alunperin oli ja annan lelun tälle

jos lelu ei ollut kummallakaan, yritämme keksiä vastaavan lelun, jotta molemmilla olisi samanlainen tai samankaltainen lelu leikissä

jos samanlaista ei löydy, kehotan lapsia leikkimään yhdessä tai vuorotellen

jokin edellä olevista tehoaa aina



- toinen lapsista kiukuttelee pukemisen kanssa, toinen odottaa hikisenä vaatteet päällä

*tällaista ei pääse tapahtumaan, koska puen lapsia vuorotellen tai isompi pukeutuu itse, jolloin pienemmän kanssa voi mennä pihalle odottelemaan



- lapsi ei suostu pyytämään anteeksi

*lapsi luultavasti joutuisi jäähylle

jäähyn jälkeen asiasta keskustellaan

tällaista ei ole kyllä koskaan sattunut (pienet 3 ja 4, isommat jo 14 ja 11)

- rikkoo sisaruksen rakentaman tornin

Saattaa mennä huumorilla, käännän leikiksi tyyliin: " Mutta mitä, hirmuinen jättiläinen saapuu tekemään tuhojaan linnoitukseen..." . Jos taas isoveljeä selvästi harmittaa/rikkominen on selvästi tahallista kiusantekoa, niin otan pikkusiskon pois ja torun häntä, sitten kehun isoveljeä, kun ei läpsäissyt tms. vaikka selvästi harmitti kovasti, kun sisko rikkoi.



- tökkää sormensa sisaruksen muovailuvahaan (ilman että mikään menee varsinaisesti rikki)

Tämä kyllä menee huumorilla. Isoveljen saa niin helposti nauramaan vedet silmissä tällaisia juttuja, etten viitsii itse tehdä asiasta numeroa vain kasvatustarkoituksessa. Toki silti sanon siskolle, että ei saa.



- lapset taistelevat samasta lelusta ja toinen juoksee lelu sylissä toista karkuun

Kysyn kenellä lelu oli ensin, ja annan sille. Jos toista sitten harmittaa tosi paljon, niin käsken odottamaan vuoroaan ja pyydän toista antamaan lelun välillä toiselle.



- toinen lapsista kiukuttelee pukemisen kanssa, toinen odottaa hikisenä vaatteet päällä

Puen sitä tahtia kuin pystyn. Yleensä meilläkään ei kiukutella vaan vitkastellaan tai juostaan karkuun (lähinnä isompi). Joskus totean, että ei sitten mennäkään, ja alan hitaasti riisua toista. Joskus houkuttelen jollakin mihin ollaan menossa. Joskus uhkaan laskea kolmeen, jonka jälkeen minä puen (lapsi ei yleensä edes halua pukea itse, mutta jos esitän asian näin niin sitten yleensä haluaa).



- lapsi ei suostu pyytämään anteeksi

Ei ole tapahtunut, en tiedä. Itseäni pikemmin mietityttää, onko anteeksipyyntö tullut pojalle liian automaattiseksi.



Lapset meillä 1,5 ja 3,5 v.

- rikkoo sisaruksen rakentaman tornin



* Sanon: " Toisten torneja ei rikota ilman lupaa! Sinä haluaisit leikkiä myös niillä legoilla." Toiselle sanon: " Suututtaa, kun torni rikotaan. Rakensit sitä niin huolella." Lasten vastaukset ja reaktiot ohjaavat jatkon. Tavoitteena on saada lapset itse sopimaan, miten tornin rikkominen hyvitetään ja kuka legoilla jatkossa leikkii. Itse vain ohjaan keskustelua alussa ja myöhemminkin, jos lapset tarvitsevat apua.



- tökkää sormensa sisaruksen muovailuvahaan (ilman että mikään menee varsinaisesti rikki)



* Sanon: " Sinäkin haluat muovailla!" Tavoitteet taas siinä, että lapset sopivat, miten muovailuvahalla leikitään.



- lapset taistelevat samasta lelusta ja toinen juoksee lelu sylissä toista karkuun



* Sanon: " Kaksi lasta ja yksi lelu! Nyt on vaikea tilanne, kun kaksi lasta haluaa leikkiä samalla lelulla." Tilanne jatkuu lasten vastauksien mukaan.



- toinen lapsista kiukuttelee pukemisen kanssa, toinen odottaa hikisenä vaatteet päällä



* Autan vaatteet lapsen päälle. Juttelen samalla siitä, miten kurjaa on keskeyttää kiva tekeminen, kun lähdetään johonkin. Toisen laitan parvekkeelle odottamaan, ettei tule hiki.



- lapsi ei suostu pyytämään anteeksi



* Pyydän lapsen puolesta anteeksi. Pakotettu anteeksipyyntö ei mielestäni ole minkään arvoinen.

Mulla on vasta yks lapsi ja sekin vasta 9 kk.

rikkoo sisaruksen rakentaman tornin

Käsken pyytämään anteeks ja auttamaan uudelleen rakentamisessa.



- tökkää sormensa sisaruksen muovailuvahaan (ilman että mikään menee varsinaisesti rikki)

Samaa ku äsken.



- lapset taistelevat samasta lelusta ja toinen juoksee lelu sylissä toista karkuun

Jollei tuu selväks kummalla se oli ensin, otan lelun pois, ylähyllylle.





- toinen lapsista kiukuttelee pukemisen kanssa, toinen odottaa hikisenä vaatteet päällä



Lasken aina sitä mukaa ulos, eli meillä ei kukaan muu ahikoile eteisessä ku mä. Ja kiukkuajalle puen rivakasti päälle, en kysele " kuulumisia" .





- lapsi ei suostu pyytämään anteeksi



Sitten istuu jakkaralla ja miettii. Tulee pois kun on valmis anteeksi pyyntöön.







NÄIN MEILLÄ MENNÄÄN...

paitsi että tuota viimeistä kohtaa ei meillä tapahdu. Ja pukemisessakaan ei kiukuta, vitkutellaan vaan...

Meidän tyttö on aika voimakastahtoinen ja tekee tuhojaan isoveljen rakentamille asioille ja jutuille eikä taatusti auta vaikka kuinka käskisi.

Vierailija:

- rikkoo sisaruksen rakentaman tornin... täytyy pyytää anteeksi ja auttaa rakantamaan uusi

- tökkää sormensa sisaruksen muovailuvahaan (ilman että mikään menee varsinaisesti rikki)... anteeksipyyntö

- lapset taistelevat samasta lelusta ja toinen juoksee lelu sylissä toista karkuun.... sovitaan että toinen saa lelun hetken kuluttua

- toinen lapsista kiukuttelee pukemisen kanssa, toinen odottaa hikisenä vaatteet päällä.... laitan ensin puetun aina rappuun odottamaan, koska siinä huomattavasti viileämpää. ovi tietysti auki että näen mitä puuhailee

- lapsi ei suostu pyytämään anteeksi... selitän anteeksipyynnön merkitystä, mutta jollei todellakaan suostu niin sitten joku ' rangaistus' (tarkoittaa meillä lähinnä etusuideen hetkellistä poistamista, tyyliin ei lueta kirjaa kun mennään päikkäreille tai jätetään xylitopurkka ottamatta ruoan jälkeen)

Kiitos vastanneille!

lapset meillä 2v ja 3.5v

Minuutti per ikävuosi.

Jos ei toimita kuten pyydetään niin sitten " tehdään elämästä kurjempaa" , eli että lapsi tajuaisi anteeksipyynön tai auttamisen olevan parempi ratkaisu kuin kieltäytymisen

Tosin menee kyllä yleensä niin päin että esikoinen kiukuttelee viimeiseen asti eikä mitään tapahdu sillä aikaa kun koitan pienempää pukea. Joutuu vauva-parka hikoilemaan aina...