Lue keskustelun säännöt.
En pysty enää jatkamaan tätä elämää.
23.11.2006 |
Taakka on liian suuri. Pelko lapsettomuudesta, pelko mahdollisen raskauden epäonnistumisesta uudelleen, mies on täysin kyvytön tukemaan minua pelossani. En jaksa enää. En näe mitään keinoa millä voisin jatkaa eteenpäin.
Kommentit (9)
Tuommoinen omaan napaan ja pelkoihin keskittyminen ja niissä vellominen ei ole ihan tervettä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mikään ei auta. En IKINÄ voi edes kuvitella että voisin elää " kituen" kun lasta ei kuulu. Enkä voi ikinä kuvitella lähteväni lapsettomuushoitoihin. Sellaista painetta en edes halua kestää. Jotenkin vaan on ihan selvää että en selviä tästä.
Miten olisi tauko vauvan yrittämiseen ja hoitaisit masennusta sillä aikaa? Lääkitys ja terapia; kenties myös sairasloma. Toivuttuasi olet paremmassa kunnossa jaksamaan lapsen yritystä/ adoptioprosessin.
Tsemppiä kohti parempaa huomista
Niillä minäkin selvisin kun lapsettomuus keskenmenoineen koetteli 6 vuotta. Älä luovuta. Ei kannata, koska saatat onnistua. Jos luovutat, et koskaan koe äitiyden ihmettä. Vaikka pelkäät ettet onnistu kuten kaikki lapsettomat, et voi olla varma. Vakuutan sinulle että tuo kituminen ja ponnistelut sen kanssa pärjäämiseksi kannattavat jos vain joskus saat lapsen.
En valehtele, ettäkö elämä ilman lasta olisi elämisen arvoista koska siihen en itsekään uskonut. Kuitenkaan et voi olla varma oletko sinä juuri se, joka onnistuukin. Kannattaa vielä katsoa. Ystävä yritä jaksaa. Meitä on monta jotka olemme kokeneet nuo tunnetilat. Niin suuren keskenmenon pelon, että ajattelee mieluummin käyttävänsä ehkäisyä kuin ikinä enää kokevansa sen tuskan vaikka kuinka haluaa lapsen.
Miehet eivät kai koskaan käsittele asioita kuten me. Hae vertaistukea.
Mikään ei auta. En IKINÄ voi edes kuvitella että voisin elää " kituen" kun lasta ei kuulu. Enkä voi ikinä kuvitella lähteväni lapsettomuushoitoihin. Sellaista painetta en edes halua kestää. Jotenkin vaan on ihan selvää että en selviä tästä.
tulitko kuitenkin luomusti raskaaksi ja sitten sait keskenmenon ? jokatapauksessa mieti nyt vielä niitäkin lapsettomuushoitoja jos ne olis sun kohdalla ajankohtasia ja yritä jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos jättäisit sen lapsenteon ihan tervejärkisille?
Siinä taas kirjoittaa joku urpo joka ei ymmärrä mitä on tuska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös kokenut epäonnisen raskauden ja uutta raskautta ei ole kuulunut. Masennus vaivasi, oli työuupumus ja kaikki tuntui turhalta.
Nyt olen ollut sairaslomalla 2kk ja asiat ovat selkiinntyneet päässäni. En enää ajattele elämäni arvoja lapsen ja työpaikan kautta. Minä elän elämääni ja haluan kokea asiat nyt. En enää ajattelele, että sitku oon raskaana, sitku tapahtuu sitä ja tätä. Elämä on tässä ja nyt ja onnellisuus-käsite lähtee omasta itsestään.
Itsellä auttoi lepo, lepo ja lepo. Vasta sitten pystyi ajattelemaan. Nyt olen myös tekemässä radikaalin päätöksen ja vaihtamassa hyvätuloisen työpaikan opiskeluun. Taloutemme ei sitä kestä, mutta onnellisuudesta voin maksaa tämän hinnan.
Tsemppiä sinulle ja tämä oli vain minun tarinani!
Voimia sinulle! Kuulostaa todella rankalta enkä ikävä kyllä edes voi kuvitella ahdistuksesi määrää. Oma epävarmuuteni kesti kuitenkin niin vähän aikaa...mutta sinä aikana tein päätöksen, että adoptoimme lapsen, jos ei omaa tule.
Naapurin äidille kävi huonommin. Hän kävi vuodet hedelmällisyyshoitoja, sai toki lapsen, mutta sai hormoneista syövänkin ja nyt saattaa olla oma kuolema edessä ja lapsi jää ilman äitiä. Surullista sekin.